Swakopmundin kaupunkia kohti

Namibian aavikolta matka jatkui kohti Swakopmundin kaupunkia. Ja millainen kaupunki täältä keskeltä aavikkoa löytyikään! Saksalaisten rakentama pikkukaupunki oli kaikkea muuta kuin afrikkalainen – tiet olivat suoraakin suoremmat, katukyltit kohdillaan tietenkin saksankielisillä tiennimillä varustettuna ja rakennukset tehty eurooppalaiseen tyyliin. Uneliaassa pikkukaupungissa saattoi kävellä kaduilla kaikessa rauhassa, vilkuilla näyteikkunoita ja istahtaa pitkälle aamiaisbrunssille sympaattisiin kahviloihin. Ja täällä jos missä afrikkalainen aikakäsite vallitsee – ravintoloissa saattaa hyvin vierähtää useampikin tunti ennen kuin annos kannetaan pöytään, mutta toisaalta ehtiipähän samalla seurustelemaan muiden matkalaisten kanssa saman pöydän äärellä istuskellen ja ruoka-annoksia odottaen. Kaiken lisäksi kaupunki kaupat sulkivat ovansa jo hyvin aikaisin, joten alkuillasta saattoi tuntea olevansa melkeinpä ainoa ihminen koko kaupungissa kun vilkaisi tyhjiä katuja ja suljettuja ovia.

Swakopmundissa tulikin pääosin vain lepäiltyä hostellilla, vaikka muitakin aktiviteettejä tässä aavikon hiekkadyynien ja Atlantin valtameren kehystämässä kaupungissa olisi voinut kokeilla. Tosin ehkä se olikin onni onnettomuudessa, sillä juuri hostellin pihamaalla, kun olin matkalla huoneeseeni, sattui yllättävä kohtaaminen – saapa nähdä mitä siitä seuraakaan. 🙂

Swakopmundissa iski yllättäen laiskuus myös valokuvaamista kohtaan, joten tätä postausta koristaa kuva matkalta – pysähdyimme kauriin kääntöpiirille ottamaan ryhmäkuvan poseeraten Namibian Springbok-antiloopin mukaisesti.