Jos minun pitäisi valita Champagnen alueelta vain yksi paikka, jossa vierailisin Ranskassa ollessani, olisi se ehdottomasti postikorttimaisemiin upotettu piskuinen Hauntvillersin kylä. Samppanjan ystäville se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden päästä tutustumaan eri valmistajien valikoimiin ja täydentää omia viinivarastojaan, mutta samalla se tarjoaa kuvan kauniita ranskalaisia maalaismaisemia ja idyllistä pienen kylän tunnelmaa. Hauntvillers sijaitsee vain muutaman kilometrin ajomatkan päässä isommasta samppanjakaupunki Epernaysta, mutta jo tämän lyhyen matkan varrella tuntuu siltä, että aikamatkuistaisi aivan toiselle vuosikymmenelle.
Kun köröttelin hieman sateisen harmaana heinäkuisena aamupäivänä pienellä vuokra-autolla ylös mäenrinnettä kohti Hauntvillersiä, näin jo kaukaa, että edessä oli hyvin idyllisen näköinen pikkukylä. Mitä lähemmäs kylää saavuin, sitä paremmin huomasin saapuneeni yhteen kauneimpaan kylään, missä olen koskaan käynyt. Jätimme auton parkkiin lähes tyhjälle parkkipaikalle, ja lähdimme kävelemään päämäärättömästi, mutta silti uteliaan kiinnostuneina, kohti kylän keskustaa. Vastaan tuli vain muutama muu samppanjan ystävä ja kylän asukas, ja tuntui aivan kuin koko kylä olisi ollut päiväunilla. Montaa askelta rosoisilla mukulakivikaduilla ei tarvinnut ottaa, kun olikin jo kylän keskusaukiolla ihmettelemässä samppanjakuningas Dom Perignon muistopatsasta.
Ympärille vilkuillessani kiinnitin huomioita esimmäisenä, että mäennyppylän päällä sijaitseva kylä oli rakentunut keskiaikaisista sympaattisen näköisistä kivitaloista, joiden ikkunalaudoilla oli kukka-asetelmissa huumaavan tuoksuisia violetteja laventeleita, rönsyileviä punaisia pelargonioita, hempeän vaaleanpunaisia ruusuja ja muhkeita sateesta painuneita pioneja eri pastelliväreissä. Runsaat viiniköynnökset olivat vallanneet rakennusten seinämiä ja siellä täällä kiikkui pieniä hassun näköisiä kylttejä, jotka paljastivat vanhan rakennuksen uumeista tai sisäpihalta löytyvän samppanjatuvan – tai rakennuksessa asuvan papin, parturin tai muun ammattiryhmän edustajan. Kapeat mukalakivikadut kiersivät kylän ympäri johdattaen aina keskusaukiolta vanhalle kirkolle, jossa aika tuntui kerrassaan pysähtyneen. Vain kirkonkellojen kumea pauhu tasatunnein paljasti kylän sittenkin olevan hereillä. Kellon lyödessä kaksitoista asukkaat alkoivatkin kömpiä ulos kodeistaan ja suunnata kylästä löytyviin muutamaan ravintolaan nauttimaan lounasta ranskalaiseen tapaan pitkän kaavan kautta.
Olin jo aiemmin saanut suosituksen testata kylästä löytyvän Au 36 -ravintolan (rue Dom Perignon) tasting-menuuta, joka sopikin mitä parhaiten tällaiseen kiireettömään lomapäivään. Lounaspöytääni tuotiin kasa ranskalaisia suolaisia ja makeita canape-tyylisiä makupaloja, ja niiden kyytipojaksi kuutta erilaista samppanjaa maisteltavaksi. Makustelin ensin suolaiset palat läpi, purskuttelin välillä suussani helmeilevää samppanjaa yrittäen löytää näistä kaikista sen yhden suosikkini. Makeiden leivosten kohdalla alkoi vatsa jo täyttymään, mutta sinnikkäästi tyhjensin herkkulautaseni ja pyörittelin vielä edessäni muutamaa jatkoon rankkaamaani samppanjalasillista. Lopulta päädyin valitsemaan chardonnay-rypäleistä valmistetun vintage-samppanjan suosikikseni ja laskua tuodessaan tarjoilija huikkasi samaista samppanjaa löytyvän myös alakerran viinikaupasta.
Kaupan valikoimista löytyi kattava valikoima niin paikallisten hauntvillers:läisten tuottamia samppanjoita, mutta myös muista kylistä valikoituja samppanjoita, unohtamatta tietenkään samppanjoiden tähtikaartia. Pullot pakattiin pieniin pahvikoteloihin ja niitä kiikuttaen lähdinkin verkkaisesti tallustelmaan kylän kaduille lounasta sulattelemaan. Lounaan aikana harmaa pilviverho oli alkanut rakoilemana, ja rakennusten välistä aukeavat peltomaisemat näyttivät kylpevän kultaisessa auringonvalossa. Päätinkin istahtaa hetkeksi pienen samppanjatuvan sisäpihalle nauttimaan tästä raukeasta tunnelmasta. En kyllä muista mikä toinen paikka olisi hurmannut minut tällä tavalla ollen samaan aikaan hiljainen, sympaattinen, kaunis ja vieraanvarainen.
No Comments