Laiska seikkailijatar täällä moikka! Siirryin joitakin päiviä sitten Hoi Anin vilkkailta keskuskaduilta tänne An Bang Beachille, enkä ole täällä sanottavammin tehnyt mitään ihmeellistä. Aamuisin olen herännyt naapurin kukkojen kiekumiseen ja pikkulintujen siritykseen seiskan-kasin aikoihin ja sen jälkeen nauttinut kaikessa rauhassa hedelmäpainotteista aamiaista mökkini pienellä terassilla banaanipuiden ja bambunlehtien suojissa. Aamupäivällä olen saattanut näppäillä hetken tietokoneella juttuja pois alta ennen kuin olen sipaissut aurinkorasvat iholle ja suunnannut rannalle. Ja oikeastaan viime päivinä ranta on ollut ainut paikka, jossa kestää tätä superpaahtavaa hellettä – siellä sentään mereltä puhaltaa ihana viilentävä tuuli, vaikkakin tuulesta huolimatta pelkkä paikallaan makaaminen aurinkotuolissa saa hien pintaan!
Rantalomaa ilman seikkailukaipuuta
Mutta en valita, tuntuu nimittäin hurjan hyvältä olla takaisin rannalla! Ehdinhän tässä jo muutaman päivän kaupunkielämästä nauttia, heh. Jos jotain olen tämän reissun aikana huomannut, on se ehdottomasti se tosiasia, että viihdyn kaikista parhaiten rannalla, meren aaltojen äärellä. Varpaan välit täynnä hiekkaa, hiukset merten aalloista surffikiharoilla. Kädessä kookospähkinä ja edessä avarat merimaisemat. Ja kyllä näillä Hoi Anin rannoilla kelpaa! Rantaviivaa riittää vaikka muille jakaa, hiekka on ihanan pehmoista ja valkoista (tosin polttavan kuumaa keskipäivällä) ja turkoosi meri heittelee leikkisästi välillä pieniä ja välillä isoja aaltoja rantaan, ja niiden seassa kelluu paikallisten hassunnäköisiä puuveneitä – osa näyttää ihan jättikokoisilta kookospähkinän kuorilta! Parasta hupia polttavassa kuumuudessa on kuitenkin ollut paeta hellettä aurinkotuolista ja aurinkovarjon alta yhä uudelleen mereen: olen pompinut aalloilla kuin pieni lapsi ja harjoitellut sukeltamista niiden läpi (kuvitellen tietenkin, että surffilauta on mukana).
Iltapäivällä auringon katoaminen utuisen pilviverhon taa on ollut itselleni merkki pakata rantakassini kasaan ja suunnata takaisin guesthouselleni. Pienen lepohetken jälkeen olen lähtenyt kiertelemään kylän pienelle kadulle illallispaikkaa etsimään, mutta kiertelyistä huolimatta olen jokaisena iltana päätynyt jompaan kumpaan suosikeistani: Red Appleen tai Purple Lanterniin – jos joku ruoka on vienyt kielen mennessään, on se ehdottomasti täällä valmistettu sitruunaruoholla ja chilillä maustettu kana! Illallisen jälkeen olenkin sitten jo vetäytynyt huoneeseeni siinä kasin-ysin maissa katselemaan leffoja, lukemaan kirjaa ja kröhöm, siinä sivussa näpyttelemään iPhonella lukemattomia viestejä… Vaikka Hoi Anista voisi tehdä vaikka mitä seikkailuretkiä lähiseudulle, on juuri tällaiset mitään sanomattomat päivät olleet niitä, joista olen pitänyt. Enkä jostakin syystä ole edes kaivannut hurjia seikkailuja!
Miksi matkustaa Thaimaahan kun on Vietnam!
Vietnam on kyllä päässyt yllättämään minut positiivisesti ja Hanoin sekä Halong Bayn jälkeen Hoi An on vienyt sydämeni. Täällä ei ole näyttänyt olevan turisteja nimeksikään, tai sitten valtavan pitkältä hiekkarannalta löytyy jokaiselle se sopiva oma kohtansa. Olenkin jo vähän alkanut ihmettelemään, että miksi niin moni matkustaa uudelleen ja uudelleen Thaimaan täyteenahdetuille turrerannoille, kun Vietnamista löytyisi näin upea paikka! Rannan lisäksi Hoi Anin vanha kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Ja jos vielä voin vähäsen kehua, on hintataso täällä aivan naurettavan edullinen. Oman instagrammattavan guesthousen (Cashew Tree Bungalow) vuokrasin 20 € per yö ja ison huoneen lisäksi siinä on oma terassi ja rakastamani ulkotilamainen kylpyhuone banaanipuineen. Naapurustosta löytyy lukuisia muita edullisempiakin majapaikkoja, ja täällä jos missä asiakaspalveluun on panostettu. Ja eläminen on niin halpaa, ettei välillä usko ravintolalaskua todeksi. Viinilasillisen saa noin eurolla, oluen 50 sentillä ja herkulliset ruoka-annokset muutamalla eurolla. Shoppailun makuunkin täällä pääsee (liian) helposti, sillä esimerkiksi kauniita mekkoja voi hankkia vaikka kaikissa eri kuosissa edullisten hintojen puolesta – itse ostin 12 eurolla neljä mekkoa! Ja kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, on ihmiset täällä aivan superystävällisiä ja auttavaisia, minne tahansa kuljetkaan, sinut otetaan vastaan hymyillen. Eli jos seuraava matkakohde Aasian suunnalta on hakusessa, suosittelen ehdottomasti Vietnamia!!!
