Myanmar – viiniyllätys Inlessä

Ei minulle ensimmäisenä Myanmarista tule viinit mieleen. Ei todellakaan. Saati sitten vierailu kuvankauniilla viinitilalla. Ne paikathan löytyvät ennen kaikkea Euroopan upeista viinimaista ja muilta tunnetuilta Euroopan ulkopuolisilta viinialueilta. Viininystävänä olen maailmanympärimatkani aikana silloin tällöin erehtynyt eri maissa paikallista viiniä tilaamaan, ja nooh, välillä pettynyt pahasti makean kitkerään makuyllätykseen. Vaikka jo tilatessani olen saattanut aavistella pahinta.

Viinejäkö Myanmarissa?

Onneksi kuitenkin sain Myanmariin mukaani toisen viininystävän, Annikan, sillä hänen ansiostaan Myanmarista löytyi näiden kuvien upea viinitila. Olimme nimittäin juuri saapuneet Inle-järven hotelliimme, kun Annika bongasi hotellin järjestävän viinitilakierroksia. Sitä hieman ihmettelimme, että löytyisikö Myanmarista muka ihan oikeita viinitiloja, joten asia täytyi tietenkin heti googlata. Ja kun kännykän näytölle rävähti kuvia Red Mountain Estate Wineyards & Winery paikan maisemista, olimme molemmat myytyjä. Tuonne pitäisi päästä!

Ja mikä olisikaan ollut parempi päätös Myanmarin 10 päiväiselle matkalle, kun viettää viimeinen matkapäivä kiireettömästi viinitilalla. Hotellilta uloskirjautumisen jälkeen hyppäsimme auton kyytiin, joka kiidätti meidät vajaassa puolessa tunnissa Inle-järven koillispuolella sijaitsevalle viinitilalle. Kun hyppäsimme ulos autosta, täytyi melkein nipistää itseä maisemia katsellessa. Hetken näytti aivan siltä, kuin olisimme aikamatkustaneet Euroopan viinialueille. Mäenkukkulalla sijaitsevan viinitilan hienostuneelta terassilta avautui viinipensaiden rytmittämät kumpuilevat peltomaisemat lähes silmänkantamattomiin. Ainoastaan maisemasta erottuvat palmupuut ja trooppiset kukat paljastivat että nyt oltiin Eurooppaa eksoottisemmassa paikassa.

Maisemia ja viinimaistelua

Päätimme ensimmäisenä käydä heti itse asiaan, eli päästä maistelemaan tilan viinejä. Kohta eteemme kannettiinkin klassinen viininmaistelutarjotin neljällä eri viinillä – itse valitsin maisteltavaksi kaksi valkoviiniä ja kaksi punaviiniä. Nuuhkin viinilasia, maistelin viiniä kielenkärjelläni ja maiskutin viinitilkkaa suussani kriittisesti. “Ei huono!” taisi olla ensimmäinen arvioni. Sitä seuraavien viinien mukaan kriittisyys taisi kuitenkin kasvaa, ja joistakin viineistä pisti liikaa läpi lievä petroolisuus, joka saattaa ehkä olla juuri näiden erikoisten trooppisten viinimaiden oma erityisominaisuus. Olen nimittäin kuullut että esimerkiksi australialaisissa kuumilta alueilta tulevissa rieslingeissä on juuri petroolisuutta, ja hellekesinä myös jotkin eurooppalaiset viinit ovat saattaneet saada petroolista makua joukkoonsa. Joten ei ihme, että täällä Myanmarin kuumuudessä viineille kehkeytyy ihan oma omainaismaku, vaikka kuinka yritettäisiin jäljitellä maailman standardiviinejä.

Mutta se juuri onkin se kiehtova ominaisuus eri maiden viineissä – ehkä viinin pitäisikin kuvata enemmän sitä, mistä se on kotoisin, kuin vain olla se sama sisältö eri etiketillä varustettuna. Ainakin tälläiselle viinejä rakastavalle matkailijalle myös viinien maistelu voi olla eräänlainen makumatka maailmalle. Veikkaisin, että kotiin palatessani osaisin tunnistaa vaikka silmät kiinni valkoviinien joukosta nämä muutamat myanmarilaiset valkoviinit. Ne olivat omanlaisiaan, mutta eivät missään nimessä liian erikoisia tai huonoja.

Viininmaisteluhetken jälkeen siirryimme vielä viinitilan ravintolan pääterassille ihastelemaan näkymiä ja syömään lounasta, viinilasillisen kera tottakai. Samalla kun kippistelimme onnistuneelle matkalle Myanmarissa, en voinut muuta kuin olla kiitollinen siitä, kuinka olimmekaan onnistuneet löytämään viimeiselle matkapäivälle näin upean vierailupaikan. Myanmar todellakin näytti kätkevänsä sisäänsä monia yllätyksiä matkailijan iloksi, mikä kiehtova ja ihmeellinen maa tämä onkaan reissaajalle!