Kalliokiipeilyn jälkeen vaativammat aktiviteetit saivat jäädä hetkeksi – siitä pitivät huolen jumuituneet reisilihakseni. Raukkaparat joutuivat aivan maitohapoille yllättävissä nousuissa kalliojyrkänteillä. Onni onnettomuudessa olikin, että Tsingyn luonnonpuiston jälkeen ohjelmassa oli puolikas päivä vain autossa istumista sekä iltapäivän kävely lemureiden suosimalla aluella Kirindy National Parkissa. Tosin alkuperäinen suunnitelma oli viettää luonnonpuistossa päiväkävelyn lisäksi yksi kokonainen yö, jolloin puistossa olisi voinut toteuttaa myös harvinaisten mouse lemureiden bongausretken yöaikaan, mutta lopulta päätimme (ehkä osittain matkustuksesta uupuneina) tehdä vain iltapäivän kävelykierroksen, ja suunnata yöksi muualle.
Kokenut opas lähti patikoimaan mukana pelkissä varvassandaaleissa, jotka hän jossakin välissä potkaisi pois jalastaan ja hiippaili metsikössä avojaloin ääniä päästämättä. Hänen kuuloaistinsa oli kuin jollakin villieläimellä, sillä jo kaukaa hän havaitsi lähistöllä olevan lemur-perheen. Ja kohta olimmekin puun juurella, jonka yläilmoissa kiikkui sifaka-lajin edustajia. Yhden selässä oli pienen pieni pentu, joka kurkisteli uteliaana meitä vieraita kantajansa turkista tiukasti kiinni pitäen. Lemur-perhe ei vaikuttanut olevan moksiskaan meistä, vaan ne kävivät tuttavallisesti, no asioillaan, aivan viereisessä puussa, ja yksi nuorempi edustaja tuli aivan lähelle pällistelemään suurilla silmillään. Välillä lemurit tekivät valtavia loikkia puusta puuhun, ja altapäin katsottuna loikatut etäisyydet vaikuttivat valtavan pitkiltä. Mutta siihen tämä laji on kuin tehty.
Jatkoimme matkaa ja yhtäkkiä kuivuneiden lehtien peittämällä polulla vastaan tallusteli common red fronted brown lemur kaksikko. Ne tulivat aivan lähelle, istahtivat puunrungolle ja tarkailivat meitä tutkivalla katsellaan. Kohta huomasimme toisen lemurin etukäpälän olevan kipeä. Olin lähes varma, että vain parin metrin päähän meistä pysähtynyt lemur pyysi isoilla silmillään apua ongelmaansa. Miksi muuten villieläin tulisi tietoisesti näin lähelle vaaroista piittaamatta? Yritinkin heti selvittää oppaalta, että mikä lemurilla on hätänä ja kuinka sitä voisi auttaa. Opas kertoi käpälävaivan todennäköisesti johtuvan taistelusta fossan kanssa, jonka käpälistä lemur oli todennäköisesti päässyt taistelun kautta rimpuilemaan irti. Käpälävaiva paranisi todennäköisesti viikossa, jonka jälkeen lemur-pari pomppisi normaalin tapaan taas puiden oksilla. Sitä toivoin todella, kun jätin luonnonpuiston taakseni. Voi kunpa olisin voinut jotenkin auttaa!
No Comments