Buenos Aires, kaipaan sinua

Viikko Buenos Airesissa kului aivan liian nopeasti. Juuri kun olin ehtinyt tottua suurkaupungin tavoille ja löytänyt muutamat suosikkipaikkani, oli aika pakata rinkka ja suunnata lentokentälle. Harmitti. Olisin voinut viettää vielä vaikka useamman kuukauden tässä kaupungissa, joka vei minulta totaalisesti jalat alta ja hurmasi kertaheitolla. Kaupungissa oli jotain niin kiehtovaa, etten vain tuntunut saavan siitä tarpeekseni. Kaipasin päivä päivältä lisää. Jopa niin paljon, etten oikeasti halunnut lähteä ja sanoa hyvästejä uudelle suosikkikaupungilleni. Itseasiassa yritin jopa vaihtaa lentolippujani siten, että olisin voinut palata kaupunkiin takaisin parin viikon päästä. Se ei kuitenkaan ollut maailmanympärilentolippujeni myötä enää mahdollista, ja pakko myöntää, että harmitti ja paljon. Mutta sen onneksi tiedän, että voin aina palata tänne takaisin myöhemmin. Ehkä tosiaan jopa pidemmäksi aikaa!

Osansa tähän kiintymykseen teki varmasti se, että paikallisten ystävieni kautta pääsin tutustumaan kaupunkiin hieman eri tavoin kuin pelkästään turistina kaupunkia ympäri samoillen. Ja oikeastaan vain yhtenä päivänä hoidin hieman turistivelvollisuuksia ja kiersin kaupungin päänähtävyyksiä perinteisen turistibussin kyydissä. Ja itseasiassa juuri tuolta päivältä ovat ainoat valokuvani koko kaupungista, vaikka siellä olisi ollut kuvattavaa vaikka kuinka paljon! Nämä kuvat ovat La Bocan värikkäältä alueelta, jonka sijaan taisin kuitenkin eniten pitää Palermon ja Recoletan tyylikkäistä ja elämää täynnä olevista kortteleista sekä San Telmon alueesta, jossa pääsi ehkä parhaiten kiinni paikalliseen arkeen. Joten sanomattakin taitaa olla selvää, että kaupungissa aika kului ennen kaikkea paikallisesta elämästä nauttimiseen – jollakin tavalla kolmen kuukauden aktiivisen reissaamisen jälkeen tuntui hyvältä pysähtyä hetkeksi paikoilleen.

Nyt olen lennähtänyt jo pois Buenos Airesista, ja huomaan kaipaavani takaisin. Miten joku kaupunki voikaan viedä sydämen tällä tavalla? ♥