Rakastan auringonlaskuja. Sitä upeaa värien muodostelmaa, joka varsinkin veden läheisyydessä tuntuu vain korostuvan. Olen myös huomannut, että eri paikoissa auringonlaskun värit ovat hyvin erilaisia, ja jollakin tavalla juuri siihen paikkaan täydellisesti sopivia. Lähes aina yritän myös napata auringonlaskusta valokuvan, mutta koskaan auringonlaskut eivät näytä kuvissa puoliakaan niin upeilta kuin sillä hetkellä. Eikä niiden tarvitsekaan. Tärkeintä on nauttia juuri käynnissä olevasta hetkestä, mutta toki valokuvien kautta noihin hetkiin ja tunnelmiin palaaminen on helpompaa, vaikka matkasta olisikin kulunut jo useampi vuosi.
Yksi auringonlasku on kuitenkin ollut ylitse muiden, joka myös valokuvassa antaa katsojalleen edes pienen palan siitä koko upeudesta, miltä taivaanranta sillä hetkellä näytti. Brasiliassa Amazon-joella aurinko laski pilviverhon takana, ja juuri ennen katoamistaan horisonttiin, muutti laskeva aurinko koko pilvimassan näyttämään siltä, kuin siihen olisi taiteilija vedellyt siveltimellään eri värisiä vetoja. Joen pinnasta nämä sävyt heijastuivat lähes yhtä kirkkaina ylöspäin, ja tumma sademetsä loi sopivasti kontrastia värien ilotulitukselle. En tiedä, onko tästä upeampaa näkyä edes olemassa.
No Comments