Lentokoneen kaarrellessa yläilmoissa, näin heti vienosti huuruun menneestä pienestä sivuikkunasta, että nyt ollaan lähestymässä todellista paratiisia: alapuolella avautui silmänkantamattomiin turkoosia merimaisemaa, ja siellä täällä pienen pienet valkohiekkaiset saarirykelmät nousivat hädin tuskin vedenpinnan päälle. Lentokentällä trooppinen ilmasto otti minut hellästi vastaan ja pienestä tuloaulasta matkani jatkui hotellin järjestämällä pikavenekuljetuksella kohti määränpäänä olevaa Kandooma-saarta. Lähes koko matkan ajan kannattelin rennosti kättäni ilmassa pikaveneen sivulla, sillä halusin tuntea lämpimän ilmavirran ja veneen nostattamien vesipisaroiden pehmoisen tunteen ihollani. Samalla en malttanut olla intoilematta tulevasta luksuslomastani – mitähän Malediivit tarjoaisivatkaan?
Tervetuloa paratiisiin
Etelä-Malen atollin pienelle Kandooma-saaren puulaiturille ensimmäisen askeleen ottaessani en voinut muuta kuin huokaista ihastuksesta täydellisyyttä hipoville paratiisisaaren maisemille. Rantahiekka oli valkoistakin valkoisempaa ja merivesi turkoosimpaa kuin missään muualla missä olinkaan matkustanut. Meren päälle rakennetut water villat näyttivät kuin leijuvan ilmassa, rannalla sijaitsevat pienet beach bungalowit kutsuivat vieraita yksityisillä rantakaistaleillaan ja riippumatoillaan, ja saaren keskiosan hotellin ravintola- ja uima-allasalue oli kuin ylellinen keidas keskellä paratiisia. Pientä saarta reunustivat vehreät tuulen mukana rauhallisesti huijuvat palmupuut ja sama pehmeä tuulenvire sai trooppisessa kuumuudessa paahtuvan ihon melkein kananlihalle – vai oliko se vain maisemien ansiota. Hotellin aulaan saapuessani eteeni tuotiin tarjottimella kylmiä pyyhkeitä virkistykseksi sekä trooppista hedelmäjuomaa, jolla saatoinkin onnellisena kilistää lomalle tällä upealla saarella.
Rento päiväohjelma
Päivät paratiisissa noudattivat hyvin samanlaista kaavaa, sillä suunnitelmana minulla oli matkaystäväni kanssa vain ja ainoastaan nauttia täysillä lomasta sekä karistaa työstressin jäljet kehostani lopullisesti. Aamulla heräsin ylös ilman kiirettä minnäkään ja jonkin ajan kuluttua siirryin beach bungalowin terassille nauttimaan vastapuristettua appelsiinimehua lähes hypnoottista turkoosia merimaisemaa katsellen. Allot liplattivat tasaiseen rytmiin ja palmupuiden lehdet kahisivat rauhoittavasti rannan tuntumassa. Lähistöltä kantautui trooppisten lintujen viono viserrys ja edessäni rantarapu kaivoi valkoiseen hiekkaan itselleen suojaa nousevalta auringolta. Vaikka saaren majoitus oli lähes täyteen bookattu, saatoin omalla rantakaistaleellani tuntea olevan ainut asukas tällä saarella. Terassin riippumatosta käsin olisin voinut ihailla näitä postikorttimaisemia ties kuinka kauan, mutta jossakin vaiheessa houkutus myöhäisestä buffet-aamiaisesta hotellin viihtyisässä rantaravintolassa vei voiton. Notkuvien pöytien ja herkkukahvien äärellä kului helposti tunti jos toinenkin samalla ulkoilmasta nauttien.
Ranta-aktiviteettejä
Seuraavaksi päivän aktiviteettinä minulla oli lähes jokaisena päivänä tällä lomaviikolla siirtyä rannalle aurinkotuoliin loikoilemaan, kirjaa lukemaan ja höpöttelemään matkakaverini kanssa. Tosin aika nopeasti kuumuus otti minusta vallan, ja turkoosin meriveden houkutus kävi niin suureksi, että pulahdus Intian valtameren lempeisiin aaltoihin oli enemmän kuin paikallaan. Merivesi tuntui kuumuudessä aivan linnunmaidolta, joten vietinkin vedessä kelluen lähes suurimman osan ajastani rannalla. Lounasaikaan hotellin allasbaarista saattoi hakeaa pientä syötävää, mutta useimmiten raikas smoothie tai hedelmäjuoma oli ainut asia mitä helteessä tarvitsin, tuoreesta kookosvedestä puhumattakaan. Iltapäivällä jatkoin rentoilua rannalla tai vaihtoehtoisesti siirsin muhkean hotellipyyhkeeni rantatuoleihin uima-altaalle, jonka infinity pool näytti siltä, kuin se olisi jatkunut suoraan mereen – uima-altaan turkoosit sävyt hipoivat täydellisesti meriveden pinnan värejä, ja vain meren taisesti nousevista aalloista huomasi, mistä meri oikeastaan alkaakaan. Muutamana päivänä päiväohjelmaani kuului myös snorklausretkiä läheisille koralliriutoille, joiden ei muuten turhaan sanota olevan maailman upeimpia merenalaisia maailmoja. Vastaan tulikin sateenkaaren väriessä kimmeltaviä pikkukaloja, koskemattomia koralliriuttoja ja määrätietoisesti eteenpäin kauhovia merikilpikonnia.
Auringonlaskua ihaillen
Rantapäivien päätteeksi auringon alkaessa laskemaan, oli aika piipahtaa bungalowissa kaunistautumassa ennen kuin suuntasin takaisin rannalle nauttimaan auringonlaskusta ja paikan ehdottomista erikoisherkuista – kylmistä pina colada -juomista. Kun aurinko painui horisontissa kimmeltävän meren taa ja värjäsi taivaanrannan kauniin vaaleanpunaiseksi, alkoi pimeys laskeutumaan saaren ympärille ja kaskaiden sirityskonsertti voimistumaan. Illallinen katettiin palmupuiden katveeseen taivasalle, jonka kirkasta tähtitaivas en voinut muuta kuin vilkuilla vähän väliä samalla kun upotin varpaani yhä syvemmälle vieläkin auringon lämmittämään rantahiekkaaan ja maistelin suussasulavan herkullisia malediiviläisherkkuja. Yhtenä iltana pääravintolassa vallitsi villimpi meno, kun paikallinen tanssiryhmä bändin saattelemana esiintyi. Arvaatteko, kuka oli yleisön joukosta se, joka riisui sandaalinsa pöydän alle ja osallistui bändiläisten pyynnöstä villiin, biisin loppua kohti yhä kiihtyvään tanssiin?
Useammaksi tunniksi usein venyneen illallisen jälkeen suuntasin matkaystäväni kanssa bungalowiimme lähes täydellisessä pilkkopimeydessä pienen polun molemmin puolin olevien lamppujen ohjeistamana. Vaikka päiviin ei sen ihmeellisempää ohjelmaa kuulunut, tuli uni usein iltaisin ennen kuin ennätin matkakirjastani yhtä sivua pidemmälle lukea. Mutta ehkä siitä saattoi aistia, että päivät paratiisissa olivat mitä onnistuneimpia ja olo illalla onnellinen olemassa olostaan täällä. Malediivit olivat juuri sellainen paratiisi, josta olin unelmoinut.
No Comments