Karibian saarten parhaat palat

Vaikka risteilyelämässä onkin oma fiiliksensä, oli Karibian risteilyn parasta antia ehdottomasti vierailut sen eri saarilla. Risteilyksi valitsinkin alunperin 14 päivän risteilyn juuri siitä syystä, että sen aikana pääsisin käymään mahdollisimman monella Karibian kuuluisista saarista. Kukapa meistä ei haluaisi nähdä postikorteista tai näytönsäästäjistä tuttuja maisemia turkoosin meriveden ja vehreiden palmupuiden kehystämistä valkoisista hiekkarannoista tai päästä kokemaan karibialaisen elämän eksotiikka letkeine rytmeineen ja lukuisine väreineen. Omana haaveenani ennen matkaa oli toki löytää ne täydelliset paratiisirannat, mutta niiden lisäksi päästä tekemään hieman erilaisia asioita eri saarilla. Tässä saarivierailujeni kohokohtia:

Aruballa nautin lomapäivästä yhdeksi maailman parhaimmiksi kutsutulla valkoisella hiekkarannalla, Eagle Beachillä. Myöhemmällä lähdin vanhan puuveneen kyytiin snorklausretkelle, ja vaikka vedenalainen luonto ei vaikutusta niinkään tehnyt, oli snorklaaminen turkoosissa vedessä värikkäiden kalojen keskellä matkan arvoinen. Parasta oli kuitenkin vain rentoutua veneen kannella maisemia ihaillen ja karibialaiseen rommiin tehtyä Pina Coladaa siemaillen letkeän reggaen pauhatessa taustalla.

Grenadassa vietin syntymäpäivääni sademetsäluonnon keskellä, sillä olin valinnut päivän aktiviteetiksi vaelluksen Seven sisters -vesiputoukselle. Vaelluksen sanottiin olevan suhteellisen helppo, mutta pian lähtömme jälkeen rankkasade yllätti ja vaellus muuttui yhtäkkiä varsinaiseksi extreme-kokemukseksi. Kapeat polut tulvivat vettä ja liukas mutavelli sai kokeneemmankin vaeltajan lipeämään reitiltä – onneksi pahemmilta haavereilta vältyttiin. Patikointi kuitenkin palkittiin perillä upeilla näkymillä. Vehreän sademetsän keskellä pauhasi kaksiosainen vesiputous, jonka kirkkaisiin altaisiin pääsi pulahtamaan rentoutumaan.

Antiqualta löysin oman palani paratiisiä. Satamasta nappasin taksin ja suuntasin vailla päämäärää saaren yhdelle hiekkarannalle, jota kuski suositteli. Perillä Valley Church Beachillä oli vastassa valkoistakin valkoisempi hiekkaranta, jonka rauhallisesta poukamasta varasin itselleni päiväksi aurinkotuolin ja -varjon. Rannalla istuessani ihmettelin meriveden epätodellisen vaaleaa turkoosin sävyä, joka tuntui jatkuvan aivan silmänkantamattomiin. Sitä vasten sininen taivas näytti lähes uhkaavalta, vaikka keskipäivällä aurinko pilvien takaa pilkistelikin. Karibialainen lomamoodi ja rusketus tarttuivat lopullisesti tämän rantapäivän aikana.

St. Lucialla päätin jatkaa hieman eksoottisempien harrastusten parissa ja osallistuin adrenaliinia kummasti nostattavaan zip-lining seikkailuun Babonneau-sademetsään Sky Riders Parkiin. Kun kypärät oli kiinnitetty päähän ja turvavaljaat ripustettu ympärille pääsi sademetsämaisemia ensin ihastelemaan aerial tram:n kyydistä, jonka ympärillä pörräsi niin värikkäitä kolibreja kuin perhosia. Sademetsän latvustosta alkoikin sitten laskeutuminen alaspäin viilettäen 10:llä eri pituisella zip-lining radalla. Vaikka aluksi hieman jännitinkin vauhtia, huomasin loppua kohden puusta puuhun köysiradalla kiitäessäni hihkuvani innosta ja päätinkin uskaltaa jatkossa kokeilla uusia lajeja rohkeammin.

Barbadoksella turkoosina kimmeltävä meri houkutteli snorklaamaan ja tutustumaan vedenalaiseen maailmaan. Erilainen maailma sieltä paljastuikin: Oli kauniita koralleja, kirjavia kaloja, salaperäisiä hylkyjä ja viimeinkin – merikilpikonnia. Pitkäaikainen haaveeni siis toteutui, kun pääsin uimaan merikilpikonnien kanssa. Eräs yksilö ei paljoa muista piitannut ja ui kaikessa rauhassa ympärilläni. Loppupäivän sulattelin kokemaani Barbadoksen reggae-baarien reunustamilla rannoilla rantaelämästä nauttien.

