Menu
Valokuvaus

Totuus 10 Instagram-kuvan takaa

Matkavalokuvaaminen on itselleni rakas harrastus ja nykyisin osittain myös osa bloggaajan työtäni. Upeiden paikkojen ja matkahetkien muistiin tallentamisen lisäksi kuvia tulee räpsittyä nykyisin myös blogipostausta silmällä pitäen, mutta myös Instagramia varten. Harvemmin sitä kuitenkaan kuvia julkaistaessa miettii, mitä kuvan ympärillä sen ottohetkellä oikeastaan onkaan tapahtunut. Joten päätin nyt ottaa syyniin kymmenen Instagramissa julkaisemaani kuvaa ja avata hieman hetkeä niiden taustalla.

Islannissa majapaikan huoneen ovelta oli vain pari askelta tähän kuumavesialtaaseen, mutta koska lähes aina kärsin kylmyydestä, niin myös tätä kuvaa ennen verhouduin muhkeaan kylpytakkiin ennen altaaseen hyppäämistä. Kylpytakin jätin nurtsille altaan laitamille, koska en halunnut sitä kuvan vuoksi liian lähelle allasta. Seuralaiseni (ja valokuvan napannut) huomautti minulle, että nurmikolle levähtänyt kylpytakkini näytti niin epämääräiselle (kuin CSI-jaksosta konsanaan), että ehkä voisin sen jonnekin vähän siistimmin asetella. Joten kuvan oton jälkeen nousin kiltisti altaasta ylös ja taittelin kylpytakin altaan kaiteille, ennen kuin pulahdin takaisin altaaseen seuralaiseni kanssa.

Dubaissa minun piti suunnata ensitreffeille aavikolle, mutta toisin kävi ja suuntasin treffeille yksin. Näitä kuvia ottaessani aavikolla tuuli ihan hitosti ja tuulenpuuskat eivät vain pyörittäneet hiuksiani silmieni eteen ja suuhun, vaan niiden lisäksi aavikkohiekka lähes sattui kasvoihin navakan tuulenpuuskan viskoessa hiekkaa ympäriinsä. Suht seesteisen kuvan sentään nappasin tripodilla heiluvalla kamerallani.

Intian Munnarissa olin lähtenyt aikaisin aamulla hotelliltani kierrokselle alueen tee-farmeille ja jo heti hotellin pikkutieltä isommalle kaartaessa näin nämä upeat teeplantaasimaisemat. Luulin kuitenkin, että päivä pitäisi sisällään vieläkin häkellyttävämpiä maisemia, joten en tohtinut pysäyttää kuskia heti ensiminuuteilla tienpenkkaan. Mutta kun olimme reissaneet paikallisoppaan kanssa koko päivän ympäri Munnaria, tiesin, että parhaimmat maisemat löytyisivät sittenkin aivan hotellini kulmilta. Joten paluumatkalla pyysin kuskia pysäyttämään auton tälle paikalle, ja hän ihmetellen katseli kun viritin tripodin paikoilleen ja aloin räpsimään kuvia. Mutta nämä auringonlaskun ja sumun peittämät maisemat, wow!

Panamasta Kolumbiaan suuntautuvalla purjehduksella rantauduimme yhtenä aamuna piskuiselle autiolle saarelle San Blasin saaristossa. Lähdin kiertämään saarta purjehduksella mukana olleen kahden jenkkitytön kanssa. Kun näimme tämän meren päälle kaartuneen palmun rungon, huokailimme onnesta – mihin paratiisiin olimmekaan saapuneet ja räpsimme muutamat kuvat. Kun jatkoin matkaa saaren rantaviivaa eteenpäin, jättikokoinen kookospähkinä iskeytyi aallon voimasta nilkkaani ja sain siihen mustelman lisäksi ikävän tuntuisen haavauman. Jäin parantelemaan jalkaani rantahiekalle ja tytöt lähtivät kiertämään saarta eteenpäin yhden ryhmämme miehen kanssa. Kohta he kuitenkin palasivat takaisin luokseni tuohtuneena – toiselle puolelle saarta oli rantautunut paikallisten vene, josta yksi juopunut mies oli alkanut ehdottelemaan ryhmämme miehelle, että mies vaihtaisi jonkun vaimoistaan hänen kookospähkinäplantaasiin.