16 Comments
Anni
31.5.2017 at 09:54Kuulostaa todella ihanalta. Itse olen juuri mainitsemasi Thaimaan matkaaja. Kerran eksyin Malesiaan, enkä tykännyt pahemmin. Vietnam siis vielä joskus testaukseen 🙂
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:33Itsekin suuntasin ekalla Kaakkois-Aasian yksinmatkalllani Thaimaahan, mutta kieltämättä nyt Vietnamiin matkatessa tuli mieleen, että kuinka helppoa suomalaisten Kaakkois-Aasiaan matkaavien olisi samalla rahalla piipahtaa tässä maassa. 🙂
Hyvää loppumatkaa
31.5.2017 at 16:15Olen tehnyt osaksi vastaavan matkan jo 90-luvulla ja viipynyt kuin myös viihtynyt. Aikana, jolloin matkaan lähdettiin ihan “omin neuvoin” – eikä googlelta saanut aikanaan isompia apuja, kaiketi ei mitään. Tämän päivän matkailu on aivan liian helppoa, eikä kiehdo enää mitenkään. Toistoa, matkailu ei ole enää entisellään ja kuitenkin kaikki n. 30-40-vuotiaat “hehkuttavat” matkaansa ja jakelevat kokemuksia netin kautta IHAN UUSINA kokemuksina, irtiottoina. Kamalinta koko hommassa on “todiste kuvat MINUSTA” paikanpäällä. Siis hyvää matkaa edelleen, ihmettelen josko jaksat jatkossa katsoa omia kuviasi/itsestäsi. Omat kuvani panin palamaan jo aikoja sitten, mutta mutta – tästähän sinulle maksetaan . Mikä ikävintä, teitä aiheesta bloggaajia on aivan liikaa, joten hyvää matkan jatkoa – yritä pysyä “pinnalla” ihan joka asian suhteen. Kohta taas katsellaan pikku kaksion nurkan kuvia…
Anu
1.6.2017 at 13:43Tuliko nyt hyvä mieli kun sait purkaa oman pahan olosi kirjoittajaa ja meitä muita matkailusta innostuneita (ja siitä bloggaavia) loukaten?
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:55Välillä taitaa sattua itse kenellekin näitä pahoja päiviä, jolloin pienetkin asiat tai blogikirjoitukset saavat harmituksen pintaan. Blogiurani aikana olen jo näihin sen verran tottunut, etten enää ihan pienistä avautumista hätkähdä. 🙂
Tuuli
2.6.2017 at 12:24Onneksi ketään ei sinne kaukomaille pakoteta lähtemään, eikä kenenkään ole pakko lukea matkablogeja, jos noin kovasti hermostuttavat. Maailma on pienentynyt sitten 90-luvun, ja on helpompaa ja halvempaa matkustaa eksoottisiinkin kohteisiin, mutta kyllä vieraassa kulttuurissa säätämisessä googlesta huolimatta seikkailua riittää. Tämä blogi on tarjonnut niin ihanaa nojatuolimatkailua elävine kirjoituksineen ja kauniine kuvineen, että minua suorastaan surettaa matkan kääntyminen loppusuoralle. Mitäs minä ensi talvena luen?
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:55Kiitos Tuuli, ihana kuulla, että olet reissuani mielenkiinnolla seurannut. ? Itseänikin jo hirvittää matkan loppuminen, mutta onneksi uusia seikkailuja on suunnitteilla, joten veikkaanpa etten kotiinpaluustani huolimatta jää sohvalle makoilemaan. ?
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:47Ihailtavaa, että olet silloin lähtenyt rohkeasti matkaan vaikkei silloin matkailu ollutkaan niin helppoa kuin tänä päivänä. Tai ainakin matkojen suunnittelu on selvästi helpottunut, kun netistä löytää paljon erilaista tietoa ja on mahdollista löytää kotisohvalta käsin mitä mielenkiintoisempia paikkoja. Tosin sanoisin kyllä, että itse matkalla olossa, varsinkin yksin matkustavana, on samat päivittäiset haasteet kuin ennenkin. Ja olen varma että vaikkapa Afrikassa matkaillessa niitä “netin löytämiä” paikkoja ei ihan niin helposti tule vastaan, joten sieltä voisi varmasti vielä löytää niitä kaipaamiasi kokemuksia 90-luvun matkailuhenkeen.