St. Martin/St. Maartenilla tarkoitukseni oli hieman shoppailla, mutta lopulta rantaelämän houkutus vei jälleen kerran voiton. Pienillä ostoskaduilla kävellessäni  ihmettelin katukojujen eksoottisia hedelmiä ja poikkesin maistelemaan karibialaisen keittiön herkkuja. Matkalla Orient Bay Beachille ihastelin saaren kumpuilevien maisemien paljastamia värikkäitä asuntoja ja kukkaloistoa sekä haaveilin uskaltavani hypätä merestä kohoavien parasailing-varjojen kyytiin. Lopulta ainoaksi ostoksekseni jäi rantamyyjältä ostettu kaunis simpukkarannekoru.

Haitissa päivä kului yksityisellä rannalla vain aurinkotuolissa löhöillen. Ainoa aktiviteetti oli viilentävät pulahdukset meriveteen ja rauhalliset kävelylenkit rantaviivaa pitkin. Olisin halunnut päästä näkemään myös toisenlaisen Haitin tämän turistikeskittymän ympäriltä, mutta risteilyn puitteissa se ei valitettavasti ollut mahdollista. Rannalla olisi ollut mahdollisuus erilaisiin vesiaktiviteetteihin, mutta tyydyin käyttämään rantapäivän ennemmin kanssamatkustajien kanssa hengailuun. Lopulta palasin laivaan vasta viimeisten joukossa.

Bahamalla ollessa en oikein tiennyt mitä tehdä muuta kuin loikoilla sen valkohiekkaisella pitkällä rannalla. Kasinovillitysten ja shoppailumahdollisuuksien sijaan päätin tarttua risteily-yhtiön myymään päiväretkeen: kohtaaminen delfiinien kanssa, jonka aikana pääsisin uimaan delfiinien kanssa ja oppimaan kouluttajalta näiden tavoista. Tuolla hetkellä muistan toki ihastelleeni upeita ja älykkäitä delfiineitä, mutta jälkikäteen olin surullinen, että olin sortunut tukemaan tällaista bisnestä. Tänä päivänä en enää missään nimessä halua eettisistä syistä tukea delfiinien vangitsemista ja tällaista turisteja varten tehtyä huvitusta.

Miami oli risteilyni päätepysäkki, jossa sulattelin kaikkea kokemaani kilometreittäin jatkuvalla rannalla ja piipahtamalla ostoskeskuksessa täydentämässä matkalaukkuni sisältöä ennen kotilennolle suuntaamista.

—————————-

Vinkit

Suurimman osan aktiviteeteistä bookkasin suoraan risteilijältä, mutta rantalomailut ja kaupunkikierrokset hoidin omatoimisesti. Satamien edustalta pystyi nappaamaan taksin kätevästi, ja vaikka taksien hinnat olivatkin suhteellisen kalliita, saattoi ilman järjestettyä rantaretkeä suunnata juuri sille rannalle mille halusi ja viipyä siellä niin pitkään tai vähän aikaa kuin huvitti. Kuskien kanssa pystyi aina myös sopimaan noutoajan, ellei halunnut sitten napata rannalta taksia takaisin laivalle. Satamien edustalla oli myös joka saarella useita paikallisia tour-järjestäjiä ja -oppaita, joilta aivan tai lähes samoja retkiä olisi voinut varata kuin laivaltakin. Huomasin kuitenkin, etteivät laivalta ostetut aktiviteetit olleet sen kalliimpia kuin maistakaan ostettuna – päinvastoin, joskus hinta saattoi olla jopa halvempi. 

Erityisaktiviteetit, eli ne tärkeimmät jutut mitä haluaa kokea, kannattaa varata hyvissä ajoin laivalta. Osa suosituimmista retkistä oli loppuunmyyty jo ensimmäisien matkapäivien aikana. Niillä saarilla, missä ei välttämättä ole mitään erityistä tekemistä, voi oman päiväohjelmansa suunnitella vasta maihin päästyään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että aikaa maissa on rajallisesti, joten yhteen päivään ei voi mahduttaa kovinkaan montaa eri aktiviteettiä. Sanoisinkin ohjenuoraksi, että valitse jokaiselle saarelle yksi juttu ylitse muiden, mitä haluat tehdä tai nähdä. Aktiviteettien oheen on helppo mahduttaa muutaman tunnin/puolen päivän rantalöhöilyt.