Muistan, kuinka joskus teinivuosina haaveilin suuresta seikkailusta Euroopassa interrailillä. Kuuntelin koulukaverien tarinoita jännittyneenä, ja he tuntuivat hurjan rohkeilta, kun olivat uskaltautuneet tällaiselle matkalle lähtemään. Oma reilikokemukseni kuitenkin jäi, ehkä siitä syystä, ettei minulla ollut matkailuhenkistä ystävää, jonka kanssa olisin voinut lähteä reilaamaan Eurooppaa ristiin rastiin. Nuorempana en olisi varmasti uskaltanut lähteä yksin sellaiselle matkalle. Silloin uudet maat ja kokemukset tuntuivat kaukaisilta ja sitä myöten myös hieman pelottavilta. Interrail-haaveeni ei kuitenkaan ole koskaan jättänyt minua täysin rauhaan, ja välillä olenkin harmitellut omaa varovaisuuttani matkailun suhteen nuorempana. Nyt lähes 15 vuoden jälkeen, kun takana on monia reissukokemuksia ja läpikäytyjä maita, nousi mieleeni jälleen tämä teiniaikojen haaveeni interrailista. Entä jos toteuttaisin sen nyt? Ja erityisesti – entä jos totauttaisin sen nyt yksin?
Aluksi mielessäni käväisi ajatus, että enhän nyt enää kolmekymppisenä voisi lähteä interrailaamaan, jonka mielsin ennen kaikkea hurjapäisten teinien hommaksi kämäisine hostelleineen ja nuhjuisine rinkkoineen. Onneksi kuitenkin pysäytin nämä ennakkoasenteeni ja muistutin itseäni siitä, minkä olin joitakin vuosia sitten itselleni luvannut: kaikkea voi ja pitääkin kokeilla elämässä ainakin kerran. Jos olen voinut lähteä Afrikkaan seikkailulle yksin tai eläkeläisille mieltämälleni Karibian risteilylle ennakkoluuloistani huolimatta, voisin kai saman tehdä myös interrailin suhteen? Niinpä aloinkin selvittää kesälomani kohdekaupunkien välimatkoja ja kulkumahdollisuuksia myös junalla, ja yllätyin positiivisesti, kuinka helposti monia maita ja kaupunkeja junareitin varrella onkaan. Lopulta taisi myös pieni valinnan vaikeus iskeä reitin suhteen, kun tajusin, että Euroopassa junat kulkevat oikeastaan aivan joka paikkaan.
Kirjoittelin loppukeväästä matkasuunnitteluistani lifestyle-blogini puolelle, ja vähän postauksen julkaisun jälkeen VR:ltä otettiin minuun yhteyttä mahdollisuudesta lähteä kokeilemaan interrail-matkailua junalla Eurooppaan. Nyt pöydälläni kiilteleekin Interrail Pass, joka kädessäni lähden viikon päästä valloittamaan Itä-Euroopan maista Tsekin, Slovakian, Unkarin ja Serbian. Jälkikäteen hieman harmittelin, että olin jo ennättänyt tekemään vuokra-auton varaukset Balkanille, sillä muuten olisin voinut lippuni turvin huristella myös siellä suunnalla junalla paikasta toiseen. Ja aiemmista ennakkoluuloistani poiketen tämä kolmekymppinen lähtee interrailille nuhjuisen rinkan sijaan uutuuttaan kiiltelevän matkalaukun kera, matkustaa junassa tyylikkäästi ykkösluokassa ja yöpyy hostellien kerrossänkyjen sijaan siisteissä hotelleissa. Ja kyllä. Teen kaiken tämän aivan yksin. Eli interrail-matka taitaa olla myös kolmekympisten sekä vanhempienkin saavutettavissa mukavuudesta tai matkakaverista tinkimättä.
