Kun aikoinaan aloitin matkailun, räpsin matkalla varmasti tuhansia kuvia pikkupokkarillani. Kotiin tullessa ja kuvia läpikäydessä tuntui kuitenkin siltä, että jokaisessa kuvassa oli jotakin pielessä. Kirkon tornit olivat kallellaan, taivas palanut puhki kirkkaan valkoiseksi, oma naama saattanut jäädä kuvassa varjoon tai muuten vain näytti siltä, ettei kuviin ollut tallentunut ei sitten ollenkaan se fiilis mikä matkalla oli. Ja believe me, tätä jatkui monen matkan verran! Lifestyle-blogini kautta aloin kuitenkin pikkuhiljaa harjaantumaan valokuvaajana, itseoppineena sellaisena, sillä otin kuvia harva se päivä. Kun siirryin pokkarista järjestelmäkameraan alkoivat vähitellen kameran asetukset käydä tutuiksi ja kuvasommittelut miellyttämään enemmän silmää. Oli kuitenkin silti eri asia lähteä kameran kanssa tutusta kotiympäristöstä matkalle, jossa kuvauspaikat valaistusolosuhteineen saattoivat tulla yhtäkkiä vastaan tai muuttua silmänräpäyksessä.
En vieläkään pidä itseäni minään mestarivalokuvaajana mitä tulee matkavalokuvaamiseen, mutta sentään nykyisin onnistun räpsimään kuvia, jotka ennen kaikkea miellyttävät itseäni. Vuosien mittaan silmä onkin harjaantunut matkavalokuvien ottamiseen ja ajattelinkin jakaa muutamia yleisvinkkejäni, kuinka ottaa matkalla parempia valokuvia:
Mieti, mitä haluat kuvillasi kertoa
Varsinkin maailmanympärimatkan aikana koin monta ahaa-elämystä valokuvaamisen suhteen ja tajusin mikä itselleni on matkavalokuvaamisessa tärkeintä – fiilis. Se kuvasta välittyvä fiilis, jonka kautta kuvan katsoja tuntee jotakin. Ehkä hän näkee kuvassa jotain uutta, joka herättää ajatuksia. Ehkä kuva saa herkistymään, jopa kyyneleet silmiin. Ehkä kuva saa hymyn kasvoille ja hetkisen mieli on ilolla täyttynyt. Ehkä kuvan kautta matkustaa mielessään juuri kyseiseen paikkaan ja hetkeen. Kuva lähtee elämään sen ympärillä. Ja juuri nämä ovat mielestäni niitä onnistuneita otoksia, jotka saavat minun lisäksi muutkin pysähtymään kuvaan. Tutkimaan sitä tarkemmin, fiilistelemään. Yritänkin aina tänne blogin puolelle kuvia laittaessani miettiä, millaisen tarinan valitsemani kuvat kertovat. Jos jättäisin tekstin kokonaan pois, välittyisikö pelkkien kuvien kautta se fiilis, jonka haluan kertoa. Joskus se onnistuu paremmin, joskus vähän sinnepäin tai jopa ei ollenkaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta!
Kun siis matkalla ollessa kaivat kameran esille, mieti hetki, millaisia kuvia haluat ottaa. Ja vielä tärkeämpää, mitä haluat kuvillasi kertoa. Vaikka ne päätyisivät pelkästään kotialbumiin muistoina matkasta, ilahduttavat kuvat vielä vuosienkin päästä, kun niihin on pystynyt tallentamaan juuri sen matkalla koetun fiiliksen. Kannattaakin pitää mielessä, että jos valitsisit kuviesi joukosta kymmenen parasta, mitä tämä kuvasarja kertoisi katsojalle.
Inspiraatiota omaan kuvaamiseen saa katselemalla muiden, erityisesti huippuvalokuvaajien kuvia. Mitkä kuvat miellyttävät itseäsi? Mikä kuvassa vangitsee katseesi? Mitä ajatuksia kuva herättää? Ehkä pikkuhiljaa silmäsi alkaa harjaantumaan sille, mitkä ovat mielestäsi onnistuneita otoksia. Kurkkaapa vaikka huippuvalokuvaaja Steve McCurryn Instagram-tili, ja huomaat millaisia tarinoita onnistunut valokuva saattaa kertoakaan.
Ota monipuolisesti erilaisia kuvia
Ensimmäisillä matkoillani, minulla oli kamera täynnä kuvia rakennuksista ja ties mistä monumenteistä, joita en enää matkalta kotiin tullessa tunnistanut. Lisäksi joihinkin kuviin olin yrittänyt mahduttaa itseni lisäksi jonkun korkean tornin, jolloin olin itse lähinnä kärpäsenä kuvassa. Great. Pikkuhiljaa kuitenkin tajusin, että matkakuvaus on muutakin kuin arkkitehtuuria ja erikoisennäköisiä rakennuksia. Se on itseasiassa kaikkea sitä mitä matkalla ollessa näet, haistat, maistat ja tunnet. Vaikka valokuvaan tallentuukin vain se pieni hetki katsottavaksi, voi tuossa hetkessä olla tallentuneena muistoja kaikille aisteille.
