Panama

Joulu tropiikissa Bocas del Torossa

2.1.2019

Boquetestä jatkoin matkaa seuraavana aamuna kohti Panaman itärannikon Bocas del Toron aluetta. Ensin vuorossa oli viiden tunnin minivan retki sateen pieksemillä teillä Almiranteen ja sieltä eteenpäin parin venematkan verran – ensin Bocas Towniin ja sieltä vesitaksilla vielä eteenpäin Solarten saarelle, josta olin varannut majoituksen. Vaikka tavallaan koko päivä meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, jollakin oudolla tavalla nautin siitä joutilaisuudesta, siitä kun istuu bussin kyydissä, eikä oikeastaan voi tehdä muuta kuin katsella maisemia tai nukkua. Ohikiitäviä maisemia katsellessani koin paikoitellen sitä sanoinkuvaamatonta riemua, mistä matkoillani suunnattomasti nautin – olen tienpäällä matkalla johonkin uuteen ja tuntemattomaan, ja vatsanpohjassa on se innostuneen jännittynyt fiilis kun ei tavallaan tiedä mitä edessä on.

Kun pääsin perille Bambuda Lodgeen, tiesin jo ensisilmäyksellä koko päivän matkustamisen olleen kaiken sen arvoinen. Olin yhdellä Bocas del Toron pienellä saarella, jonka rannan sademetsien suojissa piileksi mitä viihtyisin hostelli – tai korjaan, ehkä upein hostelli missä olen koskaan majoittunut. Nimittäin koko hostellin lounge-alue oli kuin jostakin paremmastakin putiikkihotellista täysin puusta tehtyine sisusteineen ja kauniine infinity-pooleineen sekä ylhäältä kukkulalta turkoosille merelle avautuvine maisemineen. Ja kuin sattumalta aurinko oli jo alkanut painumaan horisonttiin, joten pääsin nauttimaan kylmän viinilasillisen kera mitä upeimmasta näkymästä. But well, jos olen rehellinen, en lopulta tainnut tiirailla auringonlaskua niin paljoa kuin tiirailin uima-altaassa lentopalloa pelailevia miesmatkailijoita – te jotkut Instagram Storyani seuraavat saatattekin muistaa tämän komistusjoukon!

Ensimmäinen ilta sademetsähostellissa sujuikin hilpeissä merkeissä, sillä koko hostelliporukalle järjestettiin joka ilta ryhmädinneri, eli kaikki illallistivat paikassa samaan aikaan samojen pöytien äärellä. Tuon illan aikana tutustuinkin vauhdilla niin majapaikan muihin vieraisiin kuin myös paikan työntekijöihin, ja illan hauskuudesta taisi kertoa se, että seuraava päivä meni enemmän tai vähemmän hostellin lounge-alueella lepuutellen. Tosin onneksi olin tarkoituksella varannut tuon päivän vain lepäämiseen parin päivän matkustuksen jälkeen, joten hyvällä omatunnolla saatoin vain nauttia hostellin jouluaaton leppoisan letkeästä tunnelmasta. Enkä muuten ollut ainut! Bambuda Lodgessa jos missä voi vain ottaa iisisti, ja jos jotain actionia kaipaa, voi sitten tehdä vaikkapa päivätoureja lähisaarille tai jos oikein laiskotuttaa, niin käydä vaikka vain pienellä patikointiretkellä lähisademetsissä.

Suosituksien perusteella valitsin kuitenkin itselleni yhdelle päivälle puolen päivän retken, johon kuului niin delfiinien spottausta, mangroovemetsän kätköistä löytyvien jättikokoisten meritähtien bongailua, snorklausta kauniilla koralliriutoilla, vierailu suojellulla Zapatillas-paratiisisaarella, lounas merenpäälle rakennetusssa reggae-ravintolassa sekä laiskiaisten bongailua. Aika paljon yhden retken aikana, mutta silti ei todellakaan mitenkään hötkyillen vaan pystyin kaikessa rauhassa nauttimaan kaikesta tekemästäni ja näkemästäni. Ja kieltämättä, kyllähän näissä maisemissa kelpasi lomailla – huhhuh, jälleen kerran sain hyvän osoituksen siitä, miksi rakastankaan niin paljon trooppisia paratiisirantoja!

Retkeltä saavuin takaisin hostellille sopivasti ennen auringonlaskun aikaa. Koska kyseessä oli joulupäivä, oli paikan päälle kaavailtu pieniä joulujuhlia ryhmädinnerin lisäksi. Ja kieltämättä paikan päälle päästyäni ilo hostellissa oli jo ylimmillään kun ihmiset hihkuivat mereen laskevassa liukumäessä tai kippistelivät joulukuusen äärellä. Tämä joulu taisikin olla osaltani sellainen sopiva combo tropiikkia ja jouluperinteitä, joten en voinut joulupäivän iltana muuta kuin hymyillä valinnalleni viettää tämä joulu täällä Panaman sademetsäsaarella näiden hostellilta saamieni uusien kavereiden ja tuttavuuksien kanssa.

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    7.1.2019 at 07:27

    Ihanaa lukea juttua Bocas del Torosta. Me käytiin tuolla Costa Ricassa asuessa viisuminuusimismatkalla joskus reilu kymmenen vuotta sitten. Näyttää edelleen ihanalta <3 En muistanut koko paikan olemassaoloa enää.

  • Reply
    Sunna
    7.1.2019 at 11:00

    Voi Bocas! Kuulostaa oikein tutulta. Olen ikävöinyt Väli-Amerikan reppureissulta tavattoman montaa paikkaa, mutta kaikkein eniten Bocasia. En edes muista, kuinka kauan siellä lopulta olimme, koska jumahdimme sinne aina ”vielä pariksi yöksi”. Vuokrattiin huone villasta, joka oli rakennettu laiturin päälle, ja lattialautojen välistä näkyi, miten meri loiskui ja taskuravut vilistivät. Söimme kreoliruokaa joka päivä, joimme paikallista olutta, maalasimme ja kirjoittelimme runoja, soitimme ukuleleä, pyöräilimme ympäri saarta ja snorklailimme. Jos joskus lähden Bocasiin uudestaan, jään ainakin kuukaudeksi saman tien.

  • Reply
    Nomadi
    7.1.2019 at 18:45

    Oi, Bocas del Toro jäi ikuisesti sydämeeni yhtenä mahtavimmista paikoista, missä olen ikinä käynyt! Kiva nähdä, että se on edelleen pysynyt samanlaisena paratiisina kuin mitä se oli 10 vuotta sitten 😊

  • Reply
    Asta Kassinen
    8.1.2019 at 06:33

    Hei! Olen itsekin lähdössä Bocas del Toroon ensi kuussa, joten nämä postauksesi tulivat oikein hyvään saumaan 🙂 Onko jotain erityisiä vinkkejä kivasta tekemisestä/ruokapaikoista? Millä liikuit Panama Citystä Bocas del Toroon? Katselin, että ilmeisesti netistä pystyy ainakin bussiliput varaamaan suoraan.

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    19.1.2019 at 21:05

    Ai että, tommosta sademetsää, biitsiä, reggaeraflaa ja laiskiaisten bongailua. Juu, nyt en ehkä kestä! Tää kuulostaa niin paljon paremmalta kuin mitä oon googlaillu muilta sivustoilta!

Leave a Reply