Bukarest – viikonlopun parhaat palat

Yhteistyössä: Visit Bucharest

Oi Bukarest, millaisen viikonlopun tarjositkaan! En olisi osannut etukäteen arvata, kuinka kaunis oletkaan. Hämyinen mielikuvani liitti sinut aiemmin Itä-Euroopan vanhahtaviin kaupunkeihin, joissa slaavilaiskulttuuri kukoistaa ja rakennukset sen kun vain rapistuvat vuosi vuodelta. Mutta onneksi mielikuvani osoittautui aivan vääräksi sinun suhteen. Pääsit yllättämään, totisesti.

Pala Pariisia

Jo ensimmäisenä iltana vanhassa kaupungissa kävellessäni kiinnitin huomiota kauniisiin pariisilaista vanhan maailman tyyliä henkiviin rakennuksiin ja hulppeisiin palatseihin, joiden seinämiä koristivat lukuisia yksityiskohtia sisältävät kiehkuraiset ornamentit, arvokkaat pylväät ja entisaikojen loistosta kertovat patsaat. Vanhat rakennukset kuiskivat salaperäisiä tarinoita ja koristeelliset puuovet huokuttelivat astumaan sisään tutkimusmatkalle. Leveää mukulakivikatua kävellessäni näin joka puolella mustilla valurautakaiteilla koristeltuja parvekkeita, ja olisin voinut vaikka vannoa itselleni olevani Pariisissa, en Bukarestissä. Laskeva aurinko maalasi sinun kaupunkisilhuettiä pehmeillä pastellin sävyillä, lasikatot välkehtivät ja korkeiden kupoleiden takaa lehahti lentoon lähes satapäinen kyyhkysparvi. Tuntui siltä, että olit todella kuin pala Pariisia. Tämän totesin tosin jo lentokentältä hotellille suunnatessani, kun taksi pyörähti liikenneympyrässä Pariisin kuuluisan riemukaaren ohi. Tai siis korjaan, Bukarestin oman riemukaaren, eli Arcul de Triumfin ohi.

Seuraavana päivänä jatkoin tutkimusmatkaani. Sattumaa tai suunniteltua, mutta matkani vei minut näkemään vieläkin loisteliaamman palan Bukarestiä. Aurinkoinen aamu alkoi piipahduksella pienessä pariisilaisia Eclair-leivoksia tarjoavassa French Revolution -konditoriassa. Nappasin leivoksen mukaani ja istahdin kulman takaa löytyneen vanhan arvorakennuksen portaille maistelemaan kaunista leivosta. Tiesin jättikokoisten puuovien takana olevan Ateneul Roman -teatterin, mutta enpä osannut arvatakaan millaiset puitteet tämän 1800-luvun lopulla rakennetun teatterin sisällä olisikaan. Oli kuin olisin astunut sisään entisaikojen satulinnaan – marmorin kimallusta, kullan loistoa, koristeellisia seinämaalauksia, ylellistä samettia ja prinsessamaisia pastellisävyjä. Ja kun sen jälkeen piipahdin vielä vuonna 2015 uudistetussa Carturesti Carusel -kirjastossa, en voinut kuin huokailla. Miten jostakin kaupungista voi löytyäkään näin kaunis kirjasto lasikattoineen ja valkoisine koristeornamentteineen?

Hipster-elämää

Mutta Bukarest, kyllä sinä ehdit myös näyttää itsestäsi sen toisen puolenkin. Et ole pelkkää kaunista kiiltokuvamaista pintaliitoa, vaan sinussa on sopivasti myös kiinnostavaa rosoa ja syvyyttä. Tietynlaista hipster-henkeä.

Vanhan kaupungin arvorakennuksiin avataan tämän tästä uusia kiinnostavia kahviloita ja ravintoloita, joiden kulmilla hipstermiehet sukivat trimmattuja partojaan ja naiset ottivat täydellisiä Instagram-kuvia. Trendikkäistä pikkuputiikeissa saattoi matkagarderobiin hankkia päivitystä, itseasiassa vaikka kahvin nauttimisen lomassa, jos poikkesi uber-cooliin Urbanist-kahvilaan. Vanhan kaupungin trendikkäin kahvila taisi kuitenkin Coffeöl-paikka – ei niinkään sisustuksensa, vaan koristeellisten pirtelöluomustensa takia. Iltaisin kadut täyttyivät iltaelämästä, ja perinteisempien illallispaikkojen lisäksi spottasin Bukarest kaduiltasi lukuisia kiinnostavia hengailu- ja drinkkipaikkoja. Kauniin lasikaton alla Pasajul Macca-Vilacrossen ravintolakaduilla oli rennon viihtyisä tunnelma, kun taas enemmän menoa ja näkymiä tarjosivat kattoterassibaarit Pura Vida Sky Bar ja Nomad Sky Bar. Harmitti hieman, etten ennättänyt näiden terassille ihastelemaan viikonlopun tarjoamia kauniita auringonlaskuja, vaan ehdin paikalle vasta pimeyden verhottua kaupunkimaisemat alleen.

