Luang Prabang – hostellista hotelliin pikavauhtia

Saavuin tänään Laosin Luang Prabangiin ja jo ensisilmäyksellä kaupunki näytti ihanan pieneltä ja sympaattiselta sekä ympäröivät vuoristomaisemat jokiuomineen kauniin vehreiltä. Mutta samaa ei voi sanoa hostellista, jonne ensin päädyin. Olin etukäteen taas tuttuun tapaani tehnyt vertailua majapaikkojen suhteen, ja Luang Prabangin osalta päättänyt jostakin ihme syystä kallistua siihen edullisimpaan vaihtoehtoon. No eihän se nyt ihan putkeen mennyt.

Hostellista minulle osoitettiin kuuden hengen dorm-huonetta, joka olisi varmasti ollut ihan kiva junnuna leirikoulussa kun saa nukkua ystävien kanssa vierivieressä, mutta ei ehkä enää näin kolmekymppisenä ventovieraiden reppureissaajien kanssa. Chiang Main hostellissa viihdyin erinomaisesti kymmenen hengen dormissa viikon, mutta tästä vankityrmästä en keksinyt mitään positiivista sanottavaa. Huone oli äärimmäisen pieni, jopa niin pieni, ettei kuuden hengen rinkoille ollut tarpeeksi lattiatilaa – kantamusten yli täytyi kirjaimellisesti pomppia ne muutamat askeleet, että pääsi omalle sängylleen ovelta. Huoneessa ei ollut edes ikkunaa, vaan ainoana valona toimi kelmeä loistelamppu. Kaiken lisäksi huone sijaitsi yleisten tilojen vieressä ja sinne kuului kaikki ääneet viereisestä hengailupaikasta. En edes jaksanut jäädä arvelemaan, millainen äänieristys huoneessa mahtaisi olla illan kiivaimpia biletystunteja varten. Joten päätinkin nopeasti, että tänne en jäisi. Tällainen majoituskokemus ei enää jalosta minusta parempaa ihmistä – tiedän, sillä olen myös vastaavissa paikoissa, ja surkeammissakin, matkani aikana yöpynyt. Tässä vaiheessa matkaa tuntuukin siltä, että entistä enemmän arvostaa kivoja majapaikkoja, joissa voi rentoutua ja nauttia lomasta, eikä hampaat irvessä euroja säästellen kituuttaa mitäänsanomattomissa paikoissa.

Nopean majapaikka-googlauksen jälkeen löysin yhden aivan mahdottoman kivannäköisen majapaikan ja vieläpä suhteellisen edulliseen hintaan, mutta aiemmasta kokemuksesta viisastuneena, en varannut sitä samantien vaan nappasin laukun kouraani ja puoliravasin tieni uuteen majapaikkaan katsomaan, miltä se livenä näyttäisi. Ja kun pääsin Villa Kingham Riverside -majapaikkaan johtavalle kadulle sekä majapaikan portaille, tuli minulle heti tunne, että täällä saattaisin viihtyä. Ja kun minulle näytettiin vapaana oleva huone, olin myyty. Söpön näköinen leveällä parisängyllä varustettu huone, jossa oli oma viihtyisä terassi. Ja millä näkymillä – suoraan Megong-joelle, jonka takana aurinko juuri teki laskuaan kumpuilevien vuorimaisemien taakse. Tein päätöksen siltä istumalta, kun näin taivaanrannan alkavan värjääntymään vaaleanpunaisen sävyillä. Tänne jäisin!

Kohta nautinkin kylmää olutta omalla terassillani auringonlaskua ihaillen, ja en voinut muuta kuin huokaista tyytyväisyyttäni, että olin päättänyt vaihtaa lennosta majapaikkaa. Huomasin nimittäin tänne tullessani, että aivan lähellä sijaitsee joogapaikka, jonne jo etukäteen haaveilin pääseväni…