Mongolia – 10 havaintoa Ulan Batorista

Terveiset Ulan Batorista, Mongoliasta! Saavuin tänne tänään aamuyöstä ja täytyypä kyllä taas todeta, että Aasian suuntaan reissatessa ensimmäinen matkapäivä kannattaa kyllä pyhittää melkeinpä aikaeroon totutteluun. Suuntasin nimittäin heti majapaikkaan päästyäni nukkumaan kello seitsemän aikaan aamulla ja pakottaen itseni väkisin liikkeelle kahdelta iltapäivällä. Onneksi sentään iltapäivästä ja illasta virtaa taas riitti, ja pääsin vähän kiertelemään täällä Mongolian pääkaupungissa. Monet täällä käyneet olivat minulle etukäteen sanoneet, että Ulan Bator on yksi rumimpia kaupunkeja ikinä ja ettei siellä kannattaisi viipyä kuin korkeintaa pieni välistoppi Mongolian turneella. Joten minulla ei kyllä ainakaan ollut tästä kaupungista mitään ennakko-odotuksia tänne tullessani, päinvastoin kuten muutkin, järkeilin viipyväni täällä ensimmäisen matkapäivän ja sitten suuntaavani Mongolian aroille jurttaelämää viettämään.

Tässä kuitenkin ensimmäisen päivän ajatuksia ja satunnaisia havaintoja tästä kaupungista:

1. Kaupunki on toden totta aika ruma ensisilmäyksellä. Hökkelöityneitä ja pölyttyneitä alkeellisia kadunpätkiä, joiden vastapainoksi siellä täällä näkyy harmaita neuvostotyylisiä betonimöhkäletalokomplekseja. Pääkaduillakin kulkiessa saa varoa, että putoa avonaiseen viemäriluukkuun tai kompastu parhaimmat päivänsä nähneeseen katukiveykseen.
2. Rumuuden vastapainoksi täältä kuitenkin löytyy myös kauneutta – niin kuin varmasti kaikista kaupungeista jos pitää silmänsä auki. Erityisesti mieleeni olivat buddhalaisluostarit ja temppelit, joiden rakennusten koristeellisuus ja paikkojen rauhoittava tunnelma teki vaikutuksen.
3. Ulan Batorissa on selvästi hääpäivä joka päivä. Tai ainakin nyt keskiviikkona hääpareja asuissaan tuli katukuvasta vastaan useammin kuin kerran. Jopa mahtipontisilla valkoisilla limusiinisaattueilla.
4. Kaupunkia rakennetaan joka puolella ja rakennuspaukkeelta ei voi olla välttymättä missä tahansa liikkuukaan. Jonkinlainen keskeneräisyys on kuitenkin ottanut vallan kaupunkikuvasta.
5. Korealaisuus on täällä selvästi pinnalla, siitä kertoo ainakin lukuisat korealaiset ravintolat ja kosmetiikkapuljujen kasvonaamiot. Voi tosin myös olla, että tunnistin ainoastaan nämä katukuvasta (lue kohta 9.)
6. Yhden korttelin sisällä voi hyvin olla kymmenkunta karaokebaaria. Selvästi suosittua ajanvietettä täällä. Omituisimmat combot olivat hotellin ja karaokebaarin yhdistelmiä. Ollapa siellä turistina ja yrittää päästä yöpuulle ajoissa karaokejytkettä kuunnellen.
7. Pienellä säteellä kaupungin pääkaduilta löytää useamman ostoskeskuksen tai tavaratalon. Yllättävää oli, että niiden sisältä löytyi sekatavaravalikoiman sijaan varsin trendikkäitä tuotteita. Paikallinen Stocka myös bongattu vahingossa hulppeine sisustusosastoineen, kun etsin ATM-masiinaa.
8. Toisin kuin olisi voinut kuvitella, katukuvassa ei suinkaan jolkottele vastaan mongolian villihevosia tai edes kotiratsuja. Sen sijaan Ghenghis Khanin ratsastajapatsaita taitaa löytyä sieltä täältä koko maasta.
9. Katujen varsilla on selvästikin useampia ravintoloita, mutta niiden ulkonäöstä tai nimestä ei voi mitenkään päätellä millaista sapuskaa siellä tarjoillaan. Onneksi on google maps ja sen ravintoista näytettävät kuvat. Ensimmäisenä iltana tosin turvauduin lopulta lähikaupan nuudelipurkkiin.
10. Kadulla yksin liikkuessa on turvallinen olo, eikä teiden ylittämisiäkään tarvitse jännittää kuten monessa muussa Aasian kaupungissa. Tosin siltikään en tiedä lähtisinkö pienille kujille yksin pimeällä varsinkaan sitä parasta karaokebaaria etsimään.