Löytyykö sieltä interrailille joko nuorempana tai aikuisiällä lähteneitä? Tai onko sellainen haaveisssasi? Olisi kiva kuulla kokemuksianne ja vinkkejä vastaavalle matkalle. Omalta matkaltani lupaan myös päivittää juttuja tänne – toivottavasti myös reaaliaikaisesti. Tosin junissa ei varmaankaan ole wifi-yhteyttä…
Interrail-liput saatu blogin kautta.
14 Comments
Ode
5.7.2015 at 09:49Ei kannata harmitella, että Balkanin junat jäävät väliin. Junia on siellä suhteellisen vähän ja kulkeminen on helpompaa bussilla. Itse reissasin viime vuonna viisi viikkoa Balkanilla ja tein kaikki siirtymiset bussilla. Vuoroja oli useita, bussit olivat siistejä ja ne kulkivat aikataulussa. Netistä löytyi aikataulut joten reittien suunnittelu kävi kätevästi.
Anna-Katri
5.7.2015 at 13:01Itseasiassa selvitellessäni noita siirtymiä Balkanilla (ennen kuin päädyin auton vuokraukseen) huomasin, että bussiyhteydet olivat siellä hyvältä vaikuttavia ja usein jopa nopeampia kuin junat. Ja tuo viiden viikon reissusi Balkanilla kuulostaa kyllä hienolta – olisipa itsellänikin enemmän aikaa tutustua siellä eri paikkoihin. Jos sinulla on paikkavinkkejä antaa, niin kuulisin niistä mielelläni. 🙂
Ode
5.7.2015 at 22:22Mitään huikeita vinkkejä minulla ei ole, eiköhän ne olleet ihan peruspaikkoja missä vierailin. Belgradista pidin todella paljon, kävelykeskustassa oli vähän jotain Eurooppalaista ja kaupungilla on mielenkiintoinen historia. Opastetulle kävelykierrokselle kannattaa osallistua, tarinoiden ja tapahtumien myötä kaupunki avautuu ihan eri tavalla. Sarajevon osalta minulla ei ollut mitään odotuksia, mutta se oli aivan uskomaton paikka! Länsi kohtasi idän, paljon perinteitä, paljon modernia. Kaupungilla on surullinen, mutta mielenkiintoinen historia, tällainen historian tunnilla nukkunut sai palautella paljon tapahtumia mieleen. Montenegroon rakastuin ihan täysin, Kotor oli kuin postikortista ja pohjoisen Zabljak kuin villi pohjola. Zabljakissa kävin päivän vaellusreissuilla vuorilla, polut oli hyvin merkitty ja reiteissä oli varaa mistä valita. Myös koskenlaskua piti kokeilla. Luontokohteena Montenegro on ihan mieletön!
Anna-Maria
5.7.2015 at 10:37Mulla on ollut vähän sama juttu, interrailausta ei tullut koskaan kokeiltua teini-iässä, mutta pitkälle päälle parikymppisenä kyllä. Se oli edullinen ja erittäin helppo tapa reissata, niinpä yhtenä kesänä päädyin tekemään pienen interrail matkan Keski- ja Etelä-Euroopassa – mutta juuri samalla linjalla kuin sinä, eli matkalaukulla ja majoittuen hotelleissa hostellien sijaan. Voisin ehdottomasti lähteä myös uudelleen näin vähän vanhempanakin! 🙂
Vanhempani olivat ihan ensimmäisiä intterrailille lähteneitä silloin vuonna -72 kun vaihtoehto lanseerattiin ja niitä tarinoita on tullut kuultua paljon; junamatkoja, uusia kaupunkeja ja milloin missäkin yöpymistä – kaikista muistoista päätellen mieletön kokemus sekin 🙂
Ihanaa ja ikimuistoista reissua!!
Anna-Katri
5.7.2015 at 13:05Periaatteessa voisin hyvin lähteä rinkan kanssakin reissuun ja yöpyä välillä matkalla myös hostelleissa lähinnä niiden tunnelman takia, mutta jos pystyy valitsemaan myös tällaisen asteen parannellumman matkustustavan, niin kallistun kuitenkin siihen. 🙂 Katsotaan, minne seuraavalle rinkkamatkalleni sitten taas suuntaan. 🙂
Ja varmasti ihan huikeita reilikokemuksia vanhemmillasi noilta alkuajoilta! Ehkä voit joskus lähteä tekemään heidän tekemänsä matkan – olisikin hauska vertailla kuvia samoista paikoista 70-luvun ja tämän päivän välillä. 🙂
Ja kiitos, täällä jo odotellaan reissun alkamista!