Toisaalta on tärkeää myös ymmärtää, ettei yhteen valokuvaan voi eikä tarvitsekaan yrittää mahduttaa kaikkea. Tärkeämpää onkin ajatella, että kuvasarjaasi on tallentunut monipuolisesti erilaisia kuvia, jotka yhdessä kertovat tarinan matkastasi. Huomaat varmasti pian niin kuin minäkin, etteivät kuvat pelkistä rakennuksista kerro muuta kuin sen, että et ole oikein tiennyt mitä kuvata tai että pelkät maisemakuvat alkavat jo parin kuvan jälkeen tuntua tylsiltä. Olenkin viimevuosina yrittänyt matkoilla ollessani pitää mielessäni tallentaa kameran muistiin monipuolisesti erityylisiä kuvia, erityisesti kolme seuraavaa löytyvät lähes aina kuvasarjastani:
- Maisemakuva. Varsinkin laajakulmalla otettu maisemakuva tarjoaa yleiskuvan kyseisestä matkakohteesta ja sillä hetkellä nähdystä maisemasta tai näkymästä. Parhaimmillaan maisemakuvassa katsoja voi ajatella itsensä valokuvaajan paikalle kuvaan ihailemaan näkymää.
- Henkilökuva. On kyseessä sitten kuvassa esiintyvät paikalliset ihmiset tai sinä itse matkailijana, antaa ihminen kuvaan aivan erilaisen tason. Pelkkä maisema sellaisenaan voi näyttää tylsältä, mutta kun ihminen astuu kuvaan, herää kuva jollakin tavalla eloon. Henkilöiden kautta myös tunteita on helpompi välittää. Näkyykö kasvoista surua vai riemua, kenties jännitystä tai iloa.
- Yksityiskohdat. Näiden kuvaaminen matkaillessa helposti unohtuu, mutta ne tuovat usein sen viimeisen silauksen matkakuvasarjaasi. Onpa yksityiskohta sitten kyseiseen kulttuuriin liittyvää tai vain oma kiinnostava huomio matkasta, tuovat yksityiskohdat kuvasarjaasi matkakohteiden persoonaa ja tietynlaista syvyyttä. Esimerkiksi kuva ravintola-annoksesta, värikkäästä kukasta, erikoisesta kangaskuosista tai vaikka koristeellisesta lattialaatasta voi tuoda kuvasarjaasi juuri sen puuttuvan palasen.
Suunnittele valokuvat etukäteen
Tiedän, olen varsinainen suunnittelijaluonne, mitä tulee matkailuun. Eikä valokuvaaminen ole siitä poikkeus. Varsinkin jos matka-aikaa tietyssä kohteessa ei ole paljoa, haluan etukäteen selvittää hieman tarkemmin, mitä kuvattavaa kyseisessä kohteessa voisi olla ja ennen kaikkea millaisia kuvia sieltä haluaisin räpsiä. Toki sattumallekin kannattaa jättää tilaa, mutta muutamia asioita onnistuneiden otosten eteen voi tehdä jo ennen matkaa:
- Selvitä valokuvattavimmat paikat. Googlaa, selaa Pinterestiä ja Instagramia, lueskele matka(kuva)kirjoja ja muuten vain fiilistele ennen matkaa vastaan tulevia kuvia kohteesta. Huomaat pian, mistä paikoista kuvia on eniten ja myös millaiset kuvat matkakohteesta miellyttävät itseäsi eniten. Voit jo etukäteen tarkistaa esim. parhaimmat näköalapaikat tai instagrammattavimmat kahvilat sekä niiden aukioloajat – ruuhka-ajoista puhumattakaan.
- Tarkista auringonnousu ja -laskuajat, sillä parhaimmat kuvat syntyvät usein ns. kultaisen tunnin aikana. Sen sijaan keskipäivän aurinko kirkkaine valoineen ja synkkine varjoineen ei välttämättä imartele kuvia – tai kuvattavaa. Päiväohjelman suunnittelussa tämä kannattaakin ottaa huomioon, jos haluaa tallentaa mahdollisimman onnistuneita otoksia.
