Jihuu, terveiset Madridista! Saavuin tänne torstai-iltana ja iltalennon vuoksi olin lopulta keskustan hostellissani perillä sen verran myöhään, että piipahdin vain pikaisesti lähikorttelissa illallisella ja sen jälkeen vetäytyin tankkaamaan unta. Madridissa nimittäin viivyn ainoastaan kolme yötä, joten noihin kahteen kokonaiseen päivään haluan sisällyttää mahdollimman paljon – ja jaksaa mahdollisimman paljon!
Hitaasti heräilevä kaupunki
Joten perjantaiaamuna heräsinkin aikaisin valmiina säntäämään kaupunkikierokselle. Eipä kuitenkaan kannattanut hötkyillä, sillä Madrid alkoi heräilemään uuteen päivään vasta siinä kello yhdeksän aikaan – ja tämän vuoksi aamiaispaikkoja tuota ennen oli lähes mahdotonta löytää ainakaan näiltä kulmilta. Lopulta kuitenkin sain eteeni kupillisen cappuccinoa ja espanjalaisen perunamunakkaan, ja niitä nauttiessani surffasin kuumeisesti google mapsissa suunnitellen päivän reittiäni. Olenpa matkalla sitten missä tahansa, tykkään tutustua erityisesti kaupunkeihin jalkaisin. Bussikierrokset tuntuvat usein turhan nopealta vilkaisulta ja metroihin en astu kuin pakkotilanteessa – niissä kun ei pysty näkemään kaupungista mitään muuta kuin yleensä kämäiset metroasemat.
Niinpä lähdinkin aamiaisen jälkeen kaikessa rauhassa askeltamaan Mercado Anton Martinin ja sen takana alkavien pikkukatujen suuntaan. Aamuaurinko vasta levitteli säteitään rakennusten takaa ja meno kaduilla tuntui varsin verkkaiselta. Osa kauppiaista availi kiireettömän näköisinä putiikkejaan, osa kaupoista oli taas vielä visusti kiinni – niiden olemassa olon paljasti vain oven eteen rustatut laput aukioloajoista. Kauppahallikin näytti vielä todella uneliaalta kun sen kohdalle pääsin. Ulkopuolella muutamat kojut, ainakin hedelmä-, liha- ja kalakauppa näyttivät olevan auki, mutta sisään halliin kurkatessani paikka vaikutti lähes autiolta. Epäröin, josko paikka olisi sittenkään vielä auki ja lopulta en sitten mennytkään sisälle tutkimusmatkalle, vaan jatkoin matkaa. Ajattelin, että tulisin kauppahallille takaisin sitten, kun siellä olisi enemmän vilinää ja pienet tapasravintolat myös auki.
Eksyvä löytää
Pyörin pari kertaa vain korttelia ympäri ajatuksissani, ennen kuin sain taas suuntavaistoni takaisin ja lähdin suuntaamaan yhä syvemmälle Madidin pikkukatuja. Tiet kapenivat entisestään ja vastaan alkoi tulla värikkääksi maalattuja matalia kerrostaloja kauniilla parvekkeilla ja kukkaistutuksilla varustettuna. Kurkistin kadunkulmista aina uusille alkaville tiepätkille ja summamutikassa päätin aina minne jatkan matkaa. Ajantaju katosi tyystin kun sukkuloin suloisia katuja pitkin ylös ja alas, sinne tänne kääntyen. Kadut vaikuttivat todella hiljaisilta, vastaan tuli silloin tällöin vain muutama ihminen, ja monta katupätkää sain kulkea omassa yksinäisyydessäni. Ajatuksissani olin kompastua kadusta törröttävään katukiveen ennen kuin huomasin kääntää katseni ylöspäin: kapean kadun huipulta edessä avautui kumpuileva kaupunkimaisema värikkäine rakennuksineen.
