10 kysymystä yksinmatkailusta naisena

Viimeiset viisi vuotta olen matkaillut pääsääntöisesti yksin. Muistan edelleenkin elävästi sen jännityksen tunteen, kun lähdin ensimmäiselle kunnolliselle yksinmatkalleni Thaimaahan. Perhoset lentelivät vatsassa ja vielä Helsinki-Vantaan lentokentälle suunnatessa helmikuun paukkupakkasilla tuntui siltä, että olin tehnyt typerän virheen matkan varatessani. Kuvittelinko oikeasti nauttivani yksinmatkailusta – sehän oli jännittävintä ja pelottavinta ikinä! Mutta niin vain selvisin Thaimaan saarihyppelystä yksin, ja vieläpä nautin siitä! Ja tuon ensimmäisen soolomatkan jälkeen yksin tekemilleni reissuille ei ole loppua näkynyt. Päinvastoin, koen yksinmatkailun olevan itselleni ehdottomasti se paras matkustusmuoto, vaikka toki välillä on vaihtelun vuoksi kiva saada reissuseuraa.

Peruskauhistelujen (miten vaalea tyttö voi muka matkustaa yksin, ja vieläpä tuollaisiin maihin) lisäksi saan kysymyksiä yksinmatkailuun liittyen yleisimmin siitä, onko se turvallista ja miten valita minne matkustaa. Tiedän, että moni on kiinnostunut yksinmatkailusta, mutta juuri sille ensimmäiselle matkalle lähteminen kauhistuttaa. Päätinkin vastailla muutamiin yleisimpiin kysymyksiin, joita olen saanut ja joita olen bongaillut muista yksinmatkailuun keskittyneistä blogeista. Ja voi kunpa olisin itsekin osannut kysyä näihin vastauksia ennen sille Thaimaan matkalleni lähtöä – veikkaan, että ennen matkaa ei olisi niin paljoa jännittänyt!

Ja jos sinulla on näiden lisäksi muuta kysyttävää yksinmatkailusta tai naisena maailmalla reissaamisesta, niin laitathan tulemaan – vastailen mielelläni!

Onko jotain, mitä olisit halunnut tietää yksinmatkailusta ennen ensimmäistä matkaasi?

Kun lähdin ensimmäiselle soolomatkalleni, ei lähipiirissäni ollut ketään yksinmatkailevaa, enkä ollut perehtynyt netin matkailuyhteisöihin, joten vertaistukea tai vinkkejä yksinmatkailuun ei oikeastaan ollut tarjolla. Eniten minua varmaan jännittikin matkalle lähdössä toki uudet paikat, mutta ehkä eniten yksin oleminen, se että tunnen itseni kaikkialla ulkopuoliseksi. Olisikin ollut huojentavaa kuulla etukäteen, ettei soolomatkalla todellakaan tarvitse olla yksin – päinvastoin juuri yksin matkaillessa sitä tutustuu helpommin uusiin ihmisiin ja voi nopeastikin luoda ystävyyssuhteita, jotka voivat kestää parhaassa tapauksessa koko loppuelämän! Niistä rakkaushaaveista puhumattakaan…

Lisäksi olisi ollut huojentavaa tietää ennen ensimmäistä yksinmatkaani, ettei se ole lähellekään niin pelottavaa kuin etukäteen luulin. Usein yllättävästikin tilanteista selviää maalaisjärjellä, vaikka reissussa olisikin yksin, ja vieläpä naisena!

Oletko koskaan perunut matkaasi, koska koit matkakohteen olevan liian turvaton?

En muista, että olisin jo matkasuunnitelmat ja -varaukset tehtyäni enää perunut matkaani. Toki joihinkin kohteisiin matkustamista olen saattanut lykätä tulevaisuuteen esimerkiksi muuttuneen poliittisen tilanteen takia. Esimerkiksi Ugandan ja Ruandan matkaan kaavailemani visiitin Kongoon vuorigorillojen luokse jätin matkasuunnitelmistani pois maan kärjistyneen tilanteen vuoksi (juuri kyseisellä rajalla oli silloin tapahtunut kidnappauksia) ja Istanbulin matkaa lykkäsin terrori-iskun vuoksi parilla kuukaudella, kun halusin katsoa mihin tilanne kehittyy.

Yksinmatkailussa mielestäni yksi tärkeimpiä asioita onkin ottaa etukäteen asioista selvää ja valmistautua matkaan siten, että erikoisemmassakin kohteessa voi yksinmatkustavana naisena olla suhteellisen turvassa. Ja toisaalta yksittäiset tapahtumat nostetaan valitettavan usein uutisissa liian isoon asemaan verrattuna maan yleiseen turvallisuustilanteeseen.

Mitkä ovat stategiasi välttää ei-toivottua huomioita yksinmatkaavana naisena?

