Jaipur – Elefantteja ja palatsien loistoa

Pakahduttavan Delhin jälkeen Intian matkani jatkui pitkin kultaisen kolmion reittiä kohti Jaipurin vaaleanpunaista kaupunkia. Rahjastanin osavaltiossa, lähellä Pakistanin rajaa, sijaitsevan kaupungin ominaisväri juontaa juurensa aina vuoteen 1853, jolloin koko kaupunki maalattiin kauttaaltaan pinkiksi toivottamaan Walesin prinssi tervetulleeksi vierailulleen. Ja onneksi vieläkin, varsinkin ilta-auringon loisteessa, koko Jaipurin kaupunki tuntuu verhoutuvan hempeään pinkkiin sävyyn, kun laskeva aurinko maalaa palatsikaupungin intialaisella mittapuulla säntillisiä ja leveitä teitä reunustavat rakennukset, jylhästi taivasta kohti kohoavat tiilimuurit ja kauniilla yksityiskohdilla koristellut portit vaaleanpunaisilla pastelliväreillä. Pinkin väriloiston lisäksi Jaipur tarjoaa matkailijoille estetiikkaa myös lukuisien mahtipontisten palatsien muodossa, joita hallitsevat maharadžat ovat aikoinaan rakentaneet.

Vaaleanpunainen kaupunki

Delhistä Jaipuriin matka autolla kesti lähes kokonaisen päivän, mutta matkaa ei voisi missään nimessä sanoa puuduttavaksi, sillä siitä piti huolen Intian vilkkaan ja kiihkeitä tilanteita järjestävän liikenteen lisäksi intialainen kuskini, jonka kanssa kuuntelimme paikallisia bollywood-hittejä ja vaihdoimme tarinoita kotimaistamme lähes koko matkan ajan. Kuskini osasi kertoilla pieniä yksityiskohtia ohi vilahtelevista maisemista, jotka saivat hänen tarinoidensa kautta aivan uudenlaisen olemuksen. Mitä lähemmäs Jaipuria saavuimme, sitä karummaksi ja kumpuilevammaksi maisemat muuttuivat. Ja sanotaanko, että sitä eksoottisemmiksi vastaantulevat kulkupelitkin muuttuivat – oli perinteisempää aasin selkään lastattua kuormaa, hevos- ja härkävankkuria, mutta myös kamelikuljetuksia ja autojen seassa löntysteleviä norsutakseja. Auton ikkunoista joka suuntaan kurkkiessani tunsin taas sen pakahduttavan tunteen, jonka kaipuuta tunnen kotona ollessa ja jota janoan aina uudelleen ja uudelleen – uusien paikkojen näkemisessä, eri kulttuureista olevien ihmisten kohtaamisissa, vaihtuvissa maisemissa, eksoottisissa elämyksissä, eteenpäin menemisen tunteessa ja kaikessa siinä ympärillä on jotain sellaista, mitä ei voi kokea ja tuntea muuten kuin matkoilla ollessa.

Amberin linnoituksen norsut

Jaipurin pinkin kaupungin näkemisen lisäksi olin varannut aikaa kiertelyyn Jaipurin historiallisilla nähtävyyksillä, joista minua erityisesti kiinnosti Amberin linnoitus sen seikkaperäisen historian, mutta myös upeaksi kuvaillun arkkitehtuurin vuoksi. Aamuauringon noustessa suuntasinkin Jaipurista noin 12 kilometrin päässä sijaitsevan Amberin linnoituksen juurille, jossa Maotha-järven reunustaman kukkulan laella kohoava linnoitus vaikutti kaukaa katsottuna lähes saavuttamattomalta. Sinne pystyy toki kävelemään itse, mutta alhaalla tarjotaan myös elefanttikuljetusta, jonka moni turisti ottaa. Kulkupeleinä toimivat kuninkaalliset, eri värisillä maalikuvioilla koristellut naarasnorsut. Matkan aikana voi ihastella ympärillä avautuvia karun satumaisia maisemia. Valitettavasti sorruin itsekin tähän osittain oppaani ohjauksessa ja osittain tietämättömyyttäni, mikä jälkikäteen on kaduttanut.

Peilisalin loisteessa

Amberin linnoitus on suuri palatsikompleksi, jossa yhdistyy niin islamilaista kuin hindulaista arkkitehtuuria. Hiekkakivestä ja valkoisesta marmorista rakennetut palatsirakennukset on kunnostettu lähes alkuperäiseen kukoistukseensa, ja paikallisoppaan kertomuksia kuunnellessa voi helposti kuvitella, miten loistokasta elämää palatsissa on vietetty Maharadzojen kultakaudella 1500 – 1700 -luvuilla. Kierrellessäni linnoituksella erityisesti talvipalatsin kauneus saa minut haukkomaan henkeäni – peilisalin katto ja seinät rakentuvat pienistä kimmeltävistä peilin palasista, eikä jalokivien kimmellyksestä ole muutenkaan säästelty. Oppaani kertookin, että yön pimeydessä peilisalissa yksi ainoa kynttilä riittää valaisemaan koko valtavan tilan peilien vaikutuksesta. Amberin linnoitukselta löytyy myös monia muita kiinnostavia yksityiskohtia,  joiden lisäksi linnoitusta ympäröivien muurien välisistä ikkunoista voi ihastella ympärillä avautuvia Rahjastanin kumpuilevia maisemia. Minne tahansa katsonkin, alkaa mielikuvitukseni ehkä paahtavan auringon ja oppaani eläväisten tarinoiden johdosta, tuomaan eteeni näkyjä muinaisista hallitsijoista viettämässä ylellistä elämäänsä Amberin temppeleissä ja palatsihuoneissa kultakruunujen ja jalokivikoristeiden loisteessa.

Elämää kulman takana

Amberilta poistuessa on kuitenkin paluu takaisin hektiseen intialaiseen arkeen. Auton torvet tyyttäilevät lähes tasaisessa rytmissä, lehmät mutustelevat onnellisen näköisenä tien pientareilta löytämiään ruuan palasia ja katukojuissa käydään vilkasta kauppaa lähes kaikella maan ja taivaan väliltä löytyvillä tavaroilla. Vaikka ensi silmäyksellä Intia on kaottinen, jopa julma maa, voi pienistä hetkistä löytää yllättävääkin kauneutta ja onnellisuutta. Markkinakojujen edessä parveilevat miehet rupattelevat rentoutuneesti keskenään ja välillä repeävät vapautuneeseen nauruun, värikkäisiin sareihin pukeutuneet naiset väläyttelevät bollywoodmaisia hymyjään kanssasiskoilleen ja lapset leikkivät ilakoiden tuhansia piilopaikkoja tarjoavan kaupungin kaduilla. Vaikka kulman takana todellisuus voi olla toinen, voi Intiasta silti löytää palan kauneutta.

Kauniita nähtävyyksiä Jaipurissa myös riittää, ja vanhan vaaleanpunaisen kaupungin ja Amberin linnoituksen lisäksi kannattaa piipahtaa kaupungin historiallisen keskustan muurien suojassa sijaitsevassa tuulten palatsissa, Hawa Mahalissa, jossa myös nykyinen maharadža perheineen asuu palatsin suljetussa osassa. Näkemisen arvoinen on myös keskellä tekojärveä uiva Jal Mahalin palatsi sekä entisaikojen tähtitieteeseen erikoistunut Jantar Mantar -observatorio.