Silloin pelotti – muutama tarina matkoilta

Yksinmatkailuun liittyen minulta kysellään aina silloin tällöin, että eikö sinua pelota!? No varsinaisesti matkailu ei pelota minua missään muodossa, ja mitä tulee yksinmatkailuun, olen tottunut pitämään itsestäni huolta. En niinkään jaksa etukäteen hätäillä, mitä kaikkea kamalaa voisikaan sattua, vaikka toki uusiin kohteisiin matkatessa otan aina turvallisuuteni huomioon. Mutta matkalla ollessa ei varsinaisesti pelota. Lukuun ottamatta muutamia erikoisia tapauksia, jolloin olen hetkellisesti säikähtänyt tai pelännyt. Tässä listattuna niistä muutamia:

Matka Papua-Uusi-Guineaan

Olin ties kuinka kauan haaveillut matkasta Papua-Uuteen-Guineaan, mutta tyrmännyt matkahaaveet maan turvattomuuden vuoksi. No maailmanympärimatkalla uteliaisuus kuitenkin voitti ja päätin hyvien etukäteisvalmistautumisten siivittämänä matkata lopulta maahan. Vatsanpohjassa kuitenkin kihelmöi aikalailla lentokoneessa kohti Port Moresbyä, eikä suotta – jouduin viettämään haluamattani yön tuossa yhdessä maailman vaarallisimmasta pääkaupungeista. Eikä seuraava siirtymäkään keskelle sademetsää lievittänyt jännitystä, ja kieltämättä hetkellisesti hieman pelotti, kun löysin itseni yksin paikallisbussista Alotaun kylän raitilla. Loppu hyvin kaikki hyvin – matka Papua-Uuteen-Guineaan on ollut yksi unohtumattomimpia ja upeimpia.

Savimajassa Ruandan viidakossa

Ensimmäisellä soolomatkallani Afrikassa huomasin pelkääväni mitä omituisemmissa tilanteissa. Yksi näistä oli ehdottomasti yöpyminen Ruandan viidakoissa. Minulla oli oma jättikokoinen savimaja syrjässä hotellin päärakennuksesta ja pimeän tultua mielikuvitukseni lähti laukkaamaan. Eikä asiaan auttanut, että majapaikasta sähköt sammutettiin myöhemmin illalla ja sen seurauksena valot olivat poissa koko yön. Silmiin piirtyivät kuvat Ruandan sisällisodasta ja pienikin rasahdus majan ulkopuolella sai sydämeni pamppailemaan. Olin ihan varma, että kohta majaani hyökätään ja minut ryöstetään. Olin onneksi nukahtanut jossakin vaiheessa ja aamulla lähinnä naureskelin omalle typeryydelleni herätessäni taskulamppu vieressäni päällä. Seuraavan yön nukuin samassa paikassa kuin tukki.

Poliisipysäytys huumekaupungissa Perussa

Olin matkalla Perussa Titicaca-järveltä Juliacan kaupunkiin aikaisin aamulla, sillä minulla oli lento Juliacasta Limaan. Juliacassa ei tehnyt mieli muuten pysähtyä, sillä olin jo aikaisemmin siitä ohi kulkiessani kiinnittänyt huomiota kaupungin levottumuuteen ja kuullut kertomuksia siellä valloillaan olevasta huumekaupasta. Taksikuski kaahaili tottuneesti kohti lentokenttää, mutta keskellä epämääräisiä kadunpätkiä poliisi pakotti taksin tiensivuun. Kuski ruuvasi ikkunan auki ja alkoi keskustelemaan poliisin kanssa. Kohta keskustelu yltyi kiivaaseen väittelyyn ja vaikken espanjankielestä selvää saanut, vaikutti tilanne kaikinpuolin uhkaavalta. Olin lähes varma, että kohta jompi kumpi vetäisee käsiaseen esiin ja alkaa räiskimään (niin kuin elokuvissa aina tapahtuu). Yritin näyttää mahdollisimman pieneltä takapenkillä. No lopulta tilanne kai saatiin jotenkin selvitettyä ja kuski pääsi jatkamaan matkaa. Livahdin lentokentän ovista sisään kyllä aika nopeasti.

Moottoripyöräonnettomuus Senegalissa

Olin matkalla Gambiasta Guinea-Bissauhun gambialaisen kuskini kyydissä. Koska olimme lähteneet aamulla liikkeelle ennen auringonnousua, pysähdyimme jossakin kohtaa Senegalin puolella hakemaan aamupalaa. Kuski halusi minun jäävän autoon odottamaan, mutta manguin itseni mukaan jaloittelemaan. Juuri kun olimme kävelleet tien yli patonkikojulle, kuului selkäni takana valtava pamaus. Säikähdin sydänjuuriani myöten, mutta samalla hetkellä ympäri kääntyessäni tajusin takanani sattuneen onnettomuuden. Moottoripyöräilijä oli törmännyt aamupalakoria kantavaan naiseen. Maassa makaavan moottoripyöräilijän ja naisen ympärille alkoi kerääntyä auttajia. Sen nähdessäni en tiennyt mitä ajatella, osittain se oli jotain pelon sekaista tunnetta, osittain hämmennystä ja toivottomuuden tunnetta. Sanotaan, että sen jälkeen ei aamiaispatonki enää maistunut.