Kaiken a ja o on varmasti ottaa etukäteen selvää matkakohteen kulttuurista, uskonnosta ja toimintatavoista – sekä naisen asemasta. Paikan päällä niin omaan käytökseen kuin pukeutumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. En usko että koskaan löysistä ja peittävistä vaatteista on haittaa tämän suhteen mitä konservatiivisemmassa maassa ollaan. Joissakin matkakohteissa voi olla helpointa sujauttaa vasempaan nimettömään feikkikihlasormus tai vain sanoa aviomiehen odottelevan hotellilla tai seuraavassa matkakohteessa.

Yksi myös suhteellisen toimiva keino on omalla kohdallani ollut vain olla itsevarma oma itseni eikä häkeltyä miesten huomiosta. Kyllä ne liehittelijät aika nopeasti huomaavat ettei heillä ole mitään mahdollisuuksia, kun vastassa on suomalainen ice queen.

Mikä on tärkein neuvosi, jonka voisit antaa ensimmäistä pitkää soolomatkaansa suunnittelevalle?

Panosta matkan etukäteissuunnitteluun – se ei ainoastaan lievitä stressiäsi ennen matkaa, vaan myös antaa sinulle mahdollisuuden matkalla ollessa nauttia täysillä matkastasi. Onpa kyseessä sitten vaikkapa matkaohjelma, majoitusvaraukset, siirtymät paikasta toiseen tai etukäteen yleisistä huijausyrityksistä ja ongelmatilanteissa selvää ottaminen, on matkalla oleminen helpompaa, kun olet valmistautunut tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Toinen hyvä vinkki on uskaltaa rohkeasti kysyä neuvoja muilta paljon matkanneilta tai juuri siinä kohteessa matkalla olevilta. Toki ihmisillä voi olla erilaisia vinkkejä ja mielipiteitä, eikä kaikkiin varsinkaan ventovieraisiin kannata sokeasti luottaa, mutta usein suun avaaminen auttaa ja on helpottavaa huomata monen muunkin olleen samassa tilanteessa.

Tiedätkö joitakin yhteisöjä tms. joista naiset voivat löytää naispuolisia matkakavereita?

Ensisijaisesti sanoisin, että miksi jäädä odottelemaan sitä matkakaverin löytymistä – paras tapa tutustua uusiin ihmisiin, on vain lähteä reissuun yksin ja luottaa siihen, että matkakohteessa kyllä tutustuu toisiin reissaajiin, jotka ovat myös lähteneet yksin reissuun. Toki jos reissuseuraa välttämättä etukäteen haluaa, kannattaa ensisijaisesti varmasti kysellä omalta lähipiiriltä tai vaikka Facebook-ystäviltä tuntisiko joku jonkun suunnittelemastasi matkakohteesta tai sinne matkasta haaveilevan.

Eikä kannata unohtaa netin ihmeellistä maailmaa reissuseuran bongaamiseen, mutta tietenkään aivan tuntemattomiin ihmisiin ei sitä kautta kannata suoraan luottaa. Facebookista löytyy kasapäin erilaisia naisten matkailuun suunnattuja ryhmiä, kuten suomalainen Seikkailijattaret ja kansainvälinen Girls Love Travel. Lisäksi kannattaa tsekata esim Lonely Planetin Thorn Tree -keskustelupalsta ja G-Adventuresin Watering Hole -forum, jos suunnitteilla on G-Adventuresin reissu. Entä oletko kuullut Tourlina-sovelluksesta, jonka tarkoitus on tuoda yhteen yksinmatkailevat naiset?

Lisäksi olen vastikään avannut Adalmina’s Adventuresin Reissaajat-ryhmän Facebookiin, jonka tarkoitus on tuoda yhteen blogini lukijat niin virtuaalisesti kuin matkailtojen muodossa. Ehkäpä sieltä voisi tulevaisuudessa löytyä samanhenkinen reissukaveri?

Kuinka sopeudut yksinäisyyteen yksin matkaillessa?

Ensimmäisellä yksinmatkallani Thaimaan saarihyppelyllä oli aivan kamalaa mennä illalliselle yksin, tuntui että olin maailman yksinäisin ihminen, jota ihan varmasti kaikki katsovat säälivästi. Onneksi tuon ensimmäisen matkan jälkeen pääsin yli ajatuksesta, ja nykyisin nautin yksin olosta – siitä kaikesta vapaudesta mitä yksinmatkailuun liittyy ja myös omasta ajastani, vaikka nauttia juuri sitä illallista siellä missä haluan ihan vain omassa seurassani.

Luulen, että omalla kohdallani yksinmatkailua on paljon helpottanut se tosiasia, että viihdyn myös normielämässä hyvin yksin itseni kanssa. Veikkaan että supersosiaalisille ihmisille yksinmatkailuun ja niihin yksinäisiin hetkiin tottuminen voi olla haastavampaa. Mutta onneksi yksinmatkaillessa on paljon vaihtoehtoja tavata muita yksin matkalla olevia – esimerkiksi yöpyminen hostellissa luo hetkessä ympärille sosiaalisen tilanteen, ja huonekavereiden lisäksi seuraa saattaa löytyä niin päiväretkille kuin illanviettoonkin.

