Canggu – surffiparatiisissä kaikki hyvin

Yhdeksän kuukautta maailmanympärimatkalla on ollut aivan mieletön seikkailu, mutta nyt tuntui siltä, että haluaisin asettua yhteen ja samaan paikkaan viimeiseksi kuukaudeksi. Kun pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja, nousi selväksi ykköskohteeksi Balin Canggu. Olinhan siellä ollut pari kuukautta sitten ja viihtynyt erinomaisesti, joten miksi en palaisi takaisin paikkaan, jossa on kaikki mitä tarvitsen helppoon ja rentoon loman lopetukseen ennen kotiinpaluuta?

Niinpä heinäkuun lopussa löysin itseni tuilta kulmilta Canggusta, tosin tällä kertaa surffitalon sijaan majoituin D’Canggu homestayhin, joka on aivan pääpaikalla Batu Bolong -kadulla. Oma huoneeni on jättikokoinen yksiö, jossa parhautta on iso terassi avarilla näkymillä. Kyllähän täällä viihtyy paremmin kuin hyvin! Tuntui hämmentävältä purkaa rinkan sisältö vaatekaappiin ja pinota kosmetiikkapurkit kylpyhuoneeseen. Tätä paikkaa siis saisin kutsua kodikseni seuraavat 3 viikkoa!

Ruokarakkautta

Aivan homestayn kulmilta alkava pitkä Batu Bolong -katu on täynnä toinen toistaan houkuttelevempia kahviloita ja ravintoloita. Puhumattakaan sivukaduilta löytyvistä vaihtoehdoista! Vaikka kuinka olen yrittänyt käydä testaamassa uusia paikkoja, huomaan silti palaavani yhä uudelleen takaisin samoihin ravintoloihin. Aamiais- ja lounaspaikkojen suosikkejani Batu Bolongilla ovat ehdottomasti Motion Cafe ja Cafe Organic, hieman syrjemmällä sijaitseva Shady Shack sekä Perawasta löytyvä Peloton ja Ruko Cafe. Myös skandinaavista lohturuokaa tarjoavassa Fikassa tuli käytyä useampana aamuna aamiaisella ennen surffia, se kun sijaitsi aivan homestayn kulmalla. Ravintoloista taas pidin eniten Warung Cucusta (paras Nasi Gorenj), Taco Casasta (paras palvelu), Lacalitasta (oooh viiniä) ja Burgerzista (plussaa että auki myöhään).

Surffiaaltoja

Kun Balilla ollaan, on pakko päästä aalloille surffaamaan! Edellisellä Balin reissullani surffikärpänen puraisi ja kunnolla, joten päätinkin nyt kehittää taitojani yksityisopettajan avustuksella. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä, että kehitys ei vain ota tulta alleen ja parina päivänä purinkin hammasta, kun surffilaudan päälle hyppääminen ilman tukipolven avustusta ei vain tuntunut menevän aivoihini perille. Usein nimittäin aloittelijoille helpompi on tehdä “pop up” kolmevaiheisesti (taaemman jalan polvi laudalle, sen jälkeen etummainen jalka ja viimeisenä taaeempi jalka), mutta isommilla ja varsinkin vihreillä aalloilla tämä on usein liian hidas taktiikka, niinpä parempi olisi pompata laudan päälle joko yhdellä kertaa tai sitten kaksivaiheisesti. Välillä tämä onnistui, välillä taas ei. Sen sijaan onnistumisen tunteita sain siitä, kun opin kääntelemään lautaa aallolla ja muutenkin hallitsemaan tasapainon laudan päällä paremmin. Ulos isommille aalloille melominen on sen sijaan edelleen kehitysasteella, ei niinkään melomisen vaan oman pelkoni voittamisen kanssa. Mitä syvemmälle mennään ja mitä isommiksi aallot muuttuvat, sitä varmemmin paniikki valtaa mieleni. No ehkä seuraavalla surffileirillä sitten!

Oman surffauksen lisäksi olen toki keskittynyt ottamaan oppia paremmilta surffareilta, ja useimpina päivinä olenkin löytänyt itseni Batu Bolong -rannalta katselemassa surffareita tosi toimissa. Mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin auringonpaisteessa makoillessa katsella ruskettuneita surffareita taiteilemassa aalloilla?

Ystäviä ja yöelämää

Balille paluussa odotin innolla myös ystävieni näkemistä. Aiemmalla surffileirillä tutustuin saksalaiseen Liniin, joka leirin jälkeen lennähti Saksaan, mutta palasi nyt Cangguun takaisin samaan aikaan kuin minä. Surffileirin ruotsalainen tyttö Elin on sen sijaan majaillut täällä sitten surffileirin jälkeen, joten hän jos kuka tietää täältä parhaimmat paikat ja mitä missäkin tapahtuu. Hauska sattuma oli myös, että homestayssä majaili suomalainen tyttö Emilia, jonka kanssa meillä vain synkkasi ekasta päivästä alkaen! Ystävien kanssa onkin tullut käytyä niin ravintoloissa herkuttelemassa, löhöilemässä rannalla kuin viihtymässä Canggun yössä.

Ja Canggussahan tunnetusti on bileet lähes joka ilta, ainoastaan maanantai on yleensä tästä poikkeus! Tiistaina ja torstaina on iltamat Pretty Poison -skeittibaarissa, jonka jälkeen iltaa voi jatkaa Old Man’sin Sandbarin rantabileisiin. Keskiviikkona vuorossa on Old Man’sin legendaarinen Dirty Old Wednesday ja samoin perjantaina Old Man’s tarjoaa seudun parhaimmat bileet. Sunnuntaisin taas suurinosa suuntaan Deukseen kuuntelemaan livebändiä, jonka jälkeen voi vielä lähteä jatkoille Echo Beachin Sandbariin (ja myös niinä iltoina kun Old Man’sin Sandbar ei ole auki). Lauantai on sitten enemmän chilli-ilta, silloin voi käydä vaikka auringonlaskudrinkeillä The Lawnissa, jonka perjantain happy hour on myös suosittu.

Ei makeaa mahan täydeltä

Kolme viikkoa Canggussa kuitenkin hujahti kuin siivillä, ja kröhöm, jostakin syystä univelkaa tältä ajalta kertyi aikalailla vaikka tasapainoa levon ja menemisten välillä yritinkin pitää. Mutta Canggussa vain tuntuu siltä, ettei millään malttaisi nököttää iltaa neljän seinän sisällä, kun ympärillä kokoajan tapahtuu ja tapaa uusia kiinnostavia ihmisiä. Mutta pieni breikki tästä oli paikallaan ja ystäväni Linin suunnatessa takaisin Saksaan, päätin lähteä kolmen viikon menemisten jälkeen lepäilemään Ubudin rentouttaviin maisemiin, ennen kuin loppulomaksi palaan vielä takaisin Cangguun.