Totuus 10 Instagram-kuvan takaa – osa 2

Edellisestä totuus Instagram-kuvien takana postauksesta on jo aikaa, joten päätin tarttua tähän samaan aiheeseen uudemman kerran – Instagramiin kuvaa julkaistaessa kun tekstikenttään ei välttämättä aina kaikkea saa mahtumaan, saati sitten haluakaan mahduttaa. Ja toki joskus kuvan ulkopuolella sattuu ja tapahtuu sellaisia asioita, mitkä jäävät kuvaan tallentamatta. Joten tässäpä pientä tarinaa @adalminasadventures Instagram-tilillä julkaisemani 10 kuvan taustalta:

Kathmandu, Nepal

Tämä kuva on otettu kauniin Swayambhunath-temppelin juurella. Paikalla oli käynnissä hinduseremoniat ja paikalliset kantoivat lahjoja temppelin vieressä olevaan pienempään rakennukseen kynttilöitä ja suitsukkeita sytytellen. Tunnelma oli harras ja seurasin sitä kaikella kunnioituksella sivummalta. Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa paikan apinalaumoista, sillä ne tämän tästä alkoivat tappelemaan keskenään ja pomppimaan sinne tänne. Joku niistä jopa irrotti temppelin kupolista roikkuvan rukousnauhan ja roikkui siinä kuin jossakin tivolissa konsanaan. Kuvanottohetkellä pelkäsinkin että kohta joku apina pomppaa päälleni hetkellä millä hyvänsä.

Dushanbe, Tadzikistan

Olin edellisenä iltana virunut kaameassa vatsataudissa paikallisessa sairaalassa ja saanut lääkkeitä suoneen sekä piikin kankkuuni. Seuraavana aamuna olo oli vielä heikko, mutta sentään pääsin liikkeelle nimittäin matka jatkui kohti Tadzikistanin vuoria. Sitä ennen matkaryhmämme pysähtyi kuitenkin Dushanben värikästä moskeijaa ihailemaan. Moskeijaan sisään astuessani paikan kuumuus ja pysähtynyt ilma sai taas aikaan jäätävän pahanolon aallon ja jouduin ryntäämään ulos moskeijan pihalle istuskelemaan. Ulkona oli lähemmäs 40 astetta lämmintä, mutta moskeijan varjoisassa paikassa sentään tuulen vire vähän puhalteli.  Siinä muita odotellessani otin itsestäni muutaman kuvan ja tämän kuvan nähdessäni en voinut kuin ihmetellä tyhjää, mutta silti niin paljon kertovaa ilmettäni.

Pjongjang, Pohjois-Korea

Pohjois-Koreassa Riemukaarella saimme vapaata aikaa ottaa kuvia ympäristöstä, mutta kun viritin kamerani kolmijalkaan ja aloin ottamaan tätä kuvaa, kipitti paikallinen opas luokseni ja kysyi tiukkaan sävyyn, mitä oikein teen. Kun selitin hänelle yhteydestä kamerani ja puhelimeni välillä, ja näytin jopa kuvia, joita olin ottanut itsestäni, hän rentoutui ja antoi minun jatkaa kuvaamista. Pohjois-Koreassa tosiaan on aika tiukat säännöt valokuvaamiselle ja muutenkin julkisilla paikoilla touhuamiseen, joten ehkä hän ensin ajatteli, että teen totaalisesti nyt jotakin kiellettyä. Kameraa minulta ei onneksi takavarikoitu vaan sain jatkaa puuhastelujani. Samalla myös juttelin enemmän oppaan kanssa matkabloggaamisesta ja häntä kiinnosti suunnattomasti, missä kaikkialla olen päässytkään reissaamaan. Hän myös toivoi, että jakaisin kuviani Pohjois-Koreasta.

Tiikerinpesä, Bhutan

Tämä kuva saattaa ensisilmäyksellä näyttää siltä, että olisin hullunrohkeasti mennyt tuohon kielekkeelle istumaan, mutta no worries – ennen suurempaa pudotusta allani oli pehmeä nurmitasanne, sekä vielä vaelluspolku, jota pitkin kuljettiin kohti Tiikerinpesää. Kun olin kuvani ottanut, vieressä touhujani seurannut kiinalaisporukka näytti vakuuttuneen kuvakulmastani, sillä he halusivat itsestään otettavan tismalleen samanlaiset kuvat tismalleen samassa paikassa. Ja muuten paitani hikisestä selkämyksestä näkee, että takana on jo aika monta askelta tuolla vaelluspolulla.

Kathmandu, Nepal

Nepalissa vierailin Pashupatinathin temppelialueella, jonka joenvarrella on joka päivä käynnissä vainajien tuhkaaminen ja siihen liittyvät seremoniat. Kävellessäni joen viertä oppaani kysyi, haluaisinko ottaa kuvan näiden vanhojen herrojen seurassa. Toki, jos he siihen suostuvat – mutta kaduin päätöstäni melkein heti, kun istahdin tämän pitkäpartaisen viereen. Mies lemusi äärettömän pahalle, ja siihen kun vielä lisätään ilmassa leijaileva poltettavien vainajien tuoksu, niin voitte arvata, että tuossa kuvassa pidätän hengitystäni viimeiseen asti.