- Listaa ylös kuvasarjasi kulmakivet. Jos tuppaat räpsimään matkalla ollessa kuvia vain sieltä täältä, kannattaa vaikka kännykän muistiin kirjoittaa itselleen ylös lista kuvista, joita haluaisit matkasi aikana ainakin napsaista talteen. Mitä näissä kuvissa tulisi esiintyä, jotta kuvasarjasi olisi onnistunut? On se sitten pizzan syönti punaruutuliinaisessa ravintolassa Roomassa, upea näkymä Rooman kattojen yli tai hellemekkosi helmojen hulmuaminen Rooman mukulakivikaduilla, olet jo ennen matkaa mielessäsi valmistautunut siihen, että muistat tallentaa matkakohteesta juuri oikeanlaisia kuvia fiilistä välittämään.
Opettele kamerasi perusasetukset
Kameran asetukset kannattaa opetella hyvin jo ennen matkalle lähtöä. Kuvista saa aina enemmän irti, jos et kuvaa pelkillä automaattiasetuksilla, mutta niiden onnistuneiden kuvien eteen joudut jo opettelemaan kamerastasi muutamat kikan jos toisenkin. Mikä on ISO-arvo, entä mitä f-luku tai suljinaika tarkoittaa? Tiedän, kuulostaa alkuun haastavalta, mutta takaan, että perussäätöjen ymmärtäminen ja niiden käytön oppiminen auttaa hurjasti onnistuneiden kuvien ottamisessa.
Mutta vaikka kuvaisit pelkillä kameran automaattiasetuksilla, kannattaa kotioloissa kokeilla runsaasti erilaisia kuvakulmia ja kuvasommitteluja. Lähde vaikka pienelle tutkimusmatkalle lähialueellesi ja kuvittele olevasi matkalla. Millaisia kuvia tallennat ympäristöstäsi? Kulje luonnossa, poikkea kahvilassa ja vain fiilistele kaupunkikatujen tunnelmaa. Ja räpsi kuvia kaikesta mielenkiintoisesta. Kokeile myös rohkeasti erilaisia kameran asetuksia, nythän sinulla on kotona aikaa niitä testailla. Kotikoneella voit sitten käydä ottamiasi kuvia läpi kriittisesti ja miettiä, mikä niissä on onnistunutta ja mikä ei niin mielenkiintoista – mitä kuvaisit seuraavalla kerralla toisin?
Psst. Seuraavissa Kameralaukussa-sarjan postauksissa kerron tarkemmin näistä kameran perusasetuksista ja lisäksi annan vinkkejä erityylisten valokuvien ottamiseen matkalla ollessa!
Anna tilaa luovuudelle ja kokemiselle
Yksi asia minkä olen matkavalokuvaamisessa vuosien mittaan oppinut, on se, että kuvaustilanteet matkalla ollessa tulevat usein nopeasti vastaan. Ja ovat ohi silmänräpäyksessä. Vaikka kuvia suunnittelisikin kuinka etukäteen, ei kaikkea tietenkään voi etukäteen huomioida, eikä pidäkään. Tärkeää onkin keskittyä juuri siihen kyseessä olevaan hetkeen, ja kaivaa kamera esiin kun siltä tuntuu. Vaikka kameran asetukset eivät olisi ihan kohdillaan ja kuvakulmakin saattaa olla vähän sinnepäin, voi lopulta juuri randomista napattu kuva olla se paras valokuvasi. Luovuudelle kannattaakin jättää runsaasti tilaa matkalla ollessa.
Mutta sen sijaan, että kulkisit joka paikkaan kamera tanassa laukaisuvalmiina, laita kamera suosiolla välillä laukkuun piiloon. Matkalla oleminen on paljon muutakin kuin niiden täydellisten kuvien metsästämistä ja tallentamista. Itseasiassa etusijalla pitäisi kuitenkin olla matka ainutlaatuisena kokemuksena, ei täydellisten kuvien metsästäminen. Liian usein olen tavannut ihmisiä, jotka eivät luovu kamerasta (tai kännykkäkamerasta) hetkeksikään, vaan ikään kuin elävät sen kautta jopa sosiaalisissa tilanteissa. Mutta kuinka aidosti matkakohteen sitten kokeekaan jos matkakohdetta katselee pelkästään kameran linssin läpi? Kuinka aitoja kuvat silloin ovatkaan? Matkalla ollessa kannattaa ennen kaikkea itse aidosti kokea ja tuntea, nähdä ja fiilistellä, elää hetkessä. Kuvat ovat silloin sivuseikka ja onnistuneet otokset tulevat jos ovat tullakseen.
44 Comments
Anu / Mielilandia
26.10.2017 at 19:01Kiva ja hyödyllinen postaus taas!