Leijonan saartamana Sambiassa

Sambiassa telttaleirillä sade yllätti yhtenä iltana. Kun muut jäivät istumaan katettuun baarikatokseen tai hoitamaan askareitaan teltoille, päätin lähteä käymään suihkussa ja vaihtamassa lämmintä päälle. Kun tulin suihkurakennuksesta ulos, ihmiset tulivat hihkuen sanomaan minulle, että näinkö leijonan. Ihmettelin, että minkä leijonan, sillä olin ollut suihkussa. No ei kauaa tarvinnut pimeässä illassa taskulampulla zoomailla, kun minulle näytettiin leijonan tassunjäljet suihkurakennuksen oven edessä. Kylmä hiki valtasi mieleni. Onneksi en ollut tullut ulos aiemmin, sillä olisin saattanut joutua tuijottamaan leijonaan silmästä silmään.

Mafioiden kanssa kahvilassa Budapestissä

Olin äitini kanssa Budapestissä ja yhtenä päivänä päätimme mennä päiväkahveille historialliseen café Astoriaan. Juuri kun olimme saaneet kahvit ja leivokset eteemme alkoi kahvilassa tapahtua. Ovelle ilmaantui isoilla tummilla aurinkolaseilla varustautunutta porukkaa, ja hetkellisesti tarjoilijoille tuli kiire palvella näitä vieraita. Meidän viereiseen pöytään seurueesta tuli neljä miestä ja yksi nuori nainen, muut aurinkolasipäiset hemmot jäivät oven suuhun vartioon. Pulleiden hauiksien ja tuiman ilmeen lisäksi heillä näytti olevan korvakuulokkeet korvissa kuin gangstereiden henkivartijoilla konsanaan. Mielikuvituksemme lähti laukkaamaan, varsinkin kun viereisen pöydän pelottavan näköinen mies mulkoili meitä. Söimme leivokset nopeasti, emmekä voineet olla kiinnittämättä huomiota siihen, että olimme tämän porukan lisäksi paikan ainoat muut asiakkaat. Emme vieläkään tiedä olivatko he vain jotain kuuluisia henkilöitä, vai osuiko gangsterivibamme oikeaan.

Autolautalla Madagaskarilla

Madagaskarilla Tsingyn luonnonpuistoon päästäkseen täytyi matkaa taittaa jeepillä pitkin olemattomia teitä. Jossakin vaiheessa tie kirjaimellisesti loppui ja edessä oli vain jokikaistale. No toki paikallisilla oli oma autolautta tähän tarkoitukseen, mikä siis oli kahden veneen väliin kyhätty lautaviritelmä. Tämän päälle autojen täytyi ajaa kahta lankkua pitkin, ja voi taivas miten vaaralliselta koko homma näytti. Mutta niin vain jokainen sai autonsa kytiin ja kiikkerällä lautalla lähdettiin jatkamaan noin tunnin matka tökäten autojen rengaiden taakse pienet kivet ikään kuin pitämään autoja paikoillaan. Jep. Pelottiko? No toki, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, niin tällä mentiin.

Ystävä hukassa Costa Ricassa

Yhtenä iltana Costa Rican Monteverdessä lähdimme isolla matkaporukalla juhlimaan paikalliseen sademetsäbaariin. Juuri kun olimme suuntaamassa hauskan illan jälkeen takaisin majapaikkaamme, yksi seurueen tytöistä juoksi luoksemme hätääntyneenä ja sanoi, ettei löydä ystäväänsä mistään. Yritimme kaikki käydä paikkaa vielä läpi, huhuilla joka puolelle ja kysellä ihmisiltä oliko kukaan nähnyt tätä tyttöä. Joku kertoi hänen olleen tupakkapaikalla paikallisen miehen kanssa. Alkoi hieman pelottamaan, että missä hän onkaan sillä hetkellä. Hajaannuimme niin, että osa meistä lähti takaisin majapaikkaan katsomaan, ettei hän olisi jo siellä ja osa jatkoi etsintöjä. Jossakin vaiheessa tyttö palasi omin avuin majapaikkaan, ja olimme sanoinkuvaamattoman huojentuneita. Hänellä kuulema oli ollut hauska ilta.

Bussipysäkillä Mozambikissä

Matkasin Etelä-Afrikan Johannesburgista yksin bussilla Mozambikin pääkaupunkiin Maputoon. Olin etukäteen sopinut majapaikkani kanssa, että heiltä tulisi kuski minua bussiasemalle vastaan. No sitä en tiennyt, että pysäkki, jolla jäin pois, oli lähinnä kaupungin laidalla oleva epämääräinen tiepätkä, jossa norkoili epämääräistä porukkaa. Kun minut ja rinkkani heitettiin bussista ulos, alkoi ympärilleni kerääntyä portugalinkielellä huutelevia taksikyytien myyjiä. Kieltämättä kylmähiki nousi otsalle, kun en heti nähnyt sovittua kuskia minua vastassa nimilapun kera. Yritin näyttää siltä, etten pelännyt, ja lähdin kävelemään huutelijoiden ohi. Onneksi kohta bongasin kuskini ja pääsin kipittämään auton kyytiin.

Lue myös viisi omituisinta kokemusta matkoiltani sekä erikoisimmat lentomatkani.