Olin Pietarissa varannut tämän hotellin ja siitä löytyvän hotellihuoneen oikeastaan ainoastaan siitä syystä, että sen parvekkeelta oli upeat näkymät kanaalille. Olin myös ajatellut, että parvekkeella olisi varmasti romanttista istua iltaa matkaseuralaiseni kanssa ja katsella ohi lipuvia paatteja. No ensimmäisenä iltana satoi vettä lähes kaatamalla, joten parvekkeelle ei paljoa ollut asiaa. Aamulla sentään aurinko paistoi, mutta ulkona oli jäätävän kylmä. Ennen kuin lähdimme kaupunkikierrokselle nappasimme tämän kuvan. Aina parin kuvaräpsäisyn jälkeen jouduin ryntäämään takaisin sisälle hotellihuoneeseen lämmittelemään ennen kuin pystyimme jatkamaan kuvausta.

Blue Lagoon on varmasti Islannin suosituimpia turistikohteita, ja vaikka altaalla omaa tilaa kaikille pulikoijille löytyykin, vaatii seesteisen kuvan ottaminen hieman kärsivällisyyttä, jotta kuvaan ei sattuisi mukaan muita ihmisiä. Otimme Veera Biancan kanssa vuorotellen toisistamme kuvat altaassa ja tätä kuvaa ottaessa kuvaan puski sillan alta aina yllättäen joku papparainen tai kaulaileva pariskunta. Veikkaisin, että tässä pääni asento johtuu siitä, että zoomailen kuinka kaukana seuraava photo bomb -tyyppi onkaan. Lopulta kuitenkin ympärillä ei ollut ketään, kuva saatiin nappaistua ja vaihdoimme paikkoja. Ja voin sanoa, että kun altaasta nousi ylös ja kääriytyi pakkassäässä märkään kylpytakkiin, alkoi leukaperät nopeasti täristä. Hyvä ettei kamera pudonnut kohmeisista näpeistä altaaseen.

Dohan stopoverilla hyppäsin mukaan valmiille parin tunnin kiertomatkalle. Yksi stoppi oli tämän upean rakennuksen ympäristö, jonne me turistit hajaannuimme kuka minnekin. Minä aloin virittää kolmijalkaa rakennuksen sisäänkäynnin eteen, ja olin ennättänyt napata itsestäni vain kolme kuvaa (tämä kuva mukaan lukien) ennen kuin paikalle ryntäsi Qatarin poliisipartio minua kuulustelemaan. Tiukkailmeiset kolme poliisia eivät selvästikään ymmärtäneet mitä touhusin kolmijalalla keikkuvan kameran ja kädessäni heiluvan kännykän kanssa. Luulenpa, että he olettivat minun ottavan heistä kuvia enkä itsestäni, kun he alkoivat kysellä tiukkaan sävyyn, että mitä teet, oletko turisti, miksi otat kuvia, kenen kanssa olet täällä, ai miksi olet yksin jne. Nappasin tavarani nopeasti kainaloon ja hokien turist, turist, ja osoitellen big bus, big bus, pääsin livahtamaan pois tentistä turrebussin turviin.

Tässä Panaman reissulta napatussa kuvassa yhdistyy kolme elementtiä, jotka tekevät minut onnelliseksi – ratsastusretki ihanalla hepalla, kaunis auringonlasku ja täydellinen surffiranta kilometrejä pitkine rantaviivoineen. Lisäksi vierelläni ratsasti argentiinalainen komistus, joka tämän kuvan nappasi, ja hetken jo elättelin toiveita, että ehkä välillämme voisi olla jotakin. No tallilla häntä vastassa oli vaimo, lapsi ja koira, joten se sitten siitä lomaromanssista.

Intian Munnarissa vierailin teetehtaalla ja kierroksen päätteeksi istahdin pihan puutarhaan maistelemaan paikan teetä. Rauhallisen paikan idylli sai kohta kuitenkin uuden käänteen, kun tehtaan pihaan päräytti avolavajeeppi ja sieltä hyppäsi ulos joukko poliisiasuisia miehiä. Hetken jo ehdin miettiä, että toivottavasti Qatarin kuvio ei toistu heti perään täälläkin ja poliisit ryntää kamerani kimppuun, mutta säikähdykseni oli turha. Sain kuulla, että he ovat näyttelijöitä, eivät oikeita poliiseja, ja paikan päällä oli käynnissä jonkun Bollywood-leffan kuvaukset. Kieltämättä poliisien asut olivat vähän vanhanaikaisen näköisiä, kun niitä tarkemmin katsoin.