Kyllä mielestäni mikä tahansa matka, on se sitten lyhyempi tai pidempi, on irtiotto, kun arjesta lähdetään lomalle. En kuitenkaan allekirjoita tuota, että netissä kaikki väittäisi kyseessä olevan ihan uusi kokemus – päinvastoin tuntuu enemmän siltä, että samantyyppisen reissun jo tehneiden / sitä suunnittelevien ihmisten kanssa vaihdetaan kokemuksia ja opitaan uutta. Ainakaan itse en ole törmännyt siihen, että joku olisi (itsestäni puhumattakaan) hehkuttanut vaikkapa maailmanympärimatkaa juuri hänen keksimänä uutena juttuna.
Ja kiitos matkatoivotuksista, vaikka vaistoankin jonkinlaista katkeruutta rivien välistä sanavalinnoillasi. En myöskään ymmärrä miten joku päätyy polttamaan matkakuvansa, niiden mukana taitaa samalla mennä monta muistoakin. Tai ainakin itselleni valokuvat ovat yksi tärkeä muisto matkasta kun kuvien kautta voi vuosienkin jälkeen palauttaa mieleen juuri sen hetken näkymät ja tuntemukset. Eli veikkaan että kyllä vielä vanhana mummonakin tuijottelen mielelläni kuviani maailman eri kolkista. 🙂
Tuuli
31.5.2017 at 19:00Oltiin nyt talvella hengailemassa Saigonissa, ja ensi talvena on ehdottomasti päästävä muutamaksi viikoksi tuonne suunnalle, jossa nyt olet ollut. Hirveä matkakuume iskee noita kuvia katsellessa, ihania ruokia, hedelmiä, kahvia ja ostoksia…
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:50Itse en tällä reissulla suunnannut Saigoniin saakka, joten ehdottomasti täytyy kyllä päästä takaisin Vietnamiin joku päivä! Aivan ihana maa, ja niin paljon kiinnostavia paikkoja!
Jarkko
31.5.2017 at 20:50“Miksi matkustaa Thaimaahan kun on Vietnam” – juurikin näin! 😀 Täälläkin suunnalla liputetaan täysin Vietnamin puolesta. Tämä maa on kyllä päässyt yllättämään täysin hintojen, superystävällisten ihmisten ja yleisen ilmapiirin puolesta. Mukava lukea, että pohjoisempana on vielä auringon täytteisiä päiviä kun täällä Ho Chi Minhissä on jo alkanut satelemaan joka päivä ja välillä raskaamminkin. Ensi viikolla suunta kohti pohjoista 🙂 –>
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:51No itse havahduin tähän vasta nyt Vietnamissa käytyäni, varmasti todellinen nouseva matkailumaa, vaikka siellä jo paljon turismia onkin! Saigoniin saakka en tällä reissulla ennättänyt, mutta pitää kyllä ehdottomasti myöhemmin palata Vietnamiin ajan kanssa (ja hankkia se viisumi etukäteen). Mukavaa matkanjatkoa sinulle!
Anu
1.6.2017 at 13:45Ihana postaus ihanasta paikasta! Tuolla lomailin itse tammikuussa, nautin juurikin tuosta kuvailemastasi rauhasta (rannalla)! Vietnamiin täytyy kyllä päästä uudestaan, seuraavaksi taidan suunnata vähän pohjoisemmaksi.
Kiitos näistä upeista kuvista ja kertomuksista! 🙂
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:57Nuo rannat olivat kyllä uskomattoman upeita! En ennen matkaa odottanut näin hienoja rantoja, ja vieläpä siten ettei paikalla ole paljoa turisteja! Vietnamissa riittää kyllä kiinnostavia paikkoja, tässä itsekin haaveilen, että sinne takaisin joku päivä suuntaisin ja pääsisin näkemään enemmän. 🙂
Lina
4.6.2017 at 12:14Ihanan näköinen majapaikka! Täytyypä pistää korvan taakse omaa, 83 päivän päästä alkavaa maailmanympärimatkaa varten.. 🙂
Anna-Katri
11.6.2017 at 08:22Tuo oli kyllä yksi suosikkejani, niin viihtyisä paikka että! Ja oi, sinulla ei olekaan sitten enää pitkään kun pääset reissuun – voin vieläkin niin hyvin muistaa tuon lähdön odottamisen. Välillä hirvittää ja jännittää, välillä on taas into piukena. Mutta mahtavaa siitä tulee! 🙂