Ensivaikutelma Bratislavasta meinasi jäädä hieman valjuksi minuun vaikutuksen tehneen Prahan jäljiltä, mutta kun hotellipiipahduksen jälkeen lähdin vaeltelemaan vanhan kaupungin pikkukujilla, aloin huomaamaan paikan sympaattisuuden. Varsinkin sen jälkeen kun isoimmat turistibussimassat olivat hävinneet katukuvasta ja paikasta alkoi näkemään muutakin kuin peräkkäin opasviirin perässä tallustelevia vyölaukkuhemmoja tai kadunkulmapubeihin parkkeeroituneita rinkkamatkateinejä. Pientä tihkusadetta uhmaten kurkin syrjäisemmillekin kujille, ja kurkottelin katsettani kohti taivasta kirkon tornien perässä, ja kun huomasin yhden tornin huipulla pientä liikettä, päätin selvittää kuinka pääsisin ihastelemaan Bratislavan vanhaa kaupunkia myös yläilmoista käsin. Tornin läheisestä ravintolasta vinkattiin, että kulman takaa raskaan puuoven takaa pääsisi kiipeämään huipulle.
Mikaelin portin torni toimittaa nykyisin kaupungin asemuseon virkaa, mutta aseiden katselun sijaan päätin kulkea rivakasti kapeat kierreportaat suoraan ylös tornin huipulle. Huipulle päästessäni sade oli onneksi lakannut ja laskeva iltapäivän aurinko pilkotteli läheisen kukkulan laella kohoavan Bratislavan linnan takaa. Tornista käsin pääsinkin kaikessa yksinäisyydessäni ihastelmaan pienen vanhankaupungin ylle avautuvia näkymiä sekä sen taustalla keskiaikaiselle kylälle kontrastia luovia kerrostaloja. Kiertelin tornia ympäri kaikessa rauhassa ja räpsin kuvia sieltä täältä, ennen kuin hoksasin tallentaa nämä näkymät myös videolle. Tässä siis pieni videoklippi hetkestäni Bratislavassa, olkaa hyvät!
Näyttää muuten siltä, että mitä etelämmäksi matkani kulkee, sitä hitaammaksi netti muuttuu. Tämänkin muutaman sekunnin videon lataukseen meni melkein tunti aikaa… Eli pahoittelut, että postaukset laahaavat hieman jälkessä matkakohteiden suhteen täällä blogissa, mutta Snapchatin puolella voi matkatarinoitani seurata enemmän reaaliajassa. Jos siis olet jo siellä, niin minut löytää Snapchatistä nimimerkillä adalminassecret.
No Comments