Montenegron luonnonpuiston maisemissa

Jos Makedonian puolella Matka-kanjonissa oli muutama muukin turisti nauttimassa luonnon kauneudesta, sai Montenegron puolella vaellella luonnonpuistossa aivan yksikseen. Montenegron vuoristossa Kolasinin kylän lähellä sijaitsevaan Biogradska Gora luonnonpuistoon matka taittui Kolasinista kätevästi autolla alle puolessa tunnissa, ja koska olimme liikkeellä aamuvarhaisella, ei luonnonpuistossa sijaitsevan leirintäalueen muutamat asukkaatkaan olleet vielä heränneet. Noin neljän kilometrin luontopolulle pääsikin suuntaamaan ylhäisessä yksinäisyydessä, ja tuntui että ympäröivä luontokin vasta heräili uuteen päivään.

Luonnonpuiston keskipisteenä on Biogradsko-järvi, jonka tyyneen vedenpintaan heijastui peilikuvat sitä ympäröivistä jylhistä kuusikoista sekä taivaalla hiljalleen eteenpäin lipuvista pilvenhattaroista. Tyyneen pintaan pienen särön toivat vain siellä täällä pintaan molskahtelevat kalat, joiden ympärille muodostui pieniä vesirenkaita. Istahdin hetkiseksi järven reunalle tehdylle puiselle laiturille ihastelemaan paikan koskematonta kauneutta ja ennen kaikkea rauhallisuutta huokuvia maisemia, ennen kuin suuntasin aamulenkille luonnonpuiston kiemuraiselle polulle.

Kävelylenkin varrella maisemat vaihtelelivat naavan peittämistä kuusimetsästä sirosti soljuviin vuoripuroihin ja jättiläislehtisiin aluskasvillisuuskeskittymiin, joiden päällä pääsi välillä kävelemään tukevia pitkospuita pitkin. Linnut visertelivät sointujaan paksuoksaisten puiden katveessa ja mitä syvemmälle metsään kuljin, sitä voimakkaammaksi kaskaiden siritys kasvoi. Välillä polku poikkesi aivan järven rantaa, jossa koskemattoman luonnon luomat maisemat saivat tämän patikoijan haikkomaan henkeään. Vaikka kävelykierrokseni kesti vain noin tunnin pysähdykset mukaan luettuna, tuntui, että tämän yhden tunnin aikana näissä maisemissa sai karistettua mielestään kaiken muun ja vain keskityttyä nauttimaan luonnon rauhasta – sekä tietenkin sen kauneudesta.