Tuo tarinallisuus on musta ehkä kaikkein tärkein vinkki ja se suorastaan loistaa näistä sun kuvista. En ole itse erityisen hyvä kuvaaja, mutta olen opiskellut muutaman kurssin kuvajournalismia ja toimittajana työskennellyt monien huippuammattikuvaajien kanssa. Se, mikä mun mielestä erottaa loistavan kuvaajan ihan hyvästä on just tarinallisuus (eikä esim. päheät kuvausvälineet): ideaalitilanteessa kuvan pitäisi kantaa yksinäänkin, ja jos se esiintyy tekstin kanssa, sen pitäisi tuoda jotain lisää tarinaan, eikä vain “keventää” tekstiä. Steve McCurry on tuosta loistava esimerkki!
Itselläni ois tässä ja monissa muissa kuvausasioissa paljon kehitettävää, mutta onneksi kuvaaminen on siinä mielessä armollista, että siinä kehittyy kuvaamalla.
Anna-Katri
31.10.2017 at 20:03Kiitos paljon kommentistasi Anu, arvostan sitä paljon. Kuvat ovat minulle tärkeitä muistoja matkoilta, ja onkin ihana kuulla, että niistä välittyy tarina sinne ruudun toiselle puolellekin.
Ja totta on, että oli kuvauskalusto mikä tahansa, huippukuvaaja saa kuviin ihan erilailla eloa ja tunnelmaa kuin keskivertokuvaaja päheällä kalustolla. Mutta tässäkin suhteessa harjoittelun kautta voi onneksi kehittyä, joten ei kun vain toistoja. 🙂
Carola
26.10.2017 at 19:02Hienoja kuvia ja hyviä vinkkejä, kiitos…pidetään mielessä:)
Anna-Katri
31.10.2017 at 19:57Kiitos, kiva kuulla! 🙂
Paula - Viinilaakson viemää
26.10.2017 at 19:08Ihania kuvia! Ja tosi hyviä vinkkejä. Varsinkin tuo, että voisi itselle kirjoittaa vähän ylös etukäteen millaisia kuvia reissussa toivoo ottavansa. Täytyy ehkä alkaa vähän suunnitelmallisemmaksi reissuilla.
Anna-Katri
31.10.2017 at 19:57Mahtavaa, jos näistä vinkeistä joku osui ja upposi – oma mottoni taitaa olla lähes kaikessa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 🙂
Heli
27.10.2017 at 07:21Kiitos kirjoituksestasi. Ihailen aina ottamiasi matkakuvia. Niissä on niin kauniit värit ja tunnelman saattaa tuntea. Odotan jo tulevia postauksia aiheesta 🙂
Anna-Katri
31.10.2017 at 19:56Kiitos Heli, aivan ihana kuulla, että kuvistani välittyy tunnelmaa sinne ruudun toiselle puolelle! Ja kieltämättä täällä Suomen harmaudessa nämä värit ruudulla tuntuvat varsin piristäviltä. 🙂
Merja / Merjan matkassa
27.10.2017 at 13:44Myönnän olevani just se rakennusten ja maisemien kuvaaja 🙂 Pikkuhiljaa on oppinut ymmärtämään että jotain muutakin voisi kuvata. Ihmiset ovat mielenkiintoisia kuvauskohteita ja niiden avulla tarinallisuuden saa välittymään. Sinulla on kyllä niin upeita kuvia, että huh huh..
Anna-Katri
31.10.2017 at 19:55No samanlainen olin minäkin alkuun, mutta niin se vain silmä harjaantuu ja alkaa pikkuhiljaa näkemään muutakin kuvattavaa. 🙂 Ihmisten kuvaaminen on kyllä niin kiehtovaa mutta myös haastavaa, että saa juuri sen oikean tunteen esiin. Helposti kun kameran edessä kaikki alkavat vaistomaisesti poseeraamaan. 🙂 Ja kiitos paljon, tuli kiva mieli kuvakehuista.
