Kenia – Telttailua luonnon keskellä

Ruandan sumuisilta vuorilta suuntasin aamuvarhaisella Kigalin lentokentälle ja hurautin sieltä nopealla lennolla Kenian Nairobiin. Afrikan seikkailuni ei suinkaan vielä olisi loppumassa, vaikka yksi osio siitä tuli päätökseen Ugandan ja Ruandan gorillakokemusten jälkeen. Seuraavaksi lähtisin kokemaan Kenian ja Tansanian kuuluisat luonnonpuistot sekä toivonmukaan näkemään jo kauan odottamani Big 5:n luonnossa – eli leijonan, leopardin, sarvikuonon, elefantin ja afrikanpuhvelin. Ja tottakai haluaisin myös nähdä seepran, kirahvin ja virtahevon, muista eläimistä ja linnuista puhumattakaan, sillä Itä-Afrikan tasangot jos mitkä ovat yksi maailman parhaimpia paikkoja eläinten bongailuun.

Mutta ennen suuria safarikokemuksia minun tulisi selvitä yhdestä ennakkoluulostani: telttailusta luonnonhelmassa. Ennen matkaani nimittäin tuskailin useammat viikot Itä-Afrikan suolaisten safarihintojen parissa ja välillä vaikuttikin siltä, etten ehkä voisikaan lähteä toteuttamaan safariunelmiani yksin, kun joutuisin maksamaan itse niin kuskin, oppaan, auton kuin ökyhintaiset lodgeyötkin. Onneksi lopulta löysin Kilroyn kautta G-Adventuresin järjestämän seikkailupaketin, jonka kulut olivat varsin maltilliset. Mihin tosin vaikutti se seikka, että matkan aikana joutuisin nukkumaan itse pystyttämässäni teltassa afrikkalaisilla alkeellisilla leirintäalueilla ja osallistumaan vuorollani ryhmän aterioiden valmistukseen. Päätin kuitenkin, että kaikkea on elämän aikana kokeiltava ainakin kerran, ja jos tämä 10 päivän seikkailukokemus olisi minulle liikaa, tietäisinpä ainakin seuraaville matkoilleni suunnitella jotain muuta.

Ensimmäinen yö luonnonpuistossa

Nairobissa vietetyn yön jälkeen olikin aika heittää rinkka overland truckin kyytiin ja tutustua uusiin matkakavereihini. Lyhyen opastuksen jälkeen otimme suunnan kohti ensimmäistä kohdettamme, Lake Nakurun luonnonpuistoa. Luonnonpuiston laitamilla rekka laitettiin parkkiin ja pääsin ensimmäisen haasteen pariin: teltan pystyttämiseen. Onneksi reissussa oli eräs toinenkin yksin matkalla oleva, niinpä yhteistuumin autoimme toinen toistamme telttojen kokoamisessa, sillä en ollut koskaan aiemmin sellaista tehnyt. Kun telttaleiri oli pystytetty ja lounas nautittu, oli aika suunnata ensimmäiselle safarille! Vaikka etukäteen tiesinkin reissun ensimmäisten luonnonpuistojen kalpenevan isompien Masai Maran ja Serengetin rinnalla, riitti Lake Nakurussakin näkemistä ensikertalaiselle ihan riittämiin! Silmät pyöreinä tuojottelin autosta pulskia seepralaumoja, kymmenpäisiä puhveliyhdyskuntia, tien yli loikkivia antilooppeja ja puissa kiikkuvia apinoita. Illan jo hämärtyessä esiin marssi vielä sarvikuonoperhe ja paluumatkalla heinikosta paikallistettiin leijonapariskunta. Varsin onnistunut safari siis!

Illan pimetessä palasimme leiriimme, ja kieltämättä, kun pelkän otsalampun valossa yritin suoriutua iltapuuhista, mieleeni hiipi pieni pelko siitä, miten ihmeessä selviäisin tällaisissa olosuhteissa kymmenen päivää. Makuupussi tuntui ahdistavalta ja säpsähtelin yön aikana hereille tämän tästä. Jossakin vaiheessa ulkoa kantautui seeprojen korviavihlova kiljunta, jolloin viimeistään ymmärsin olevani ihan oikeasti viettämässä yötä keskellä villiä luontoa. Samalla toivoin todella, etteivät leijonat löytäisi yön aikana leiriimme. Ei puhettakaan, että poistuisin teltastani vaikka vessahätä iskisi yön aikana.