Tämä kuva on otettu Kolumbian Lost City -vaelluksen viimeisenä päivänä, kun lähdimme ennen auringonnousua taittamaan viimeistä vaellusosuutta. Tuolle kukkulalle nouseminen oli yhtä tuskaa, sillä päivät pitkät olimme kulkeneet vastaavia mäen nyppylöitä ylös ja alas trooppisessa kuumuudessa, joten jalat olivat aivan hapoilla tätä kuvaa ottaessa. Kädet sentään nousivat vielä ilmaan. Kuvaa ottaessa en tosin tiennyt, että edessä tuon jälkeen olisi vielä ne vaativimmat vaellusosuudet. Onneksi niistäkin selvisin lopulta kunnialla vaikka haastavalta jokainen askel tuntuikin.


Mitä mieltä olit tästä postauksesta? Haluaisitko jatkossakin kuulla enemmän tarinoita kuvien taustalta? Instagram Storiesin puolella jaan usein reissun päältä reaaliaikaisesti kuulumisia ja kommelluksia, joten jos et vielä seuraa minua Instagramissa niin kannattaa nyt hypätä mukaan matkoilleni sitä kautta! Minut löytää sieltä nimimerkillä @adalminasadventures.

About Author

Seikkailumatkailija, naissoolomatkailun pioneeri ja yrittäjä Helsingistä. Reissaa maailman upeimpien reissukohteiden rinnalla tuntemattomissa paikoissa, joita ei valtamediassa näe. Tähän mennessä käytynä yli 130 maata ja tavoitteena vierailla niissä kaikissa. Haluaa samalla haastaa ennakkoluuloja ja rohkaista ottamaan askel oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

9 Comments

  • Terhi
    5.7.2019 at 09:57

    Minusta on kyllä niin vaikeaa vähänkin suosituimmissa kohteissa ottaa kuvia joissa ei olisi muita turisteja, että olen päättänyt olla realisti ja näyttää, että olihan siellä muitakin. Hienoa kuitenkin, että joku siihen pystyy.
    Miten muuten olet osannut tuolla Dohassa valita leningin joka sopii noin hyvin talon väreihin ja kuviointiin ?

    Reply
  • Tämäpä olikin hauska postaus! On aina hauskaa tietää mitä kommelluksie upeiden matkakuvien takana tapahtuukaan 🙂 ehdottomasti peukku tällaisille myös jatkossa

    Reply
  • Anni
    6.7.2019 at 10:38

    Tosi kiva lukea näitä “pikkutarinoita” 🙂

    Reply
  • Leena Salminen
    7.7.2019 at 16:50

    Tämähän olikin tosi mielenkiintoinen,hauska postaus.Olit elävästi kertonut taustat,tapahtumat kuvienotto hetkellä ja mitä sen jälkeen tapahtui.Lisää näitä,kiitos 🙂

    Reply
  • Anna
    8.7.2019 at 08:39

    Tosi mielenkiintoinen postaus!

    Reply
  • Susanna
    8.7.2019 at 23:55

    Kiva kooste! se on kyllä harmi kun usein tai yleensä aina silloin sataa kun pitäisi olla sateeton loma, niin on käynyt minullekin. Yhdessä vaiheessa ajattelin että kuvaisin matkakuviin myös sateiset päivät, mutta se unohtui. Kerran kun olin Italiassa sellainen syksymäinen kaatosade yllätti ja kadut alkoi lähes tulvia. Moni turisti meni vielä veneilemään just sillon

    Reply
  • Emma
    11.7.2019 at 20:37

    Samaa mieltä edellisten kommenttien kanssa! Hauska kuulla myös taustoista ”täydellisten” instagram-kuvien takana😊

    Reply
  • Marjut Haapanen
    12.7.2019 at 09:12

    Oikein hyvä idea, haluan kuulla tarinoita😊

    Reply
  • Taina
    12.7.2019 at 19:14

    Kiva postaus ja ehdottomasti lisää näitä 🙂 Valokuvaan itsekin ahkerasti, ja jaan fiiliksesi siitä, miten hyvän kuvan saaminen on joskus työn ja tuskan, sekä reippaalla kädellä suoritetun kuvankäsittelyn takana!

    Reply

Leave a Reply