Aurinko oli jo alkanut laskemaan, kun saavuin eilen illansuussa Fijin pääsaaren lentokentälle ja hurautin sieltä hotellilleni. Pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen suuntasin suoraan rannalle. Rannalle päästessäni kävelin hiljakseen rantaviivaa pitkin, kuuntelin veden aaltojen hiljaista liplatusta sekä takana olevien palmupuiden lehtien kahnaa. Suljin silmäni ja vedin sieraimeni täyteen raikasta meri-ilmaa. Laskevan auringon lämpimät säteet väreilivät vielä hetkisen iholla, ennen kuin aurinko alkoi painumaan horisontin taa. Istahdin rantaravintolan muovituolille, palmupuun isojen lehtien alle. “Bula!” vastasin hymyilevälle tarjoilijalle, joka kiikutti käteeni trooppisen juoman. Sitä siemaillessa unohduin tuojottelemaan keltaisen ja vaaleanpunaisen sävyissä välkehtivää auringonlaskua. Jostakin rantaviivalle laukkasi irtipäässyt hevonen. Tuntui siltä, kuin olisin palannut kotiin, takaisin trooppiseen lämpöön meren äärelle. Täällä mieleni lepää.
Tänään olen vain ja ainoastaan nauttinut rantaelämästä hotellin rannalla, lähinnä rantaviivaa edes takaisin kävellen ja aurinkotuolissa kirjaa lukien. Sentään yhden “velvollisuuden” sain myös tältä päivältä hoidettua, nimittäin uudelleen organisoin rinkkani sisältöä. Huomenna nimittäin suuntaan viikoksi saarihyppelylle muutamille Fidzin ehkä kauneimmista saarista, enkä malta odottaa mitä kaikkea vastassa onkaan! Eniten tosin taidan odottaa kauniiden maisemien rinnalla vain totaalista rentoutumista. Mikä varmasti onnistuu Fidzillä paremmin kuin hyvin, sillä täällä kenelläkään ei ole kiire minnekään. Fiji Time! Tätä sanontaa kuulee joka paikassa, ja kieltämättä se on alkanut tarttua itseenkin.
Mutta nyt nukkumaan, ja huomenna sitten suunta kohti paratiisisaaria! Päivittelen kuulumisia taas jossakin välissä, jos vain nettiyhteyksiä riittää. Veikkaan, että senkin suhteen voi Fiji Time tulla tutuksi… 🙂
No Comments