Päivät Botswanassa kuluivat lähinnä eläimiä bongaillen ja leirielämää viettäen – valtavien ukkoskuurojen välissä. Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli vielä risteily kuuluisalla Khobe-joella, jonka kuivuvan uiman varsilta voi bongata valtavat määrät eläimiä veneestä käsin kuivan kauden aikaan: silloin joella voi olla juomassa jopa satoja elefantteja samaan aikaan. Eikä eläinten bongaus jää pelkästään elefantteihin, sillä puistossa elää myös muita villielimiä, kuten virtahepoja, krokotiilejä, kirahveja, puhveleita, leijonia sekä erilaisia apinoita. Choben alue on eläimistönsä lisäksi varsin kiinnostava myös senkin vuoksi, että vuonna 1968 perustettu Choben kansallispuisto on Botswanan ensimmäinen luonnonsuojelualue.
Matka Chobe-joelle edelliseltä leirintäalueeltamme oli kuitenkin varsin pitkä ja hikinen, ja ilman turhia pysähdyksiäkin olimme auttamatta aikataulusta myöhässä Chobe-joen leirintäalueelle päästessämme. Ei auttanut muu kuin nopeasti heittää tavarat leirintäalueelle ja kiitää kohti jokirantaa, jotta ehdimme ajoissa iltapäivällä lähtevän jokialuksen kyytiin. Onneksi sentään mukaan ehdittiin pakata pienet lounaseväät sekä kylmälaukku täynnä juomia, jotta neljän tunnin risteilyä ei tarvitsisi aivan kokonaan nälkäkiukussa viettää.
Kun lopulta pääsin kapuamaan paatin kyytiin ja löysin itselleni rauhallisen paikan alakannelta, en voinut uskoa silmiäni – ei, en joella kylpevien eläinten takia, vaan toisella puolellani istuvan virnuilevan matkailijan vuoksi. Etoshan luonnonpuiston treffikumppaninihan se siinä istui, täysin yllättäen. En voinut kuin ihmetellä kuinka pieni maailma onkaan – vasta vajaa viikko sitten mietin, että kohtaavatkohan tiemme tämän reissun aikana enää ollenkaan, mutta niin vain sattuma taisi tälläkin kertaa puuttua peliin. Tosin olisin toivonut, että sattuma olisi valinnut ajankohdaksi päivän, jolloin en olisi ollut niin reissussa rähjääntäneen näköinen – kukapa haluaa törmätä treffikumppaniin näyttäen kirjaimellisesti siltä kuin olisi matkustanut koko päivän 40 asteen helteessä. Mutta kun ollaan viettämässä leirielämää Afrikassa, ei täällä onneksi tarvitse, eikä voikaan, hienostella. Risteily kuluikin varsin nopeasti hyvässä seurassa eläimiä bongaillen, matkalta kertyneitä valokuvia vertaillen ja laskevaa aurinkoa ihastellen.
No Comments