Päivät Melbournessa

Perthin ystäväviikon jälkeen tuntui haikealta jatkaa matkaa Melbourneen. Hostelliin kirjauduin keskellä yötä, vain huomatakseni saaneen kerrossängyn yläpedin, jonka alla kuorsasi epäsiistin oloinen nainen. Keskellä yötä heräsin hänen kiljuntaan, ja pelkäsin hänen kohta tulevan kiskomaan minut sängystäni alas. Aamulla hiippailin huoneesta väsyneenä ulos vain parin tunnin yöunien jälkeen, huojentuneena siitä, että yö oli ohitse. Koko päivän välttelinkin huoneeseen menoa, nainen nimittäin tuntui leiriytyneen sinne 24/7… huh!

Onneksi Melbourne tarjosi  vastinetta hostellihuoneelle. Aamuisin sujautin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelemään suurkaupunkia päämäärättömästi ympäri. Poikkesin katsomassa nähtävyyksiä. Istahdin kahvilaan. Tutkiskelin myyntikojuja markkinoilla. Piipahdin kiinnostavan näköisissä kaupoissa. Söin lounasta aasialaisia herkkuja pullollaan olevilla kaduilla. Kun jalkoja alkoi liikaa väsyttää, palasin hostellille, jonka aulassa saatoin rauhassa uppoutua tulevien matkasuunnitelmien ja blogijuttujen pariin.

Auringon alkaessa laskemaan laittauduin pikaisesti ja suuntasin ulos jälleen. Iltaisin ohjelmassa oli nimittäin matka- ja blogiystävien tapaamista. Hauskaa sinänsä, että matkalla on tullut tavattua niin skotlantilainen, intialainen, kiinalainen kuin australialainen nainen, jotka kaikki tällä hetkellä asuvat Melbournessa. Mikä olikaan parempaa ajanvietettä kuin tavata heitä niin illallisen kuin viinilasillisen äärellä matkajuttuja muistellen ja heidän arkeenpaluutaan ihmetellen. Matkaystävien lisäksi pääsin vihdoinkin tapaamaan Annan, jonka elämää Australiassa olen jo vuosia seuraillut hänen bloginsa kautta, ja nyt vihdoinkin pääsimme tapaamaan kasvotusten. Hänellä olikin heti täydellinen vinkki kaupunkiin tutustumiseksi: treffasimme Victorian markkinoiden yömarkkinoilla, jossa kojut pursuilivat toinen toistaan kiinnostavia herkkuja – tosin osaltamme voiton tällä kertaa vei jättikokoiset sangrialasilliset. 🙂

Kolme päivää Melbournessa oli aivan liian lyhyt aika tähän suurkaupunkiin tutustumiseen, ystävien näkemiseen ja kaikkien matkan käytännönjuttujen hoitamiseen. Täällä olisi ehdottomasti pitänyt viettää ainakin viikko, jotta olisin kaiken ehtinyt tekemään ja kokemaan. Mutta samalla kun harmittelin tätä, en voinut kieltää sitä tosiasiaa, että olin huojentunut pystyessäni jättämään taakse piskuisen hostellihuoneen ja sen epämääräiset asukkaat. Seuraavaksi nimittäin taas kotimajoitus kutsuisi!