Petra / Journey by Petra
27.10.2017 at 14:37Juuri upeat kuvat vetivät minut ensimmäisen kerran jälkeen takaisin blogiisi. Vaikka käsitteletkin kuvien ottamista, tuntuu hyvältä, että otat esille myös kameran laittamisen pois ja matkakohteen kokemisen muutenkin kuin linssin läpi. Olen itsekin huomannut, että kamera kädessä monesti näkee enemmän, mutta samalla unohtaa käyttää muita aisteja eikä matkakohteesta jää muuta mielikuvaa kuin sieltä otetut kuvat. Kiitos monipuolisista postauksista, jotka herättävät lukijassa ajatuksia ja inspiraatiota. 🙂
Anna-Katri
29.10.2017 at 21:43Kiitos Petra, ihana kuulla, että kuvani saivat huomiosi ja olet tullut vierailemaan blogiini sen jälkeenkin. ♥ Ja tuo on kyllä melkein yksi tärkeimpiä juttuja matkakuvaamisessa, että sen kameran voi välillä laittaa suosiolla laukkuun ja keskittyä oikeasti olemaan matkalla. Se hetki on juuri siinä ja nyt, eikä sitä enää saa takaisin, jos sen tuhlaa kameran säätöjen kanssa hikoillessa. 🙂
Anna | Muuttolintu.com
29.10.2017 at 08:56Loistavia vinkkejä! Itse oon tähän asti vaan luottanut siihen, että mies ottaa kuvat. Nyt kun reissasin pitkästä aikaa yksin olin tietenkin ihan hukassa. (Toisaalta tuli kyllä myös pitkästä aikaa reissattua niin, että kamera pysyi pääasiassa laukussa, ai että teki hyvää). Nyt oon kuitenkin päättänyt vihdoin opetella käyttämään kunnolla kameraa, jotta saan hyviä kuvia yksinkin. Sen jälkeen ei tarvi enää riidelläkään, kun mies ei ottanut sellaista kuvaa, minkä olisin halunnut… 🙂
Tykkäsin tosta vinkistä, että mieti mitä haluat kuvilla kertoa. Ja tuo on niin totta, että ei kannata kokea koko matkaa linssin läpi. Sitä on nykyään vähän turhan paljon liikkeellä, ja silloin missaa paljon fiilistelyä, minkä pitäisi olla tärkeämpää.
Anna-Katri
29.10.2017 at 21:30No minä taas toivon, että joskus olisi ihan kiva, kun olisi se oma hovikuvaaja räpsimässä, niin ei tarvitsisi itse niin paljoa aina säätää 😀 Mutta suosittelen kyllä alkamaan vain rohkeasti treenailemaan enemmän omalla kameralla, ja sulla on siellä Melbournessa niin ihanat huudit, että voisit vaikka joka päivä tallentaa kuvia ja rustailla postauksia blogiisi niistä. <3
Tuuli
29.10.2017 at 09:32Ihailen tosi paljon sinun valokuviasi. Niissä toteutuu todella hyvin tuo fiiliksen välittyminen, ja ne kertovat tarinaa. Monissa kuvissa voi olla kaunis ja töydellisesti rajattu maisema, mutta kuva on silti hengetön – sinulla taas kuva elää. Tuossakin otoksessa oli kuvia, jotka voisin hyvin laittaa seinälle, esim. pingviini etelämantereella ja norsu auringonlaskun aikaan. Olen itse valitettavasti vaan wanna be-valokuvaaja, juurikin tuossa räpsy-vaiheessa. Olen yrittänyt katsella, millaisen aloittelijan järjestelmäkameran voisin hankkia, että voisin alkaa harjoittelemaan kunnolla valokuvausta. Vinkkejä siihen?
Anna-Katri
29.10.2017 at 21:26Kiitos Tuuli, ihana kuulla että olen onnistunut kuvilla kertomaan tarinaa, joka aukeaa muillekin kuin itselleni. Ja tuo on kyllä niin totta, että joskus täydellisyyttä hipova kuva saattaa olla tylsä. Persoonaa pitää myös olla! Mutta voin omalla esimerkilläni sanoa, että niitä kuvia kannattaa vain räpsiä, sillä ainoastaan harjoitus tekee mestarin ja pikkuhiljaa silmä harjaantuu. 🙂 Itse aloitin aikanaan Canonin perusjärkkärillä, taisi olla 550d tai vastaavaa, mutta en kyllä yhtään osaa sanoa, mitä heillä on nykyisin tarjolla noista perusjärkkäreistä. Lisäksi rinnalla on kokoajan ollut Olympuksen minijärkkärit helppoutensa ja näppärän kokonsa vuoksi – suosittelen tsekkaamaan Olympukselta esim. itsenikin käyttämän PEN E-PL7 mallin, tai siitä uudemman version.
VEERAPIRITA / AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA
29.10.2017 at 09:51Kiitos tästä postauksesta, jotenkin ihan eri tavalla pysähdyin katsomaan sun kuvia. Oon useasti ihaillut sun tyyliä tallentaa tilanteet kameralle, mutta nyt mulle tuli jotenkin sellainen uudenlainen ahaa-elämys. Tosi upeita kuvia!
Lisäksi tästä sain muutaman hyvän vinkin itsellenikin, mahtia – kiitti. Olin tällä viikolla Olympuksen järkkäämässä kamerakoulutuksessa ja se oli ihan super hyödyllinen. Teki mieli sen koulutuksen jälkeen varata matka jonnekin ja lähteä kuvailemaan. Hyvä idea sulta toi, että lähde kuvaamaan lähiseutua. Taidankin tehdä jonkun kotikulmille tarkoitetun kameraretken lähipäivinä.
