Liettua – Vastakohtien Vilna

Bussissa edessäni olevalla penkkirivillä perheen isä napsauttaa vodkapullon korkin auki ja ottaa pitkän kulauksen. Bussin kaiuttimista pauhaa melankolinen slaavilainen musiikki ja ikkunasta vilisee Liettuan autioita maalaismaisemia. Kaivan kirjan esiin käsilaukustani, ja samalla huomaan penkkien välistä ilmestyvän pullon eteeni puolihampaattoman hymyn kera. Kieltäydyn kohteliaasti ja tyydyn mutustelemaan Riian bussiasemalta ostamaani kaalipiiraan palasta. Olen hypännyt aamulla Lux Express -bussiin, joka kiidättäisi minut noin neljässä tunnissa Latvian pääkaupungista Riikasta Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan.

Vanhan kaupungin sydämessä

Vilnan bussiasemalla arvon hetken aikaa kulkusuuntaa kartalta, ennen kuin lähden vetämään matkalaukkuani kohti etukäteen varaamaani hotellia. Vilnan vanhakaupunki on yksi itäisen Euroopan suurimpia vanhoja kaupunginosia minkä huomaan kävelymatkallani. Vanhakaupunki on kaunis, ja siellä vuorottelevat sulassa sovussa niin mahtipontiset palatsimaiset rakennukset ja koristeelliset kirkonkupolit kuin sympaattiset vanhat talot, joiden entisaikojen loisto on ajan mittaan hieman himmentynyt. Pitkää Pilies gatve katua kävellessä pääseekin varmasti näkemään kauneimman palan Vilnaa niin arkkitehtuurisesti, mutta myös taiteen ja kulttuurin osalta.

Painan merkille, että Pilies Gatvelta löytyy myös ihastuttavia kauppoja, ravintoloita ja baareja ennen kuin käännyn hotellilleni johtavalle pienelle sivukadulle. Vilnan vanhassa kaupungissa sijaitsevan Shakespeare Boutique hotellin sisällä tunnelma on kuin pysähtynyt parin vuosikymmenen taa, mutta silti hotelli onnistuu olemaan omalla erikoisella tavallaan viehättävä. Pienen lepohetken jälkeen suuntaan takaisin kaupungin pääkadulle, ja istahdan terassiravintolaan nauttimaan pikaista lounasta. Keskinkertaista ruoka-annostani syödessäni jostakin ilmestyy ravintolan eteen viuluduo soittamaan mitä kauneinta kappaletta, enkä voi olla pyyhkäisemättä silmäkulmaani. Yksin matkustaessa sitä saattaa välillä herkistyä mitä oudoimmilla hetkillä.

Vilnan vanhakaupunki on valittu Unescon maailmanperintölistalle, ja sen tutustumiseen kannattaakin varata ainakin yksi kokonainen päivä aikaa, sillä ihmeteltävää alueen vanhoissa rakennuksissa ja sokkeloisilla kaduilla riittää. Vanhassa kaupungissa kävellessä ei voi olla huomaamatta Vilnan keskipisteeksikin kutsuttua vanhan katedraalin kellotornia, jonne avautuu näkymät lähes joka kadunkulmasta. Mukulakivien peittämät kadut puikkelehtivat läpi pastellisävyisten rakennusten, joiden reunamille on ripustettu niin vilnalaista käsityötä kuin taidetta. Jopa ravintolan ikkunan ovat saaneet entisöintikäsittelyn taidokkaan maalarin pensselistä slaavilaisine kuvioineen. Jo muutamassa minuutissa Vilnan vanhassa kaupungissa kävellessä huomaa, että kaupunki on rakentunut vanhojen kuninkaallisten perinteiden ja nykyaikaisemman boheemin elämäntavan risteytymäksi, jossa molemmat suuntaukset elävät sulassa sovussa keskenään.

Boheemia taiteilijaelämää Užupisissa

Jos Vilnan vanhakaupunki ei tarjoa tarpeeksi kontrastia lomalle, pitää siitä elämyksestä varmasti huolen Vilnasta löytyvä itsenäiseksi julistautunut kaupunginosa Užupis. Užupisin taiteilijakortteli on ehdottomasti Vilnan erikoisin alue, jonne kannattaa suunnata löytämään pala Vilnan boheemia taiteilijaelämää. Vilnan vanhan kaupungin kauniiden rakennusten ihmettelyn sijaan haluan Vilnassa ehdottomasti nähdä tämän Pariisin Montmartreenkin verratun alueen. Kun kävelen yksin kohti Užupisia lähes autioilta vaikuttavilla kaduilla, alan pian hieman katumaan päätöstäni käyttää pari tuntia päivästäni Užupisiin, sillä kadulla vastassa on lähinnä ikkunat umpeen laudoitettuja ränsistyneitä rakennuksia sekä grafiittien peittämiä tiiliseiniä. Kuitenkin, kun tulen Užupisin portille piskuisen joenuoman varteen, ja katukyltistä Mona Lisa iskee minulle silmää, alkaa Vilnan vehreys ja boheemin kaupunginosan velmu olemus taas sulattaa sydämeni. Užupisia on pidetty ennen Vilnan epämääräisimpänä alueena, mutta viime vuosina alue on kokenut aikamoisen kasvojenkohotuksen, ja sinne onkin perustettu useita taidegallerioita, kahviloita ja työhuoneita taiteilijoille.

Užupisissa pysähdyn Vilnia-joen varrelle pystytettyyn ravintolaan nauttimaan lasillisen viiniä ja kirjoittelemaan matkapäiväkirjaani. Vilna, josta minulla ei oikeastaan ollut mitään ennakkoluuloja slaavilaisen kulttuurin lisäksi, oli osoittautunut mitä mahtavimmaksi viikonloppulomakohteeksi. Vilnaan voisin hyvin kuvitella tulevani uudelleen matkalle, sillä kaupungin mahtipontiset nähtävyydet, boheemi rosoisuus, kompakti koko ja suhteellisen edullinen hintataso tekivät minuun vaikutuksen.