Kiinanmuuri, Kiina

Kiinanmuurille mennessäni minulla oli päivän aikataulut muuttuneet totaalisesti ja jouduin paikalle varmaankin pahimpaan ruuhka-aikaan, tai ainakin itsestäni se siltä tuntui. Olin kuitenkin päättänyt, että kävelen mahdollisimman kauaksi ihmismassoista, mutta lopulta huomasin sen olevan lähes mahdottomuus ja kaiken lisäksi ylös-alaskävely muurin portaita pitkin hiostavassa kuumuudessa alkoi tuntua liialliselta. Niinpä käännyin takaisin samalla hetkellä kun alkoi kaiken lisäksi myös sataa. Onni onnettomuudessa tässä kuitenkin oli se, että kun hetken aikaa odottelin, pahimmat ihmisvirrat kaikkosivat jonnekin, ja sain jopa napattua tämän kuvan ilman muita ihmisiä kuvassa. Hetken hihittelin hyvälle tuurilleni, mutta hymy hälveni kyllä nopeasti, kun palasin cable carin tasanteelle jäätävän pitkän jonon jatkoksi odottamaan vuoroani sateessa.

Manchester, UK

Kesällä Manchesterissä valitsin tämän hotellin oikeastaan vain siitä syystä, että sen kattoterassin uima-allas maisemineen näytti upealta. Paikan päällä maisemat olivat kyllä kohdallaan, mutta allas aivan äärettömän pieni, eikä paikalla edes ollut mitään muuta ulkoterassitilaa. Ensimmäisenä iltana suuntasimme sinne katselemaan auringonlaskua, mutta altaassa romanttista tunnelmaa sai hakea kun siellä polski pariskuntaa jos toista ja kaiken lisäksi joku käynnisti kokoajan altaan poreet pärskimään naamalle. Päätimmekin matkaseuralaiseni kanssa palata takaisin seuraavana päivänä ja kun aamulla sattumalta heräsimme aikaisin, suuntasimme altaalle uudelleen ja saimmekin nauttia siitä ilman muita vieraita. Kuva on napattu niin, että seuralaiseni joutui pulahtamaan kameran kanssa veteen kun paikka oli muuten niin pieni – ja minä tietty jännitin, että kohta kamerani molskahtaa veteen.

Busan, Etelä-Korea

Yhtenä iltapäivänä Busanissa lähdin Gamcheonin kaupunginosaan ihastelemaan sen värikkäitä taloja ja auringonlaskua. Paikalla jonkin aikaa kierrellessäni huomasin ihmisten jonottavan yhdelle näköalatasanteelle – kaikki halusivat ikuistaa itsensä kuvaan Pikku Prinssin satuhahmon kanssa. Kävelin jonosta ohi, sillä ajattelin, ettei tämä turistihömpötys ole minua varten, otan omat autenttisemmat kuvani mieluummin muualla. Mutta kun olin kiertelyni kiertänyt ja olin palaamassa takaisinpäin, huomasin jonon lyhentyneen ja minua alkoikin houkututtaa kuvan otto – “No nyt kun täällä kerta kuitenkin olen ja eihän minulla mikään kiire enää minnekään ole”. Niinpä asetuin jonon jatkoksi ja ennen kuin huomasinkaan oli vuoroni hypätä kaiteelle ja napata kuva. Ja täytyy myöntää että kuvasta tulikin ihan kiva!

Ericeira, Portugal

Ericeiraan lähdin kesällä sydänsuruja karkuun, vaikka eihän niitä nyt oikeasti voinut minnekään paeta. Itkin silmät päästäni joka ikisenä päivänä ja linnoittauduin hostellihuoneeseeni, mutta onneksi sentään päivittäin pakotin itseni ulkoilmaan kävelylle ja syömään. Isot aurinkolasit päähän vedettyinä. Tuolta reissulta ei kuvia kertynyt muuta kuin muutamat hassut otokset tältä viimeiseltä päivältä. Instassa onneksi toimii nämä takaraivokuvat, sillä naamani ei todellakaan ollut kuvauskelpoinen.

Azerbaijan

Tämä kuva on otettu toissa kesänä Azerbaijanissa, mutta laitoin sen jakoon nyt uudelleen, kun tykkään kuvasta niin kovin. Tästä kielekkeestä sain esimakua paikan museosta, jossa oli kuva samasta kielekkeestä ja alkuasukkaista, jotka ajoivat villieläimiä kielekkeelle ja sieltä putoamaan alas – helppoa saalistusta entisajan tyyliin. Alunperin ajattelin, etten uskalla kielekkeelle mennä ollenkaan, mutta lopulta se onneksi oli leveämpi kuin kuvittelin ja varovaisesti askelsin tähän paikalle ja kuskini nappasi kauempaa nämä muutamat kuvat. Täytyy myöntää, että korkeat paikat putoamisvaaralla eivät kyllä ole se oma juttuni – pysyttelin tiukasti kielekkeen keskiosassa ja jännitin kokoajan että luiskahdan vahingossa alas.