Anna-Katri
29.10.2017 at 21:20Kiitos vain itsellesi ihanasta kommentista, ja aivan mahtista, että postauksesta pystyi poimimaan vinkin jos toisenkin talteen. Yritin tätä kirjoittaessa asettua siihen asemaan missä aiemmin olin aloittelevana matkakuvaajana, ja oikeastaan vasta maailmanympärimatkani aikana koin näitä ahaa-elämyksiä. 🙂
sari / matkallalahelletaikauas
29.10.2017 at 20:36Hienoja kuvia sinulla. Kuvat on paljon kiinni kamerastakin. Sen olen nyt huomannut, kun ostin järkkärin. Mutta täällä on lisäksi hyviä vinkkejä, kuten se, että muista ottaa lähikuvia. ne itsellä pakkaa uupumaan ja nyt tajuan niiden tärkeyden. Varsinkin kun Marokon matkalla tuli niitäkin muutama napattua.
Anna-Katri
29.10.2017 at 21:11Toki paremmalla kameralla saa parempia kuvia, jos vain osaa asetukset hyödyntää oikein. Ja tuo on kyllä niin totta, että ne lähikuvat tuppaa helposti unohtumaan kun keskittyy kaikkeen mitä uutta ja kiinnostavaa ympärillä onkaan. Mutta kiva kuulla, että tästä pienestä vinkkilistasta sai jotain talteen. 🙂
Ne Tammelat
30.10.2017 at 14:59Upeita kuvia ja todella hyviä vinkkejä jälleen! Tunnistan, että eniten petrattavaa löytyy juuri manuaaliasetuksilla kuvaamisessa. Välillä innostun käyttämään niitä ja sitten taas joskus menen automaatilla. Ihan superhieno tuo gorillakuva, kun voi melkein laskea nenäkarvatkin sieltä 🙂 Onnistuin Amsterdamisa kuvaamaan harmaahaikaran niin, että kuvasta erottui tsoomatessa linnun jalassa olleen tunnistusrenkaan numero.
Anna-Katri
2.11.2017 at 07:35Harmaahaikarat ovat kyllä komeita ilmestyksiä! Lähetitkö kuvasi johonkin paikkaan, en tiedä seuraileeko jotkut lintukerhot tms. noita rengastettuja? 🙂 Ja noilla manuaaliasetuksilla on kuvaaminen hyvä aloittaa, mut siitä sitten vain pikkuhiljaa rohkeammin käyttämään muitakin asetuksia ja testailemaan toimintoja. Kiva kuulla, että postauksessa oli hyödyllisiä vinkkejä. Täytyykin miettiä, mitä kirjoittelen seuraavaksi.
Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta
31.10.2017 at 09:57Vau miten upeita kuvia! Ja kiitos vinkeistä. Täytyy todellakin panostaa tuohon etukäteen suunnitteluun ja kokeilla välillä niitä muitakin asetuksia kuin eniten käyttämiäni. Näkisin mieluusti enemmänkin tämän postauksen tapaisia kuvia sun Instagram-tilillä vai voiko niitä seurata jossain muualla?
Anna-Katri
2.11.2017 at 07:32Kiitos paljon Heli, mukava kuulla että postauksesta löytyi vinkkejä omaan kuvaamiseen. 🙂 Postauksessa olevista kuvista suurinosa on ollutkin Instagram tililläni maailmanympärimatkani aikana, joten ehkä ne ovat vain jäänet sinun feedissä muiden jalkoihin etkä ole niitä huomannut?
Asko Leppilampi
3.11.2017 at 18:38Kirjoitin jo pitkän sepustuksen, jossa kiittelin ja kumartelin ja kirjoitin muutakin asiaa. Sitten hotellin wlan teki temput ja kaikki hävisi. Voihan nenä. En “jaksa” enää aloitta alusta, joten toteanpahan vain, että olet huippuhyvä. Jatka valistemallasi tiellä! Kiitos!
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:14No voi harmitus, että netti teki temput! Mutta kyllä tämäkin kommentti piristi mieltä kummasti, kiitos siis siitä! 🙂
Anna K. - Kaukaa haettua
3.11.2017 at 20:26Hyviä vinkkejä! Monia näistä itsekin noudatan, mutta tuo etukäteen suunnittelu tuntuu vähän liian suunnitelmalliselle mun makuun, tulee suorittamisen fiilis. Toki itsekin välillä reissussa katson vaikka postikorttia ja yritän päätellä mistä se on otettu ja käyn sitten tsekkaamassa paikan. Eniten tykkään kuitenkin kuvata mahdollisimman spontaanisti.
