Rennon rantaelämän jälkeen oli aika suunnata kohti hieman erilaisia maisemia ja kokonaan uuteen maahan väli-Amerikassa. El Salvadoriin matkanteko ei kuitenkaan ollut sieltä helpoimmasta päästä. Aamulla heräsin ennen aamuauringon nousua Los Brasiles -saarella Nicaraguassa, josta matka kulki niin kävellen, pienellä moottoriveneellä kuin minibussillakin kohti Nicaraguan ja El Salvodorin välistä rajaa Potosin kylän lähelle. Väliamerikkalaiseen tapaan rajamuodollisuudet hoituivat hyvin hitaasti, eikä täällä syrjäisellä rajanylityspaikalla ollut oikeastaan mitään muuta jännittävää kuin kammottava vessa. Norkoilimme matkaystävieni kanssa parkkipaikan reunamilla ennen kuin passeihin iskettyjen leimojen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti rantaviivaa. Edessä oli vielä useamman tunnin matka ennen kuin olisin perillä päämäärässäni Suchitoton kaupungissa El Salvadorin puolella.
Ränsistyneen laiturin luona haisi käynyt kala ja nenää pidätellen raahasin matkatavaroitani upottavaa hiekkaa pitkin rannassa kelluvaa venettä kohti. Tällä pienellä paatilla olisi tarkoitus seilata Tyynenmeren poukaman, Gulf of Fonsecan, läpi Nicaraguasta El Salvadoriin. Paatin nähdessäni kuitenkin tajusin, että etukäteen kaavailtu parin tunnin matka voisi olla todellisuudessa paljon pidempi tällä kulkupelillä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, joten hyppäsin turkoosin sinisen veneen kyytiin ja kiedoin ympärilleni pelastusliivit, jotka sentään tästä veneestä löytyi. Pikkupaatti ahdettiin täyteen matkustajia ja matkatavaroita eikä paahtava helle säästellyt kyytiläisiä. Siirtymä veneellä maasta toiseen oli kuitenkin kokemisen arvoinen, sillä tällä venereitillä pääsisi näkemään Gulf of Fonsecan kauniit maisemat. Jossakin kohtaa keskellä merta kuski pysäytti veneen. Höristin korviani ja kuulin veneen olevan nyt kohdassa, josta näkisi hyvällä säällä niin Nicaraguan, El Salvadorin kuin Hondurasinkin. Siinä kyllä tunsi itsensä aika pieneksi veneen kelluessa verkkaisten aaltojen varassa ja ympärillä siintävien tulivuorinyppylöiden kohotessa sinisestä merestä esiin.
Lopulta pitkältä tuntuneen merimatkan jälkeen vene ankkuroitiin La Unionin laituriin ja pääsin hyppäämään kuivalle maalle. Bussilla taitettavaa matkaa kohti Suchitotoa olisi edessä vielä vaivaiset kuusi tuntia, mikä voi väliamerikkalaiseen tapaan tarkoittaa useita tunteja enemmän.
1 Comment