Mutta kyllä Bukarest löysin sinusta myös hipstereidenkin arvostaman kultturellimman puolen. Carturesti kirja- & lifestyle-kaupan takaa vastaan tuli ihastuttava Cafe Verona -kahvila, jonka terassilla kauniin ruskan ylleen saaneiden viiniköynnösten alla olisin voinut nauttia aurinkoisesta syyspäivästä vaikka kuinka pitkään, ja vastaavan henkinen paikka löytyi myös Hanul Lui Manuc -ravintolan sisäpihalta. Ja jos en vielä näissä ulkoilmapaikoissa saanut kauniista syysviikonlopusta tarpeekseni, oli minun pakko vielä piipahtaa Parcul Cismiciu -puistossa ihailemassa pienen lammen ylle kaartuvia ruskapuita. Siellä minä soutelin lammella keltainen kukkamekkoni päällä ja hymyilin kirjaimellisesti kilpaa auringon kanssa – lähinnä soutuveneen ohjaaminen ja muutamat läheltä piti -tilanteet saivat lisäkseni matkakaverini sekä kanssasoutelijat huvittumaan. Sen jälkeen ansaittua olikin piipahtaa Pizza Colosseumiin huikopalalle, tosin myönnettäköön, että pizzan sijaan huomioni vei Calea Victoriei -kadun ylle kiinnitetyt lukuisat värikkäät sateenvarjot.

Dracula-tarinoita mutta myös muuta

Mutta kyllä sinusta Bukarest löytyi myös roppakaupalla historian havinaa ja pieni ripaus kauhutarinoitakin. Stavropoleos-luostarikirkon sisäpiha houkutteli pysähtymään kynttilöiden ääreen hiljentymään, mutta vastapainoksi kylmiä väreitä aiheutti keskuskadulle herra Draculalle pystytetty muistopatsas, tai korjaan, Romanian Valakian ruhtinaalle Vladille. Romanian kuuluisin hahmo on nimittäin Dracula, ja vaikka hänen linnansa sijaitsee kauempana Branin kylässä, voi hänen läsnäolonsa aistia myös Bucharestissä liikkuessa. Kävelykierroksen aikana kuitenkin opin, että omaan mieleeni piirtynyt verenhimoinen leffasankari Dracula tunnetaan Romaniassa myös oikeudenmukaisena ja julmana hallitsijana, herra Vladina, ja ei ole matkaa Romaniaan ilman, että joku hänestä mainitsisi tai kertoisi tarinoita menneisyydestä.

En kuitenkaan pistänyt pahakseni poiketa näiden tarinoiden jälkeen perinteisessä romanialaisessa ravintolassa, jonka erikoisuutena ovat tietenkin koko maan herkkuna tunnettu valkosipuli. La Copac ravintolan sisäpihan pöydät notkuivatkin erilaisista valkosipuliherkuista ja samalla opin, miten ja miksi romanialaiset käyttävätkään valkosipulia ruuanlaitossa. Viikonlopun aikana romanialainen ruokakulttuuri tuli tutuksi muutenkin kuin valkosipulin ja vampyyritarinoiden kautta, ja varsinkin vanhan kaupungin La Mama -ravintolan listalta löytyi perinteisiä romanialaisia ruoka-annoksia makkaroineen, gulassikeittoineen ja valkosipuliperunoineen. Huomasin Bucharest myös, että kaupungissasi suosiossa ovat viinit ja juustot – pieniä viinitupia löytyy sieltä täältä erityisesti vanhasta kaupungista. Niiden äärelle olikin mukava pysähtyä matkani viimeisenä iltana tunnelmoimaan kaupunkimatkani parhaita paloja.

Pariisin ikuisena fanina ihastuinkin syvästi sinuun Bucharest, ja nyt viimeistään ymmärsin miksi sinua joskus leikkisästi kutsutaan pikku-Pariisiksi. Mutta sen lisäksi olet onneksi paljon muutakin, ja kompaktin kokosi puolesta sinut on helppo ottaa haltuun jo muutamassa päivässä viikonlopun aikana. Hyvästit tällä kertaa, mutta tiedän, että tulemme tapaamaan vielä uudelleen! Ehkäpä sillä kertaa minulla on aikaa myös poiketa kuuluisissa kylpylöissäsi ja kaupungin ulkopuolella Draculan Branin linnalla.