Kysymys kuvista joissa itse olet: Onko nämä itselaukaisulla vai pyydätkö jotakuta ottamaan kuvan? Ja jos pyydät, miten tarkat ohjeet annat rajauksen suhteen? Mun ystävän kanssa tehdään tätä jatkuvasti matkalla, millimetrin tarkat ohjeet siitä, mitä kuvassa pitää näkyä ja missä kohtaa kuvaa itse haluaa olla/kävellä/hypätä/tanssia. 🙂
Yksi vinkki vielä tähän bonuksena: otitpa sitten minkälaisen kuvan tahansa, on kaiken A ja O kuvan sommittelu. Ja nämä sun kuvat käy hyviksi esimerkeiksi myös tässä suhteessa, hienoja ovat!
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:14Niinhän se on sekä matkailun kuin valokuvaamisenkin suhteen että jokainen tyylillään. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä toimi toisen kohdalla. 🙂
Olen tehnyt oman erillisen postauksen tästä aiheesta, miten otan valokuvia yksin reissatessani – kannattaa kurkata täältä: https://adalminasadventures.com/valokuvaus-yksinmatkaillessa-viisi-vinkkia/
Rosita - Matkaopas Vapauteen
4.11.2017 at 04:29Hei kiitos näistä kuvaamisaiheisista postauksista! Itelle tää on semmoinen akilleenkantapää, että en millään muka koskaan ehdi panostaa näiden kuvausjuttujen kunnolliseen opiskeluun ja sitten se kuvaaminen on sellaista räpsimistä, ilman kunnon suunnittelua ja organisointikykyä. Hyvää kuvasaalista varmasti just edesauttaa, kun ottaa huomioon otollisimmat valaistukset, auringonliikkeet tms. ja varaa riittävästi aikaa sekä opettelee säätämään sitä kameraa… Spontaaniutta ja suunnitelmallisuutta yhdistellen. Hienoja kuvia sulla 🙂 Paljon on vielä opittavaa itsellä.
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:11Olen ihan kyllä häkeltynyt miten hyvin tämän postaus on otettu huomioon! Täytyy tehdä näitä jatkossakin jos voin omalla esimerkilläni ja kokemuksellani kannustaa muitakin enemmän matkavalokuvaamisen pariin. 🙂
Anna | Tämä matka -blogi
4.11.2017 at 07:16Itse olen kuvaajana sponttaani (kuten kaima tuossa yllä myös kirjoitti) ja en osaa kyllä mitenkään suunnitella tai selvittää etukäteen yhtään mitään valokuvaamiseen liittyvää.
Poikani on innostunut kuvaamisesta ja hän taas on ehkäpä juuri kaltaisesi suunnitelmallinen kuvaaja. Hän selvittää etukäteen paljon kuvauskohteesta ja jaksaa raahata mm. jalustaa mukana. Ehkäpä kohta ollaan siinä onnellisessa tilanteessa, että voin ulkoistaa valokuvaamisen hänelle ja itse vain löhöillä riippukeinussa 😀
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:10Tuohan on varsin otollinen tilanne, että jos poikasi on kuvaamisesta innostunut niin voit ulkoistaa kuvien tallentamisen hänelle ja itse nauttia senkin ajan omalla tavalla. Ja riippukeinu viinilasin kera ei kuulosta yhtään hullummalta tavalta viettää matkapäivää. 🙂
Emilia/Matkan varrella
4.11.2017 at 11:36KIITOS superhyödyllisestä postauksesta! Oon aina ihaillut sun kuvia ja taitoa luoda tekstissäkin esiin noussut fillis niihin. Samoin myös kuvasarjat, jotka menee yhteen niin tunnelmaltaan kuin väreiltään on tehneet muhun vaikutuksen. Sain tästä niin paljon vinkkejä omaan matkakuvaukseen, tärkeimpänä ehkä tuo suunnittelun tärkeys. Kuulun niihin, jotka vaan räpsivät sadoittain kuvia sieltä täältä, muttei kuitenkaan ole tyytyväinen kuviin. Vaikka löytyisi muutama hyvä, niiden yhdistäminen yhtenäiseksi kuvasarjaksi on kuitenkin usein haastavaa. Täytyy ehdottomasti alkaa suunnitella kuvasarjoja etukäteen ja kirjailla ylös hyviä paikkoja.
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:09Mahtavaa kuulla, että tästä postauksesta olet saanut uudenlaisia vinkkejä kuvaamiseen! Ei kun vain nyt harjoittelemaan enemmän, ja eiköhän ne kuvasarjatkin ala sieltä löytymään. 🙂
Travelloverin Annika
4.11.2017 at 14:39Tärkein vinkki matkustamiseen on minusta kokeminen. Liian usein varsinkin bloggaaja yrittää kokea kameran takaa. Kuin olisi jollekin velkaa, että pitää olla tietynlaisia kuvia.
