Virpazar – herkuttelua viinitilalla

Vähitellen roadtripillä oli aika sanoa heipat vuoristomaisemille ja lasketella kiemuraisia serpentiiniteitä alaspäin kohti Montenegron rannikkoa. Ennen rantalomailua kuitenkin oli vielä edessä yhden yön pysähdys pienessä Virpazarin kylässä. Kylä valikoitui matkareitille oikeastaan ainoastaan siitä syystä, että sain selville Skadar-järven ympäristön olevan yksi Montenegron kuuluisimmista viinintuontantoalueista. Siitäkin huolimatta suurinosa viinitiloista on onneksi edelleen paikallisten perheiden suhteellisen pieniä tiloja, ja alueelta löytyy vain yksi suurempaan kaupalliseen tarkoitukseen viinejä valmistava tila. Halusinkin ehdottomasti päästä Virpazarissa vierailemaan tällaisella pienellä perhetilalla ja tutustua heidän viininvalmistusmenetelmiinsä.

Kun automme kaartoi pientä kivimuurien ja viiniköynnösten reunustamaa kujaa pitkin kohti tilan päärakennusta, oli maisemat kuin suoraan postikortista. Taustalla kohoilivat harmaapintaiset vuorten seinämät ja niiden takaa aurinko pilkisteli maalaten ympäröivät kumpuilevat viinipellot kullankeltaisella sävyllä. Viinirypäleiden lisäksi pihapiirissä kasvoi niin kiivejä, kirsikoita, omenoita kuin varmasti kaikkia mahdollisia muitakin hedelmiä, vihanneksista puhumattakaan – eli varsin ravinteikas ympäristö taisi olla kyseessä. Pienten esittelyjen jälkeen Vinarija Klisic -tilan isäntä Ilija Klisic  johdatti meidät viinikellariinsa ja kertoili tulkin välityksellä viininvalmistuksestaan ja tilan viineistään, mutta myös paloja Montenegron viinihistoriasta. Tämän jälkeen olikin aika päästä itse asiaan, eli maistelemaan viinejä.

Meidät ohjattiin puutarhapöydän ääreen rönsyilevän kiivipuun varjoisten oksien alle, ja eteen tuotiin ensin valkoviinimaistiaiset, jotka kieltämättä maistuivat lähes täydellisiltä helteisen päivän jälkeen näissä maisemissa. Kohta perheen äiti kantoi pöytään alkupalalajitelmia, ja niiden seuraksi kelpasi skoolailla raikkaalla rose-viinillä. Sillä aikaa kun herkuttelimme alkupaloilla, alkoi perheen isä grillaamaan illallista valmiiksi, ja siinä vaiheessa kun rose-viinilasit vaihdettiin punaviiniksi, kannettiin eteemme kukkuralliset lautaset montenegrolaisia grilliherkkuja – paistettua munakoisoa ja paprikaa, raikasta salaattia, grillilihaa ja kalaa. Vaikka viinien ystävä olenkin, täytyy sanoa, että tämän viinitilavierailun parasta antia kyllä oli viinien ohella perheen valmistama suussasulava illallinen, jonka äärellä kului tunti jos toinenkin keskustellen Suomen ja Montenegron asioista.

Kun siemaisin viimeisen kulauksen punaviiniäni ja laskevan auringon myötä alkoi tulla aika lähteä, harmittelin vielä, etten ollut aiemmin tajunnut tilalta löytyvän myös muutama huone vieraiden majoitukseen. Seuraavana aamuna olisi varmasti ollut täydellistä herätä jatkamaan herkutteluja perheen valmistamalle aamiaiselle näissä maisemissa. Ehkäpä ensikerralla sitten. : )

Viinitilavierailuja järjestää Undiscovered Montenegro, josta saimme mukaamme aivan ihanan oppaan Bojanan. Suosittelen!