Totuttelua leirielämään

Seuraavana aamuna kömmin väsyneenä ulos teltastani, mutta silti huonosti nukutun yön jälkeen täytyi vielä kunnialla purkaa teltta ja hoitaa aamiaisjärjestelyt ennen kuin matka jatkuisi. Seuraava kohde Lake Naivasha ja sen leirintäalue vaikutti onneksi heti ensivilkaisulla paljon viihtyisämmältä paikalta kuin edellinen, ja päättäväisesti pystytin lähes omatoimisesti telttani kauniille paikalle järvimaisemiin. Aamun väsymys unohtui lopulta siinä vaiheessa, kun kuulin, että iltapäivän aktiviteettinä voisi osallistua kävellen toteutettavalla safarille, sillä kissaeläimiä tässä luonnonpuistossa ei olisi. Sinne siis! Pensasmaisella tasangolla kävellessä ensimmäisenä vastaan löntysteli pitkäkaulainen kirahvi! Ja kohta toinen ja kolmas! Huh, miten isoilta ne näyttivätkään aivan lähietäisyydeltä! Kirahvien lisäksi ohi kulkevia seepralaumoja olisin voinut ihastella vaikka kuinka kauan, ja onneksi muutama uteliaampi yksilö jäi aivan viereen mutustelemaan ruohikkoa. Samalla huomasin, kuinka erilaiset piirteet seeproilla on ja niiden ilmeet vaihtelivat aivan kuin hevosillakin. Kirahvien ja seeprojen tarkkailun lomassa jouduimme välillä pälyilemään kauempana laiduntavan puhvelilauman suuntaan. Niiden lähelle ei kannattaisi mennä, sillä välillä agressiivisesti käyttäytyvät puhvelit tappavat afrikassa vuosittain useita ihmisiä. Onneksi puhvelit näyttivät tällä kertaa vain nauttivan mutakylvyistä, joten saimme kulkea puistossa rauhassa.

Takaisin leiriin palasimme auringon jo laskiessa järven taa. Viilenevässä yössä lämmitin itselleni kupillisen kaakaota ja kun istahdin sitä juomaan nuotion ääreen alkoi telttayhdyskuntamme takaa kuulua röhkinnän tapaista ääntä. Ryntäsimme katsomaan, ja taskulampun valokeilaan osui jättikokoinen virtahepo, joka mutusteli suurella ruokahalulla rantapenkereen kasveja. Samalla sain kuulla, että teltta-aluettamme kiertää tukeva sähköaita, jonka pitäisi pitää vertahevot loitolla leiristämme. Toivoin todella, etteivät Afrikan kuuluisat sähkökatkot osuisi leiriimme yön aikana ja eivätkä pulleat virtahevot ryntäisi leiriimme, – ne kun ovat tilastojen valossa Afrikan vaarallisin eläin hyökkäillessään agressiivisesti ihmisten kimppuun. Eläinten vuoksi teltoissa ei saanut säilyttää yöaikaan mitään syötävää, vaan eväät piilotettiin rekan uumeniin turvaan.

Kun virtahepo oli iltapalansa syönyt ja katosi järvelle, suuntasin leirintäalueen laitamalle suihkuun. Samalla kun hätääntyneenä huomasin, ettei suihkukopissa ollut kattoa, huomasin myös ensimmäistä kertaa Afrikan tähtitaivaan. Miten upealta se näyttikään täyspimeässä yössä! Kun suihkun hanasta tuli vielä lämmintä vettä edellisen paikan jääkylmän veden sijaan, aloin pikkuhiljaa pitämään tästä leirielämästä luonnonhelmassa. Ei tämä niin kamalaa ollutkaan. Vaikka toki olisin varmasti voinut aloittaa telttailun jostakin helpommasta kohteesta kuin Afrikan luonnonpuistoista…