El Salvadorin eläväisestä Suchitoton kaupungista jatkoin matkaa kohti Conception de Atacon kylää, jonne johtavat tiet kiemurtelivat kahvipensasviljelmien varustetuin kauniiden tulivuorimaisemien läpi. Itse kylä oli varsin ränsistynyt, ja koska olin jo Suchitotossa pitänyt yhden kaupunkipäivän, päätin vastapainoksi kokeilla luontoaktiviteettejä pitkästä aikaa. El Impossible -luonnonpuiston tulivuorimaisemat sademetsineen tarjosivat niin perinteisiä vaelluksia kun hurjempia vesiputousvaelluksia, joissa laskeudutaan vesiputouksia pitkin alas tai jopa hypätään huimista korkeuksista vesiputousaltaisiin. Valitsin näistä omasta mielestäni keskitasoisen vaelluksen, 7 waterfalls hiking:n, jossa pääsisin näkemään vesiputouksia lähietäisyydeltä, mutta voisin jättää hypyt väliin. Vähänpä kuitenkaan tiesin, millainen kokemus edessä olisi perinteiseen vaellukseen verrattuna.
Ensin reitti suuntautui sademetsäpolkuja pitkin ylös ja alas tulivuoren rinteitä, ja siellä täällä näkyi myös pieniä kahviviljelmälaikkuja. Mitä kovempaa vesiputouksien pauhu kuului, sitä hankalammaksi reitti muuttui. Lopulta ryhmämme tarpoi keskellä sademetsäjokea lähemmäs ja lähemmäs ensimmäistä vesiputousta ja siitä eteenpäin muutamia vesiputouksia alas laskeutuen. Erona Costa Ricassa suorittamaani aktiviteettiin täällä turvavarusteina oli vain ohut köysi, jonka oppaat kiinnittivät puuhun kiinni ja siitä kiinni pitämällä nämä lähes pystysuorat vesiputousjyrkänteet tuli laskeutua alas. Vasta kun pääsin isoimman putouksen alaosaan ja näin mitä reittiä sinne olin tullut, ymmärsin, ettei tämä todellakaan tainnut olla turvallista. Yksi ryhmässämme ollut nainen kaatui juuri vesiputouksen alla ja iski päänsä kiveen, onneksi siitä selvittiin vain säikähdyksellä ja muutamalla mustelmalla. Tämän jälkeen aloinkin katselemaan omia askeleitani tarkemmin, mikä varmasti vaikutti siihen, että kun pysähdyimme lounaalle keskelle sademetsää, lihakseni huusivat hoosiannaa. Tauon jälkeen oli kuitenkin jatkettava matkaa vielä loppujen vesiputousten äärelle, onneksi niissä ei enää tarvinnut kiikkua pelkän köyden varassa vaan ne olivat enemmän uimista varten.
Vesiputousvaelluksen jälkeen siirryimme ystäväni kanssa hotellin kattoterassille auringonpaisteeseen venyttelemään kipeytyneitä lihaksia, ja samalla onneksi tämä vaelluskokemus alkoi unohtua, kun intoilimme jo seuraavista matkakohteista. Seuraavana aamuna nimittäin matka kulkisi Conception de Atacon kylästä kohti Hondurasia.
1 Comment