Huh, tämä oli juuri pala sitä maisemaa, jota toivoin jostakin Madiridin salaisilta kujilta löytyvän. Katselin hämmentyneenä idyllistä näkymää ja sen aavistuksen rosoisiakin yksityiskohtia. Seinästä repsotti vanha juliste kertoen ehkä jo menneestä tapahtumasta. Vanhanajan henkeä uhkuvat rakennukset olivat saaneet kylkeensä graffititaidetta. Jollakin parvekkeella värikkäät pyykit hulmusivat hiljakseen tuulessa. Toiselta parvekkeelta päälleni leijaili kukkien terälehtiä ja kolmannelta parvekkeelta pikkukoira alkoi räkyttää. Jostakin kantautui korviini kiivas espanjankielinen puhe. Mieleeni tulvahti samalla muistot Buenos Airesista, tuosta kaupungista, johon ihastuin syvästi Etelä-Amerikassa ollessani. Madridissa oli tosiaan jokin pieni pala sitä samaa, vaikkakaan vielä en ollut kaupungista nähnyt kuin yhden alueen.
Ennen kuin nälkäkiukku yllättää
Ohitseni käveli ostoskassikärryään puuskuttaen vetävä mummukka. Hänen kärryään kiinnostuneena tuijottaessani huomasin miettiväni, että mitähän hän aikoi valmistaa tänään ruuaksi perheelleen. Selvästikin kävely pikkukaduilla teki minut nälkäiseksi, ja päätinkin poiketa kahvitauolle seuraavaan vastaan tulevaan paikkaan. Mutta kun mutkittelevien katujen jälkeisistä kulmista avautui aina yhä uusi yhtä houkuttava kadun pätkä jota kulkea, unohtui nälkänikin hetkeksi. Kuljeskelin eteenpäin päämäärättömästi ehkä tunnin, ehkä enemmänkin. Kun keskipäivän aurinko alkoi kuumottaa yhä enemmän aurinkoisella puolella katua kulkiessa ja vesipullostakin oli juotava jo jonkin aikaa sitten loppunut, huomasin todellakin kaipaavani pientä huilihetkeä. Ja niin taisi huomata myös lähikahvilan lempeäkasvoinen ukki, joka pysähtyi kohdalleni hattuaan nostaen ja kohteliaasti kysyen, että maistuisiko kahvi. Hän kun avaisi pienen kahvilansa ovet ihan kohta.
Pienen huilihetken jälkeen jatkoin taas matkaani, mutta tällä kertaa olin etukäteen viisas. Ennen kuin nälkäkiukku tai helleheikotus yllättäisi, pysähdyin ikään kuin varuiksi jo seuraavaan kahvilaan cappuccinolle ja leivokselle. Olihan tässä jo aamupäivän aikana ehditty kuluttaa kalori jos toinenkin!
Vinkki: Autenttisen palan Madridia löytää Mercado Anton Martinin alapuolelta kulkevilta kaduilta. Erityisesti pikkukatu Calle Buenavista sekä sen kanssa samansuuntaiset kadut tarjoavat kauniita näkymiä, mutta myös muille kaduille kannattaa eksyä ja kulkea yhä pidemmälle länteen päin, jopa La Latinan asuinalueelle saakka.
4 Comments
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
13.9.2017 at 15:53Mä kyllä rakastan sun tyyliä valokuvat – niin kauniita kuvia aina, joita jään tarkastelee pidemmäksikin aikaa.
Anna-Katri
1.10.2017 at 20:13Kiitos, ihana kuulla! <3
sarrrri | La Vida Loca 2.0
16.9.2017 at 20:00Madrid on mun suosikkikaupunki Euroopassa, ja näistä kuvista välittyy juuri se tunnelma jota rakastan. Olen pariin otteeseen eksynyt todella pahasti noille Madridin pikkukujille, mutta mikäs siinä tallustellessa ja tapaksille pysähdellessä. 🙂
Anna-Katri
1.10.2017 at 20:06Madrid oli kyllä aivan ihana kohde viikonloppumatkalle – nuo kadut, kahvilat ja tapaskulttuuri. Niin ja se viini, nam!