Terveiset Myanmarista, tarkemmin sanottuna Mandalaysta! Tässä uudessa ja nousevassa matkakohteessa en kuitenkaan seikkaile tällä kertaa yksin, vaan sain matkalleni mukaan uuden tuttavuuden – Travellover-blogin Annikan. Olemme tavanneet ainoastaan kerran aikaisemmin, eräässä matkabloggaajien illassa juuri ennen maailmanympärimatkalleni lähtöä, ja tuolloin juttelimme reissusuunnitelmistamme ja huomasimme molemmat haaveilevamme matkasta Myanmariin. Heitimmekin tuolloin ilmaan, että jos vain aikataulut natsaavat yksiin, olisi kiva lähteä tutustumaan maahan yhdessä. Ja kun lopulta Aasian matkani osuus alkoi, ja aloin tehdä tarkempia reissusuunnitelmia, palasimme Annikan kanssa asiaan. Pian meillä olikin kasassa suunnitelma 10 päiväksi Myanmariin.
Hassua sinänsä, etten etukäteen jännittänyt yhtään hypätä reissuun itselleni lähes ventovieraan ihmisen kanssa. Olimme toki tavanneet kerran, mutta en silti tiennyt Annikasta oikeastaan mitään muuta kuin hänen asiantuntevan matkabloginsa ja että hän, itseni tavoin, kuuluu suomalaisten maailmanmatkaajien ryhmään. Arvelinkin, että jos ei muuta, niin varmasti yhteistä jutun aihetta löytäisimme matkan aikana ainakin mistäpä muusta kuin matkailusta. Mutta jo Bangkokin lentokentällä tavatessamme huomasin, etteivät jutunaiheet kävisi ainakaan vähiin – tuntui siltä, että meillä riitti juteltavaa aiheesta kuin aiheesta, ja tutustuimmekin toisiimme pikavauhdilla heti ensimmäisen päivän aikana. Ja itseasiassa tuo ensimmäinen päivä Myanmarissa oli kuin tehty tällaiseen, sillä meillä ei ollut ensimmäiselle päivälle muuta ohjelmaa kuin lepäillä reissuväsymystä pois ennen seuraavana päivänä alkavia seikkailuja.
Majoituimme Mandalayn keskustassa olevassa pienessä, mutta tyylikkäässä Yadanarbon-hotellissa, jonka ehdoton valttikortti oli avara kattoterassi – sieltä pystyi tarkkailemaan Mandalayn vilinää ja värikkäitä rakennuksia sekä ainakin yrittää saada pientä viilennystä kattojen yllä puhaltavasta tuulesta. Mandalaysta oli nimittäin tuolloin lähes 40 asteen helle, ja ilma tuntui tukahduttavan seisovalta kaupunginkaduilla. Edes pimeän tullen kuumuus ei tuntunut helpottavan, mutta sitä uhmaten suuntasimme silti kattoterassin ravintolaan nauttimaan illallisia sekä katselemaan myanmarilaista perinteistä, ja sanotaanko, äärimmäisen hypnoottista nukketeatteria. Mutta kattoterassia paremmin taisimme kuitenkin viihtyä ensimmäisinä iltoina ilmastoidussa huoneessamme, varsinkin kun löysimme läheisestä supermarketista pullon kuivaa myanmarilaista savingnon blanchia. Selvästi meillä oli Annikan kanssa muitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin matkailu! 😉
Mutta seuraavaksi sitten juttua seikkailuista Myanmarista – Mandalayn lisäksi matka kulkee niin Baganiin kuin Inle-järvelle!
14 Comments
Travelloverin Annika
18.6.2017 at 18:22Tuosta se sitten lähti! Hulvattomat 1,5 viikkoa halki Myanmarin. Voisinpa sanoa, että toivun sen “rasituksista” edelleen – mutta kyllä tämä taitaa olla siellä alkunsa saanut poskiontelontulehdus, ei hauskan matkan viipyileviä jälkimaininkeja. Kiitos seurasta! Omat Myanmar-juttuni alkavat joskus tulevaisuudessa, kun saan taas kirjoitusvaihteen päälle.
P.s. Saat Yadanarbonin kuulostamaan melkeinpä laatuhotellilta. 😉
Anna-Katri
19.6.2017 at 05:01Jep, oli kyllä ihan superhauskaa yhdessä, nuo päivät meni ihan siivillä! Eli kiitos vain sinnekin suuntaan, että sheikkailtiin yhdessä! 🙂 Ja hahha, minulle tuo hotelli oli jo melkein luksusta hostelliöiden jälkeen! ?
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
19.6.2017 at 10:02Mahtava törmätä tuttuihin matkalla 🙂 Se tuo kivaa vaihtelua! Oon halunnut Myanmariin jo ensimmäisestä Aasian reissusta asti, mutta silloin muutama sieltä tullut pariskunta varoitteli kovasta hintatasosta. Mitä oot siitä mieltä? Millainen hintataso oikeasti on? 🙂
Anna-Katri
19.6.2017 at 11:06Joo, yksinmatkailulle kivaa vastapainoa saada välillä reissuseuraa – varsinkin tällaisista samanhenkisistä reissaajista kuten Annika! Suosittelen ehdottomasti Myanmaria, se on ollut yksi suosikkejani täällä Kaakkois-Aasiassa (heti Balin jälkeen, hahha). Hintataso ei mielestäni todellakaan ollut kova tällaisella omatoimimatkalla – hotellihuone kivasta perustasoisesta paikasta maksoi n. 20-30 euroa yö, minivan tai bussi kaupungista toiseen vajaan 10 euroa ja ruoka oli turistiravintoloissakin varsin huokeaa, toki paikallisten paikoista paistetun riisiannoksen sai n. eurolla. Tietysti asiaan vaikuttaa myös se, että oltiin off-seosonina, jolloin hinnat on huokeammat varsinkin hotelleissa. Varmastikin jos haluaa ottaa jonkin pakettimatkan maahan, niin hinta on silloin kovempi – näin ainakin muistelen nähneeni kun aikoinaan niitä itse vertailin.
