Granada – Nicaraguan värikkäin kaupunki

Puristan bussin katossa olevasta rautatangosta lujempaa kiinni ja puhallan kasvoilta hiuksia pois avonaisten ikkunoiden tuulenvireen pyöritellessä ne kuitenkin heti takaisin silmilleni. Liikkeellä ollessa sentään ilma vaihtuu tässä täyteen ahdetussa chicken-bussissa, mutta bussin pysähdellessä milloin minnekin tienpientareelle, väli-Amerikan paahtava helle tunkee bussiin sisään. Parin tunnin matkan nuokun seisaallaan bussin kaiuttimista pauhaavia lattarirytmejä kuunnellen. Kaahaavan bussin kyydissä saakin tasapainotella kuin surffilaudalla, ja kiitän pienuuttani, kun pakkaudun yhä tiiviimpään muodostelmaan kanssamatkustajieni kanssa pysäkeiltä sisään hyppäävien uusien matkalaisten myötä. Sentään tällä kertaa kenelläkään ei ole kanoja bussissa mukana, vaikka kuulemani mukaan näissä busseissa voi nähdä lähes mitä vain. Chicken-bussit ovat kuitenkin elämys muiden joukossa väli-Amerikassa reissatessa, ja näillä vanhoilla amerikkalaisilla koulubusseilla pääseekin matkaamaan mitä pienempiin kyliin isommista kaupungeista.

Bussini päätepysäkki on Granadassa, jossa tarkoitukseni on viettää joulunpyhät lähinnä vain rentoutuen ja kaupunkielämään tutustuen. Jo heti ensiaskeleilla helteisillä kaduilla huomaan Granadan olevan mitä parhain kaupunkikohde Nicaraguassa, sillä kaduilla tunnelma on vilkkaudesta huolimatta turvallinen ja vanha espanjalainen siirtomaakaupunki näyttää muutenkin parhaita puoliaan. Mukulakivikatujen reunamilla on pieniä rakennuksia lähes kaikissa sateenkaaren väreissä – täällä voi valita kotinsa värin juuri sellaiseksi kuin haluaa, eikä väreissä todellakaan säästellä. Rakennusten reunoille on kiinnitetty tuulen mukana lepattavia kauniita viirejä, jotka vain lisäävät katujen värikkyyttä ja saavat aikaan hieman karnevaalimaisen tunnelman. Arvokkuutta kaupunkiin luovat vanhat kirkot ja katedraalit, joita on vuosien mittaan kunnostettu vanhaan kolonialaiseen loistoonsa. Parhaiten kaupungin värikkään yleisilmeen pääse todistamaan kiipeämällä La Merced -kirkon torniin – edessä kohoaa keltapunainen korkea katedraali, taustalla siintää sininen Nicaragua-järvi ja alla avautuu värikkäiden rakennusten kavalkadi. Tarkkasilmäisen kannattaa tähystää myös kohti aktiivista Masaya-tulivuorta, jonne Granadasta voi tehdä päiväretken ihmettelemään tulivuoren kraatterin reunalle hämmästyttäviä maisemia.

Keskipäivällä karkaan hellettä pakoon keskustorin ympärillä olevien puiden ja ravintolakatosten varjoon, josta on hyvä tarkkailla granadalaista elämänmenoa. Keskustorin ympäristö on koristeltu joulua varten jättikokoisella joulukuusella ja muulla asiaankuuluvalla rekvisiitalla, ja jostakin kantautuu keveä jingle bell -tunnusmusiikki, mutta niiden sijaan huomioni kiinnittyy väistämättä torin laitamilla oleviin kojuihin, joissa myydään niin leluja, vaatteita, hedelmiä kuin lähes mitä tahansa kaupaksi kelpaavaa. Nenään tulvii naapurissa olevan sikaritehtaan voimakas tuoksu, kunnes varomattoman turistin olkapäälle istutetaan naurun saattelemana värikäs papukaija. Pakollisen turistikuvan jälkeen piipahdan hakemassa torin lähistöllä olevista kaupoista eväät joulujuhlia varten ja hyppään taksin kyytiin kohti majapaikkaani. Helteisen päivän jälkeen mikään ei vedä vertoja muuten suhteellisen alkeellisen hotellini uima-allasalueelle, jonka allasbaarin tytöt taikovat täydellisyyttä hipovia jääkylmiä frozen strawberry daquireja. Pienen rentoutumishetken jälkeen onkin aika alkaa valmistautumaan illan joulujuhliin.