Oletko kokenut vaikeaksi jutella paikallisten kanssa?

Toki silloin, jos yhteistä kieltä ei ole, on keskustelu vaikeaa, mutta aika pitkälle myös elekielellä tai muutamilla opituilla sanoilla onneksi pärjää. Yleensä ihmiset missäpäin maailmaa tahansa ovat ystävällisiä ja auttavaisia oli yhteistä kieltä tai ei. Jos yhteinen kieli löytyy, en ole kokenut vaikeaksi jutella paikallisten kanssa, sillä suurinosa haluaa ylpeänä kertoa enemmän maastaan ja kotipaikastaan sekä antaa vinkkejä, jotta nauttisit matkastasi. Tärkeintä varmasti onkin, että olet itse avoin ja halukas kuulemaan lisää.

Omalla kohdallani ehkä osansa asiaan tekee se, että ihan Suomessakin saatan löytää itseni tilanteesta, jossa juttelen vaikkapa kaupan kassan tai bussipysäkillä seisoskelevan ihmisen kanssa. Hahha, välillä matkalta kotiin palatessa minun on vaikeampi sopeutua suomalaiseen puhumattomuuteen. 😀 Olenkin sitä mieltä, että omasta asenteesta ja olemuksesta on paljon kiinni se, kuinka helppoa tai vaikeaa paikallisten kanssa juttelu on.

Oletko huomannut naisten eriarvoisuutta matkalla ollessasi? Oletko saanut samanlaisen kohtelun ja mahdollisuudet kuin miesmatkailijatkin?

Toki mitä erilaisemmissa paikoissa matkustaa, sitä enemmän kohtaa paikallisten naisten eriarvoisuutta verrattuna meihin skandinaaveihin, mutta en mielestäni ole oikea henkilö arvioimaan tai arvostelemaan heidän tilannetta, koska olen vain matkailija, en maassa asuva henkilö. En ole kuitenkaan huomannut, että minua kohdeltaisiin naisena eri tavalla kuin miesmatkailijoita – ainakaan huonommin. Toki luulen, että taidan saada miessoolomatkailijoita enemmän kauhistelua tai kysymyksiä yksinmatkailuun liittyen naisena reissatessa. Mutta silti mielestäni minulla on aivan samanlaiset mahdollisuudet matkoilla, poislukien tietysti jotkin uskonnolliset paikat muslimimaissa.

Ehkä suurin ero Suomeen on se, että monissa maissa yksinmatkailevana naisena saat enemmän apua herrasmiehiltä. Ei tarvinnut kuin lentää tunnin matka Minskiin ja tilanne oli aivan erilainen kuin Helsinki-Vantaan lentokentällä…

Missä iässä suosittelet yksinmatkailua?

Ihan missä iässä tahansa! Matkalla ollessa ikä on vain numero ja se unohtuu nopeasti muita matkailijoita tavatessa – vastaan kun saattaa tulla yksin matkalla olevia naisia niin teini-ikäisistä aina eläkeikäisiin saakka. Yksinmatkailu ei siis todellakaan ole iästä kiinni, vaan enemmänkin omasta asenteessa – siitä kuinka avoin olet kohtaamaan uusia matkakohteita, tilanteita ja ihmisiä matkalla olessasi. Ja kotioloihin verrattuna matkalla ollessa saattaa tutustua helpommin hyvin eri-ikäisiin ihmisiin, ja ikäerosta huolimatta saada uusia ystäviä ympäri maailmaa!

Ajatteletko koskaan itseksesi “Voi hitto, mitä oikein olen tekemässä?! Eikö minun pitäisi olla kotona, ja yrittää elää normaalia elämää?”

Hahha, ehdottomasti aina silloin tällöin mielessä on käynyt, että voi taivas, minne hittoon olen taas matkustamassa. Mutta aika usein nuo ajatukset ovat hälvenneet siinä vaiheessa, kun olen päässyt lentokentälle ja alankin fiilistelemään positiivisemmalla mielellä edessä olevaa matkaani. Toki perhosia saa, ja pitääkin vatsassa olla, mutta ainakaan toistaiseksi nämä jännitysmomentit ovat olleet ohimeneviä.

Ja mitä tulee normaalin elämän rakentamiseen koti-Suomessa, koen enemmänkin Suomessa ollessani painetta elää sitä standardi-elämää niin kuin pitäisi. Matkalla ollessa taas tajuan sen yhä selvemmin, että meistä jokaisen tulisi ennemminkin elää juuri sitä omannäköistä elämää viis veisaten yhteiskunnan asettamista mielikuvista “normaalille elämälle”.

Lisää yksinmatkailuun liittyviä postauksia voit lukea täältä.