Myanmar – Baganin pakanat

Meinasin ensin kirjoittaa pakarat. Ihan tarkoituksella. Nimittäin niin paljon tuo kyseinen ruuminosa herätti keskustelua muutaman päivän aikana Baganissa. Baganiin ei tosin matkusteta pyllyjen perässä, vaan katsomaan sen kuuluisia pagodoja. Niin mekin teimme matkaystäväni Annikan kanssa ja taitoimme kuusituntisen matkan Mandalaysta Baganiin näppärästi minubussin kyydissä. Olimme jo etukäteen ennättäneet fiilistellä Baganin Arthawka-hotellimme uima-allasta, mutta perille päästyämme uima-allasalueen kaikki aurinkotuolit olivat vallattuna ja tusina missivartaloisia naisia grillasi itseään iltapäiväauringossa pikkubikinit päällä. No eipä sillä, että olisimme 40 asteen helteessä jaksaneet altaalla pitkään loikoillakaan, mutta kun vielä seuraavana päivänäkin sama naisporukka paistatteli päivää altaalla meidän tullessa takaisin temppelikierrokselta, ihmettelin jo vähän närkästyneenä, eikö näillä leideillä Baganissa muuta tekemistä ollut kuin maata altaalla pyllyt pystyssä.

Siinä paha missä mainitaan

Eikä ne pyllyt siihen loppuneet. Yhdellä pyhällä temppelillä eräs turistityttö yritti pokkana päästä temppelille sisään vesirajamekossaan, joka ei jättänyt paljoa arvailujen varaan. Hän vaikutti selvästi närkästyneeltä, kun joutui palaamaan lähikojuun peittävämpää kolttua ostamaan, ja loi meihin elefanttihousuisiin, reissussa jo rähjääntyneisiin, matkalaisiin sääliviä katseita. Vaikka Myanmarissa tukalan kuuma onkin, kyllähän silti täytyy paikallisia ja erityisesti näitä pyhiä paikkoja kunnioittaa oikeanlaisella pukeutumisella – eli olkapäät ja polvet piiloon, ja se pylly siinä sivussa! Huhhuijaa näitä ajattelemattomia turisteja! Mutta juuri kun olin kritisoinut muiden pyllyjen esittelyjä, niin mitä itse teenkään? No viiletän pitkin Baganin katuja sähköskootterillani niin kovaa, että lahkeistaan avonaiset elefanttihousuni hulmuavat ilmavirran mukana valtoimenaan paljastaen ei vain sääreni, vaan myös reidet aina pakaroiden alaosaan asti asti. Eli se siitä muiden tuomitsemista. Nolona huidon matkaystävääni pysähtymään ja solmin housujen lahkeet kiinni näyttäen uudenmallisissa pussihousuissani kuin joltakin hullunkuriselta Aladdin-hahmolta.

No mutta jätetään pyllypuheet nyt sikseen. Bagan on oikeasti aivan mielettömän upea matkakohde, jotain sellaista, minkä olemassaoloa on vaikea uskoa todeksi. Muinaisen Baganin temppelirauniot levittyvät laajalle tasankoalueelle, ja alueelta löytyykin yli 2000 temppelin ja pagodan rauniot. Alueen mittasuhteet ja pagodojen huiman määrän saa selville parhaiten kuumailmapallon kyydistä yläilmoista temppeleiden huippuja ihaillen, mutta harmikseni matkasin maahan juuri off-seasonina, jolloin kuumailmapallolentoja ei järjestetty ollenkaan. Hyvänä kakkosvaihtoehtona temppelikaupungin näkemiseen on vuokrata paikan päältä sähköskootteri, jolla voi huristella vapaasti oman mielensä mukaan temppeliltä toiselle. Yksi päivä Baganissa ei riitä mihinkään, mutta kahdessa päivässä ehtii jo nähdä hyvin temppeliraunioita.

Mystiset temppelirauniot auringon noustessa

Parin päivän aikana opin, että yleensä mitä isompi temppeli ulkoapäin on, sen tavallisempi se saattaa olla sisältä. Pienissä temppeleissä tai pagodoissa voi taas sisällä piileä melkoinen yllätys kauniiden buddhapatsaiden tai jopa muinaisten seinämaalausten muodossa. Kannattaakin olla tarkkana rapistuneisiinkin rakennuksiin sisälle mennessä, vastassa voi olla vaikka mitä! Kaikkiin rakennuksiin ei kuitenkaan ole turistilla asiaa, ei sisälle eikä temppelin raunioille kiipeilemään – osa rakennuksista on tosiaan jo niin huonossa kunnossa, että ne ovat rapistuneet niille paikoilleen, ja osa on taas suljettu julkisilta vierailuilta rautaportein. Mutta pelkästään niissä suurimmissa ja kuuluisimmissa temppeleissä ei silti kannata vain kiertää, skootterilla kannattaa eksyä pomppuisille hiekkateille ja pysähdellä syrjäisemmilläkin raunioilla. Vaikka sisätiloihin ei enää pääsisi kurkistelemaan, ovat koristeelliset pagodarakennelmat ulkoapäin silti aika mystisen näköisiä ilmestyksiä keskellä pensastasankoa! Ja mitä syrjemmälle menee, sitä vähemmän siellä on muita ihmisiä. Me huristelimme monessa paikassa ilman ristinsielua, se jos mikä vain lisäsi paikkojen omalaatuista tunnelmaa.

Baganin temppelialueen sanotaan olevan parhaimmillaan auringonnousun aikaan, ja veikkaan että varsinkin kuumailmapallon kyydistä näkymät ovat aamuauringon aikaan taianomaiset. Kuumailmapallolentojen puuttuessa suuntasimme yhtenä aamuna auringonnousua katsomaan yhden avoimena olevan temppelin huipulle. Mutta kyllä ne maisemat silti tarjosivat ihasteltavaa: taivaanrannasta pilvien takaa hiljalleen esiin tuleva vaaleanpunainen aamuaurinko sekä vehreästä maisemasta sieltä täältä kurkistelevat oranssit ja kultaiset pagodojen huiput, jotka näyttivät kuin menninkäisten hiippalakeilta auringonvalon paljastaessa niiden sijainnin syvältä metsiköstä. Näky oli pysäyttävä, sellainen, jota on vaikea uskoa todeksi. Teki mieli nähdä yhä kauemmas ja kauemmas, laskea yhteen sipulimaisena taivasta kohti kurottelevia huippuja, mutta näköteho ei riittänyt kuin vain lähialueen temppeleiden paikannukseen. Ajatella, että entisaikoina tällä alueella on parhaimmillaan ollut jopa 10 000 temppeliä – näkymät ovat varmasti olleet silloin aivan erilaiset tämän saman temppelin huipulta katsottuna!