Bolivia – Uyunin aavekaupungissa

Potosista matka kulki kasvillisuutta vailla olevien vuoristosolien ja köyhien maalaiskylien läpi kohti Uyunin kaupunkia. Välillä matka taittui reippaasti yli 4000 metrissä, ja auton ikkunasta saattoi vain ihastella jylhiä vuoristojonoja, jotka reunustivat tietä lähes koko matkan. Välillä laskeuduttiin hieman alemmas, välillä taas puksutettiin yhä ylemmäs, mutta kokoajan ikkunan takaa avautui lähes epätodellisen näköiset maisemat. Olen toki vuoristoja aiemminkin nähnyt, mutta Andien vuorijonot ovat kyllä vertaansa vailla mahtipontisuudellaan. Maisemia katsellessani aloin jo todella odottamaan Bolivian matkan loppuosuutta – Salar de Uyunin suola-aavikkoa huimissa korkeuksissa, sekä Andien vuoristomaisemien läpiajoa aina Chilen puolelle saakka.

Mutta sitä ennen oli vielä yövyttävä matkan varrella, ja tukikohtana Salar de Uyunin seikkailulle toimisi Uyunin kaupunki. Aurinko oli laskeutumisessaan jo loppusuoralla, kun minibussi kaartoi kaupungin pölyiselle pikkukadulle. Ensisilmäyksellä aavikkopölyn peittämät ränsistyneen näköiset rakennustönöt sekä suoralta hiekkatiekaistaleelta tuulen puhaltamat hiekkapöllyt loivat kaupunkiin aavemaisen autiokaupungin tunnelman. Tunnelmaa vain vahvisti suljettu katupätkä, jota pitkin kulki mustiin pukeutunut hautajaissaattue vanavedessään surumielistä musiikkia soittavat miehet hatuissaan – jopa rummun rytmi tuntui aneemiselta näissä maisemissa. Hotellille päästyäni ei varmaankaan ollut ihme, että kamera jäi visusti laukun pohjalle illalliselle suunnatessani.

Seuraavana päivänä ennen Salar de Uyunin suola-aavikolle suuntaamista kävin retkiryhmäni kanssa pikavisiitillä Uyunin kaupungin kuuluisimmalla nähtävyydellä: junien hautausmaalla. Ei varmastikaan tarvitse sanoa, mikä mielikuva koko kaupungista jäi päällimmäisenä mieleen. Onneksi kaupungissa ei tarvinnut tämän kauemmin viivähtää, ja pian edessä olisi todelliset aavikkoseikkailut!