Jotenkin karsastan kuvien suunnittelemista etukäteen. En mene kohteeseen ottaakseni sieltä tietynlaisia kuvia vaan kokeakseni asioita. Tietenkin etukäteen selvittämällä löytää niitä kiinnostavia asioita myös – ja silloin niistä tulee ottaneeksi toki myös ne kuvat. Mieluummin laitan kameran kokonaan pois kuin annan sen määritellä matkojani.
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:08Kaikilla on varmasti omat tapansa niin matkustaa kuin valokuvatakin, ja mielestäni tärkeintä on tehdä asiat niin kuin itsestä parhaalta tuntuu ja siitä saa juuri sitä oikeanlaista positiivistä tunnetta reissuun. 🙂 Tuossa viimeisessä kohdassa sanonkin, että kannattaa myös muistaa välillä jättää kamera laukkuun – ne oikeat kokemukset kun eivät kuitenkin sen linssin välityksellä tapahdu.
Mirka/ Reason for Season
5.11.2017 at 14:34Hyviä vinkkejä :). Haluaisin itse oppia kuvaamaan paljon paremmin, olen ollut laiska opettelemaan :/. Enemmän olen siis tällainen fiilistelijäkuvaaja. Reissuilla selvitän aina etukäteen esim. nuo auringonlaskuajat, mutta ihan liikaa en edes halua suunnitella, koska mielestäni liian asetellut ja suunnitellut kuvat ovat pidemmän päälle todella tylsiä (esim. IG feedit, joihin postataan kerta toisensa jälkeen vain aseteltuja kuvia ikonisissa kohteissa, alkavat olla äärimmäisen puuduttavia, koska särmät ovat kadonneet). Parhaat otokset syntyvät usein sattumalta, kun vaan lähtee seikkailemaan.
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:05Se on kyllä totta, että reissussa kannattaa jättää sattumille ja luovuudellekin tilaa eikä kaikkea suunnitella etukäteen. 🙂
Katariina
5.11.2017 at 17:04Samanten kuin monet muut täällä, nin olen sitä mieltä, että kuvasi ovat upeita. Monesti melkein suu auki ihaillen katson sun kuvia! Pistäpä joku kerta joku aloittelijakuvaajille suunniteltu valokuvaustyöpaja/-kurssi pystyyn, niin ilmoittaudun sinne saman tien 🙂
Anna-Katri
3.12.2017 at 21:04Kiitos kovasti kommentistasi Katariina! Suunnittelilla on ensivuodelle kaikenlaista blogin ja tämän aiheen osalta, joten kannattaa pysyä kuulolla. 🙂
Anna R.
16.11.2017 at 20:19Moikka Anna-Katri, superkiva matkablogi sulla!
Itse reissaan myös melko paljon, ja halusin kysyä, missä yleensä säilytät kaikkia matkakuviasi? Itse kuvaan lähinnä puhelimella, ja varmuustallennan kaikki kuvat Google Photosiin, mutta siellä ne ovat sitten sulassa sotkussa kaiken muun kuvamateriaalin kanssa. Olisi mahtava luoda jokin hyvä systeemi kuvien lajitteluun ja varmistaa, että ne pysyvät hyvässä järjestyksessä ja saatavilla. Aiemmin tallensin kaikki matkakuvat erikseen ulkoiselle kovalevylle, mutta se on hieman hidasta hommaa, eikä nykyaikana välttämättä kovin toimivaa enää. Vinkkejä siis otetaan vastaan!
Anna-Katri
3.12.2017 at 20:36Täältä postauksesta löytyy hieman yhteenvetoa myös siitä miten tallennan matkakuvani matkoilla ollessa: https://adalminasadventures.com/valokuvausvalineet-maailmanymparimatkalla/
Joten liputan siis ulkoisen kovalevyn puolesta. Sitä hankkiessa kannattaa satsata laatuun ja hankkia nopealla yhteydellä varustettu masiina niin aikaa ei kulu niin paljoa siirtämiseen. Tosi oman tietokoneenkin suorituskyvyllä voi olla vaikutusta kuvien siirron kestoon.
Rive
21.8.2018 at 13:44Hieno blogi ja upeita kuvia. Missä eri asioissa huomasit eron kuvien laadussa kun vaihdoit croppikennon 6D:hen? Vaihto ilmeisesti kannatti, mutta millä perusteilla? Itsellä harkinnassa sama vaihto.
Anna-Katri
26.8.2018 at 11:16Huomasin kyllä selvän eron kameran rungon vaihdon myötä, avautui valokuvaamisen maailma ihan uudella tavalla. Peruskuvauksessa eroa ei niinkään välttämättä huomaa, mutta heti kun alkaa olla enemmän ääriolosuhteita kuvaamisessa niin kyllä tuo 6D ottaa ihan erilaista jälkeä.