Kerala – Eksoottinen risteily Backwaters-vesistöalueella

Matka toteutettu yhteistyössä: Incredible India

Askellan varovaisesti asuntolaivan keulaa pitkin sen kyytiin. Minulle ojennetaan jättikokoinen kookos käteen ja ohjataan pinkillä seinällä koristettuun hyttiin. Samalla huomaan hyttini olevan ainoa koko pienessä laivassa ja saankin kuulla olevani ainoa osallistuja koko risteilylle. Hämmennyn. Ei kai nyt koko paattia ole vain minulle varattu, olin nimittäin varautunut siihen, että näillä suosituilla risteilyillä olisi enemmän osallistujia kuin toivoisi. Ymmärrän kuitenkin pian, että näin homma täällä toimii. Ueimmat turistiseurueet vuokraavat itselleen oman paatin joko yhdeksi tai kahdeksi päiväksi, suosituin kuulema on yli yön risteily. Eikä yhteen laivaan paria henkilöä enempää vieraita mahdu, sillä varsinkin vanhanaikaisista paateista löytyy usein vain yksi tai kaksi hyttiä.

Itselleäni edessä on puolen päivän risteily täällä Keralan Backwaters-alueella, joka on kuuluisa alueen valtavasta vesistölabyrintistä. Vesistöalue on muodostunut Intian lounaisrannikon Malabarin alueelle ja siinä yhdistyvät niin merenpoukamat, järvet ja joet kuin myös niiden varteen rakennetut kanaalit. Näitä kanaaleita pitkin rannikolta on yhteys pitkälle sisämaahan ja lukuisat vesiväylät toimivat entisaikaan maustekaupan kulkureitteinä. Vielä tänäkin päivänä monelle kanaalin varrella asuvalle nämä vesistöreitit ovat nopein ja helpoin tapa liikkua paikasta toiseen. Kulkupeleinä täällä toimivat autojen sijaan veneet. Nämä puusta rakennetut Kettuvallam-veneet ovat aikoinaan toimineet riisinkuljetusvälineinä, mutta jossakin vaiheessa niitä alettiin muuttamaan asuntolaivoiksi. Insipiraatio tähän kuulema saatiin Pohjois-Intian Kashmirin alueen Dal-järven suosituista asuntolaivoista.

Kapteeni käynnistää veneen ja lähdemme puksuttamaan hitaasti eteenpäin kanaalissa. Kiipeän yläkannelle ihastelemaan maisemia, ja välillä en tiedä mihin suuntaan pitäisi katsoa. Kapean kanaalin molemmin puolin veden päälle kaartuvat trooppiset palmupuut kuin kurkotellen kastautumaan tässä 34 asteen hiostavassa kuumuudessa. Yläkannelle onneksi puhaltaa miellyttävä tuulenvire, joten voin jatkaa maisemabongaustani. Kanaalin laitamilla on parkissa eri muotoisia puusta tehtyjä asuntolaivoja ja kanaalin pientareille rakennetut pikkutalot ovat maalattu kaikilla mahdollisilla eri maalisävyillä. Yhdellä rannalla perheen miehet ovat aamupesulla, toisella rannalla nainen pesee pyykkiä, kolmannessa lapset kirmaavat hippasilla ja neljännellä tyytyväisen näköiset koirat paistattelevat päivää. Joiltakin ranta-alueilta bongaan myös jättikokoisia kiinalaisia kalastusverkkoja ja veden varaan tehtyjä kala-altaita.

Asuntolaivan vierestä meloo verkkaisesti ohi pari kalastajaa vanhoilla puusta kaiverretuilla jo harmaantuneilla kanooteilla. Minun tekee mieli vilkuttaa heille, mutta he ovat niin uppoutuneita työhönsä, etteivät nosta katsettaan ylöspäin. Sen sijaan lähirannalta pari nuorta miestä bongaa minut ja villien vilkuttelujen jälkeen lähtevät uteliaina uimaan venettäni kohti. Kohta veneen keulan vierestä kuuluu naurua kun vedessä kelluvat miehet yrittävät heittää vettä päälleni. Hymähdän.

Kanaaleita eteenpäin kulkiessa ympärillä vallitsee rauhallinen tunnelma. Poissa ovat jättimäiset turistimassat, tilalla ovat veneen yllä kaartelevat linnut ja niiden eksoottiset äänet.  Vastaan tulee vain muutama hassu muu asuntolaiva, joiden matkustajat kurkistelevat uteliaina laivani suuntaan. Tunnen itseni kuin joksikin oman elämäni maharadžaksi, kun paistattelen päivää ylhäisessä yksinäisyydessäni yläkannella. Mutta voi kuinka nautin – jotenkin tämä on sitä seikkailun tuntua mitä matkoiltani usein haen. Tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa, kokeilla erilaisia asioita, nähdä jotain uutta. Ja nämä Backwaters-alueen trooppiset maisemat palmupuineen ja erikoisine veneineen muistuttavat minua siitä lapsuuden mielikuvieni Intiasta, jonka kohdalle sormeni usein osoitti vanhaa karttapalloa pyöritellessäni ja miettiessäni kuinka eksoottisen jännittävää tuossa maassa olisikaan. Ja nyt olin täällä, Etelä-Intian suistoalueella seilaamassa niissä samoissa maisemissa.

Jonkin ajan päästä vene kaarretaan parkkiin ja minut kutsutaan alakertaan lounaalle. Veneen kapteeni ja kokkina nähtävästi myös toimiva apupoika kantavat ison pöydän ääreen useita erilaisia kippoja ja kuppeja. Oletan, että he syövät kanssani kun tarjolla on niin monenlaista annosta runsain määrin, mutta ei – he naureskellen sanovat kaiken olevan minulle. Kyseessä on perinteinen keralalainen lounas kaikkine sen makuineen, joten pääsisin nyt kunnolla tutustumaan myös alueen perinteisiin ruokiin. Lapan lautaselleni erilaisia kastikkeita, kostutan niissä leivän palaa ja pyörittelen lautasellani erilaisia riisiannoksia. Onneksi minulle on annettu haarukka ja veitsi, sillä pelkästään sormilla syöminen tuntui näiden kaikkien annoksien edessä hieman haastavalta. Maistelen kaikkia annoksia ja yritän urhoollisesti syödä niin paljon kuin vain jaksan ja vähän enemmänkin. Lopulta joudun nolostellen toteamaan kokille, etten millään jaksaisi syödä enempää vaikka kuinka pidin näistä Keralan mauista.

Lounaan jälkeen siirryn takaisin yläkannelle sulattelemaan ja otan mukavan asennon korituolin varjosta. Kun laiva lipuu kohti isokokoista järveä, muuttuvat maisemat yksitoikkoisemmiksi ja syvennyn lukemaan kirjaa – mistäs muustakaan kuin entisaikojen Intiasta. Kun aurinko alkaa painumaan yhä alemmas ja alemmas, pujahdamme takaisin kanaalien rauhaan. Liian pian risteily on kuitenkin ohi ja olemme takaisin lähtöpisteen laituriparkissa. Kiitän kapteenia ja kokkia päivästä, ja huomaan mielessäni toivovani, että voisin perinteisen hotellin sijaan viettää yöni asuntolaivassa ja kokea siitä käsin luonnon eksoottiset yölliset ääneet sekä seuraavana aamuna uuteen päivään heräilevien kanaalien elämänmeno.