Susanna
5.7.2015 at 16:16Kannattaa kyllä lähteä ja ei reissaus katso mitään ikää! tiedän esim. lapsiperheen joka on reissannut Suomesta Pohjois-Afrikkaan asti ja isoisäni sisko reissasi vielä yhdeksänkymppisenä Pariisiin. En ole ollut interraililla mutta omatoimisilla junareissuilla kyllä ja se on ollut aina kivaa katsella vaihtuvia maisemia! 🙂 paljon kivempaa kuin se ainainen odottelu ja jonottelu lentokentillä, joissa ei aina voi edes olla varma tuleeko laukku perille. Junissa kivointa on juuri se maisemian katselu, lentokoneesta kun ei yleensä näe muuta kuin pilviä, vuoria ja merta. Ikimuistoinen oli junareissu Roomasta Pohjois-Italian (Veronan) kautta Pohjoiseen, ensin kiertäen siinä välissä vielä Saksaa. Näillä tämmöisillä junareissuilla näkee todella paljon ja monipuolisesti
Anna-Katri
7.7.2015 at 07:57Matkailuun taitaa liittyä niin paljon ennakkoluuloja ja -asenteita, myös meillä enemmän matkailleilla, joten pitäisikin välillä karistaa itsekin enemmän näitä totuttuja tapoja ja ajatuksia pois mielestä.
Ja kieltämättä niin junalla, bussilla kuin autollakin pääsee maisemia ja paikkoja näkemään ja kokemaan aivan eritavalla kuin kasvottomilla lentokentillä odotellessa ja yläilmoista lähinnä pilviä tuijotellessa. Odotankin innolla tulevaa kesälomamatkaa, ja paikkoja joita pääsen näkemään. 🙂 Ja tuo sinun reissusi Roomasta pohjoiseen kuulostaa huikealta – varmasti hieno kokemus!
Kirsikka
5.7.2015 at 18:38Olen reissannut yksin interraililla yli kolmekymppisenä Keski- ja Itä-Euroopassa. Meno- ja paluumatkat Keski-Eurooppaan tein lentäen. Yövyin hotelleissa ja osan aikaa yhden tutun luona ja rinkan sijasta matkasin matkalaukun kera. Itä-Euroopan maista tutustuin silloin Puolaan ja Sloveniaan, muilla reissuilla matkasin junalla myös Tsekissä ja Unkarissa. Euroopassa on helppo matkustaa junalla ja loppupelissä kaikki on suhteellisen lähellä. Ja mikä parasta junassa voi rauhassa katsella maisemia ja näkee enemmän kuin vain jos lentäisi kyseisiin kohteisiin. Junassa oli lisäksi usein juttuseuraa. Lisäksi olen reissannut Keski-Eurooppaa jo ristiin rastiin junalla asuessani siellä opiskeluaikana.
Jos menet Budapestiin kannattaa käydä kylpylässä, varsinkin jos on kuumat säät. Useilla niistä on myös ulkoaltaita. Virkisti kummasti yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Tosin jos halusi oikein uida piti käyttää uimalakkia.
Anna-Katri
7.7.2015 at 08:00Nähtävästi tämä aikuisten interreilaaminen on yleisempää kuin olin ajatellutkaan – ja todella hienoa, että ihmiset lähtevät matkahaaveidensa perään. Välimatkat ovat kyllä Euroopassa suhteellisen lyhyitä, ja toisaalta junassa helposti pari tuntia kuluu maisemia katsellessa. Tosin Budapestistä Belgradiin junamatka taitaa olla noin 8 tuntia, joten saapa nähdä miten tuollainen pidempi pätkä sujuu.
