Itä-Afrikan matkani alkoi lähennellä loppuaan, ja mikä olisikaan voinut olla parempi päätös tälle huimalle seikkailulle kuin rentoutuminen Seychellien paratiisisaarilla? Intian Valtameressä, noin 1600 kilometriä Afrikan rannikosta itään, sijaitseva saariryhmä koostuu yli sadasta pikkusaaresta, mutta vain osalla niistä on asutusta. Etukäteen olinkin ihastellut Seychellin vehreitä palmujen peittämiä saaria ja niiden valkoisia hiekkarantoja, ja haaveillut pääseväni näkemään sen turkoosiakin turkoosimmat merimaisemat.
Safariseikkailuista paratiisiin
Nairobin lentokentältä Seychelleille lensi hetkessä, mutta koska en halunnut pysähtyä Seychellien pääsaarelle Mahélle, oli edessä vielä hieman matkustusta: ensin bussilla lentokentältä satamaan ja sieltä katamaraanilla Praslinin saarelle. Mutta jotta pääsisin perille etukäteen bookkaamalleni hotellille, tuli loppumatka taittaa vielä hotellin omalla pikkuveneellä – hotelli kun sijaitsi kirjaimellisesti eristyksessä ilman tieyhteyttä omassa poukamassaan. Kun lopulta pääsin iltahämärässä hotellin aulaan ja istahdin voipuneena pehmeälle sohvalle tekemään sisäänkirjautumista, tuntui siltä, että olisin matkustanut putkeen jo useamman päivän. Eteeni kiikutettiin onneksi virkistävä sateenkaaren värinen trooppinen hedelmäjuoma ja hetken päästä minut ohjattiin puutarhan läpi bungalow-mökkiini. Tuntui taivaalliselta päästä leirielämän jälkeen oikeaan suihkuun ja pestä hiukset lämpimällä vedellä – tällaista luksusta osaa kyllä arvostaa aivan eri tavalla alkeellisempien majapaikkojen jälkeen! Tyytyväisenä nukahdinkin muhkean hotellisängyn puhtaan valkoisten lakanoiden väliin ja nukuin koko yön kuin tukki.
Aamulla heräsin puutarhassa sirkuttavien lintujen kuorolauluun ja hipsiessäni bungalowin parvekkeelle kurkkimaan maisemia, huomasin mökkini edessä tallustelevan jättikokoisen kilpikonnan! Kohta konnan perässä löntysteli toinenkin yksilö, ja kolmas kurkki palmujen katveesta, josko aamiaista olisi jo tarjolla. Harvinaisia jättiläiskilpikonnia elää Seychelleillä luonnonvaraisina Aldabran atollilla, mutta myös muilla saarilla jättiläiskilpikonnan alalajeja voi tavata puolikesyinä ihmisten siirtäminä ja jalostamina. Itseasiassa valitsin New Emerald Cove -hotellini* juuri siitä syystä, että siellä konnia voisi tarkkailla lähietäisyydeltä ilman erillisiä retkiä. Enkä kyllä todellakaan joutunut pettymään! Aamupäivällä konnat olivat aina aktiivisimmillaan, ehkä tietäen, että aamiaispöydästä ylijäävät sämpylät päätyisivät heidän herkkupaloikseen…
* Sisältää mainoslinkin
Rantaelämää ja pyllypähkinöitä
Kilpikonnien tuijottelun lisäksi päiväni Seychelleillä koostuivat pitkälti rantatuolissa löhöilystä. Kieltämättä hektisen safarielämän jälkeen oli ihanaa istuskella hotellin yksityisellä rannalla ja nauttia kiireettömän tunnelman lisäksi Praslinin paratiisisaaren upeista maisemista. Minne tahansa katsoi, oli näkyvissä turkoosia merivettä, valkoisia hiekkarantoja, kauniita koralleja, vehreitä palmumetsiä ja satumaisia kivimuodostumia. Rannalla kirjaa lukiessa saattoi kuulla läheisestä palmusta maahanputoavan kookospähkinän kopsahduksen, rantatuolin takana ruohoa silppuroivan jättiläiskilpikonnan rouskutuksen ja trooppisten lintujen viserryksen. Puhumattakaan meren aaltojen rauhoittavan tasaisesta äänestä. Kun keskipäivällä paahtava aurinko vei voiton lomailijasta, oli virkistävää pulahtaa mereen snorklaamaan ja tutustumaan koralliriutan elämään. Tämä olikin usein päiväni ainoa aktiviteetti – ellei hedelmäsalaatin ja jätskin syömistä lasketa.
Sentään yhtenä päivänä pilvisen sään vuoksi pakoton itseni rantatuolista liikkeelle patikointiretkelle läheisiin sademetsiin, joissa tunsin oloni kieltämättä aikamoiseksi viidakon Janeksi hyppiessäni kivien yli pienellä polulla ja ihmetellen trooppisen metsän elämää. Praslinin kuuluisin nähtävyys on muuten palmumetsä Vallée de Mai, ei suinkaan rehevistä metsistään, vaan kookospähkinöistään. Coco de mer -palmujen kookospähkinät ovat maailman suurimpia, ja jopa 40 kiloa painavat pähkinät ovat ehkä maailman hassuimman näköisiä: ne näyttävät nimittäin ihan takapuolelta. Tokihan näitä pyllynmuotoisia pähkinöitä oli matkan aikana päästä ihmettelemään – vastaavanmuotoinen leima kun iskettiin lentokentällä passiinikin.
Maailman kaunein ranta
Viimeisenä matkapäivänä tein retken läheiselle La Diguen saarelle, joka jos vain mahdollista, vaikutti olevan vieläkin upeampi paratiisikohde kuin Praslin. La Diguella ei ole ollenkaan autoja, vaan pienellä saarella nelivetona toimivat härkävankkurit. Näppärästi rannalta toiselle pääsee kuitenkin vuokrapyörällä, ja sellaisella huristelinkin päivän aikana vehreiden sademetsämaisemien, vaniljaplantaasien ja kookosviljelmien ohi, ennen kuin laitoin pyöräni parkkiin yhden maailman kuuluisimman rannan hietikolle: La Diguelta löytyvä Anse Source D’Argent ei ole suotta päässyt vuosittain maailman kauneimpien rantojen listoille. Tälle pienelle valkohiekkaiselle rantakaistaleelle oman leimansa antavat turkoosista merestä kohoavat silokiviset graaniittikivet, jotka ovat vaaleanpunaisissa sävyissään kuin hämmästyttäviä taideteoksia.
Nappaan palmunlehdistä kyhätystä rantakioskista kookospähkinän juomaksi ja levitän pyyhkeeni pehmeälle rantahiekalle. Täällä jos missä tuntuu aika pysähtyvän, ja sen turvin huomaan ajatusteni kulkevan läpi Itä-Afrikan matkani kohokohtia. Luontoseikkailuille kyllä täydellisen päätöksen toivat nämä Seychellien upeat rannat.
1 Comment