Anna | Muuttolintu.com
20.6.2017 at 02:15Aika huippua, että päädyitte tekemään tän retken yhdessä ja synkkas ilmeisesti hyvin! Myanmar on meillä haaveissa, ehkä saadaan toteutumaan toivon mukaan tammikuussa. Pitkästä aikaa Kambodzassa ihastuin taas ihan kunnolla Kaakkois-Aasiaan, kerkesin jo luulla että alan olla siihen kyllästynyt. Siulla on kyllä ollut ihan mieletön matka, haaveilen jostain yhtä pitkästä jonain päivänä pian!
Anna-Katri
22.6.2017 at 16:02Joo, ihan huippua kyllä oli yhdessä ja jakaa näitä reissukokemuksia! Ja mä olisin niin halunnut tulla sun mukaan sinne jooga-retriittiin – harmitti ihan kun olin jo reissusuunnitelmia silloin eteenpäin tehnyt! Mutta ehkäpä joku päivä vielä reissataan samaan paikkaan! Kaakkois-Aasia on kyllä mahtava paikka juuri tällaiseen vapaaseen reppureissaamiseen, joten en ihmettele yhtään että sait kipinän takaisin. 🙂 Jäänkin odottelemaan niitä sun seuraavia seikkailuja! <3
Virpi/Täynnä tie on tarinoita
20.6.2017 at 12:27Varmasti on ollut huippureissu ja mikäpä sen mukavampaa kuin törmätä pitkällä matkalla samanhenkiseen sielunsiskoon ja jakaa kokemuksia. 🙂
Anna-Katri
22.6.2017 at 15:57Todellakin! Vaikka etukäteen en tiennyt yhtään mitä odottaa yhteiseltä matkalta, niin jälkikäteen sanottuna olin kyllä onnellinen että sain Annikan matkakaveriksi! 🙂
Johanna / Fin Nomads
22.6.2017 at 13:19Myanmar on meidän reissulistan kärkipäässä, mutta odotellaan varmaan ensi talveen, jolloin ilmaston pitäisi olla aika ihanteellinen 🙂 Lisää postauksia sieltä odotellessa. Muakin mietityttää vähän tuo hintataso. Meille jo 20 euron huone on aika kallis kun ollaan totuttu maksamaan reilusti alle 10 euroa 😀 mutta Myanmar on sen verran erikoisempi kohde, että kyllä siitä mielellään maksaakin vähän enemmän.
Anna-Katri
22.6.2017 at 15:31Ehdottomasti suosittelen Myanmaria, ihan mieletön ja tosi erilainen paikka kuin muut Kaakkois-Aasiassa. Ja tuo 20 euron hotellihuone oli hyvää keskitasoa, sieltä löytyi myös paljon edullisempia paikkoja. Erityisesti Baganissa ja Inlessä näytti olevan paljon Backpackers- ja homestay-paikkoja joten varmasti saa alle 10 eurolla majoitusta. Tosin kannattaa huomioida, että minä olin reissussa off-seasonina, joten vilkkaammalla kaudella majapaikkojen hinnat varmasti sitten saattavat hieman nousta. Mutta ehdottomasti samaa mieltä, että tuolla erikoisessa ja vielä kehittyvässä maassa mielellään jättääkin maahan vähän turistieuroja. 🙂
Kohteena maailma / Rami
22.6.2017 at 16:30Matkabloggaamisen hyviä puolia, että saa helposti halutessaan reissukavereita maailmalle 🙂 Monta kertaa olen itsekin huomannut, kuinka helppoa on touhuta kollegoiden kanssa, kun usealla on samanlaisia intressejä matkailun suhteen. Just nautittiin pari päivää sen antimista #meiräntampere matkabloggaajapäivillä muutamien bloggaajien kanssa, kun esittelimme kotikaupunkiamme.
Anna-Katri
26.6.2017 at 07:00Se on totta, että blogin kautta löytää samanhenkisiä ihmisiä ja parhaimmassa tapauksessa vielä reissuseuraa. 🙂 Kivalta kuullostaa tuo teirän päivä Tampereella! 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
23.6.2017 at 19:21Olipa hauska idea, että tapasitte toisella puolella maapalloa! Ja oli varmaan kiva saada seuraa. Mayanmar on sellainen paikka jossa haluan joskus itsekin käydä. Jään siis innolla odottamaan uusia postauksia… tai täytyy kurkata jos niitä on jo. Ja jos maailmanympärysmatkasi johtaa sinut tänne Kaliforniaan, niin laitahan viestiä!
Anna-Katri
26.6.2017 at 06:52Joo, oli kyllä kiva, että saatiin matka-aikataulut sovitettua yhteen ja päästiin yhdessä molempia kiinnostavaan maahan. 🙂 Ja kun yksin näin pitkään reissussa on, niin reissuseura on välillä tervetullutta! Ja mikäs Annikan kanssa oli reissatessa kun on tuollainen maailmanmatkaaja. Uusia postauksia Myanmarista on vielä tulossa, joten kannattaa pysyä kuulolla!
Kaliforniaan ei matka enää vie – siellä olen kymmenen vuotta sitten Jenkeissä vaihdossa ollessani tullut piipahdettua. Olisi kyllä kiva päästä joskus takaisin! 🙂