Ja kiitos vinkistä Budapestiin! Helteiseltä sääennusteet kieltämättä näyttävät, joten voi olla että viilentävälle kylpyläkokemukselle tulee tarvetta! 🙂
Kirsikka
7.7.2015 at 10:54Voi kuule tiedän itseänikin paljon vanhempia, jotka ovat olleet reilaamassa. Koskaan ei ole liian myöhästä, jos jalat kantaa ja pää toimii. Ehkä iän myötä väki tulee vähän vaatimammaksi vain majoituksen suhteen. Pisin junassa istumani aika vaihtoineen oli 12 tuntia. Kyllä se siinä meni, kun oli eväät ja luettavaa tai ristikoita täytettävänä, jos maisemat kyllästytti. Ja yleensä junassa löytää juttuseuraa, olettaen että muut osaa esim. englantia. Mikä ei ollut ihan itsestään selvyys ainakaan puolalaisten keskuudessa.
Kannattaa muuten ostaa eväitä asemilta tai kaupungista, sillä kaikissa eurocity-jusnissakaan ei välttämättä ole ravintolavaunua ja tarjoilukärryn varustus virvokkeita lukuunottamatta olematon.
Lisäksi kannattaa varautua siihen, että junissa on helteellä kuuma, kun ilmastointi ei välttämättä toimi tai sitä on jos ikkunat on auki. Siltä varalta, että on viileää kannattaa kuitenkin varata jotain mitä kiskoa päälle, ilman että tarvii koko matkalaukkua myllertää auki.
Emmmi
7.7.2015 at 10:56Vitsit just pohdin, kuinka 24-vuotiaana muka kaikki reppureissausmahdollisuudet on menneet, kun ei tullut pidettyä välivuosia eikä kesällä uskalla olla tekemättä töitä. Hitsin pimpulat, ehkä minäkin vielä! Rohkeudesta taitaa monet päätökset olla kiinni. Pitäisi muistaa, että todella harvoin (jos koskaan) on kaduttanut että uskalsi sittenkin.
Arna / Cocoa etsimässä -matkablogi
8.7.2015 at 16:03Interreilaus ei tosiaan katso ikää, mun eläkeikäiset vanhemmat kävi pari vuotta sitten reilaamassa naapuripariskunnan kanssa, ja ihan rinkat selässä ja hostelleissa yöpyen :). Itsekin olen ajatellut kokeilla reilausta vielä joskus, meikäläiselläkin kun se jäi silloin parikymppisenä väliin.
Ilona
9.7.2015 at 13:07Joskus laskeskelin, että omatoiminen junareissaaminen saattaisi tulla jopa edullisemmaksi kuin interrail-lippu. Mutta silloin kyseessä taisi olla joku tietty reitti, jossa hinnat oli muutenkin halpoja.
Mä olen sen sijaan sittemmin matkustanut Slovakian sisällä ristiin rastiin junalla ja busseilla, ja siitä tykkäsin kyllä todella paljon. Käytännössä mihin tahansa pikkukylään pääsee jollain julkisella kulkuneuvolla, ja aikataulut voi suunnitella oman mielen mukaan kun vain tsekkailee netistä seuraavat itselle sopivat bussi/juna-aikataulut. (onneksi on netti, se tekee reissaamisen niin vaivattomaksi nykyään! 🙂 )
Anna-Katri
10.7.2015 at 10:05Interrail-lippuja taitaakin olla monessa eri hintaluokassa, ja jos reissaa vain muutamia matkoja tulee yksittäisten lippujen ostaminen varmasti halvemmaksi (varsinkin “halvemmissa” maissa). Interrail-lippu tuo tosin omanlaista vapautta kun maita ja kohteita on useita, eikä junalippujen hintoihin tarvitse kiinnittää niin huomiota. Ja tuo reissaaminen Slovakiassa kuulostaa kyllä kiinnostavalta – olisi ihana nähdä Bratislavan lisäksi myös pikkukyliä!