Canggu – osaisinpa rentoutua

Ubudin jälkeen palasin vielä maailmanympärimatkani viimeiseksi viikoksi Cangguun, tuohon Balin surffikylään, jossa olin jo aeimmin viettänyt useamman viikon. Matkan viimeiseksi viikoksi halusin kuitenkin hieman aiemmasta poikkeavaa, jotain sellaista, että todella tuntisin olevani vielä lomalla. Matkan viimeisenä kuukautena päivien vähetessä kun kotiinpaluu on alkanut häivähtelemään mielessä tämän tästä. Halusinkin heittää kotiinpaluuajatukset syrjään, ja vielä nauttia täysillä loman viimeisistä päivistä!

Pientä luksusta viimeiselle viikolle

Parin kaverin suosituksesta päädyin valitsemaan tukikohdakseni The Chillhouse Surf & Yoga Retreats -majapaikan, eikä kyllä olisi valinta voinut enemmän nappiin mennä! Majapaikka oli häkellyttävän kaunis kokonaisuus trooppista luksusta henkiviä, mutta silti rennolla otteella sisustettuja huoneita aina sinkkuhuoneista hulppeisiin villoihin, ja kaiken kruunasi paikan upea miljöö – Alueelta löytyi useita uima-altaita, rentoja hengailupaikkoja sekä minne tahansa katsoikaan oli vastassa kauniita yksityiskohtia niin trooppisen puutarhan loistosta aina sisustuksessa käytetytyihin hauskoihin teksteihin. Paikan päällä oli oma joogastudio, jossa järjestettiin tunteja 2 kertaa päivässä, ja joogan lisäksi paikalta pystyi bookkaamaan niin surffiopen, pyöräretken kuin vaikkapa hieronnan tai energy healing -session.

Mutta ehdottomasti parasta paikassa oli huoneen hintaan sisältyvät ruokailut – aamiainen ja illallinen. Ei vähiten siitä syystä, että tarjolla oli vain luomutuotteita sekä suurinosa annoksista oli tarkkaan mietitty vegaaneille ja muille erikoisruokavalioille sopiviksi. Toinen syy ruokailujen paremmuuteen oli se tosiasia, että ne kokosivat yhteen paikan päällä majoittuvan jengin aina samaan aikaan pitkien pöytien ääreen. Koska paikalla oli lisäkseni monia muita yksinmatkustavia, tarjosi tämä sopivan sosiaalisen hetken tutustua uusiin ihmisiin. Ja jo ensimmäisen illan jälkeen olin saanut useita uusia matkakavereita, joiden kanssa pystyikin sitten suunnittelemaan tekemistä yhdessä seuraaviksi päiviksi.

Tehdäkö vai eikö tehdä, siinäpä vasta pulma

Mutta se päiväohjelma. Pakko myöntään, että lopulta kävin yhdellä ainoalla joogatunnilla, surffaamassa en kertaakaan. Sen lisäksi, että uusi tatuointini vaati enemmän paranemisaikaa kuin normaalisti, pieni flunssa vei voimia, eikä vaativiin aktiviteetteihin osallistuminen tullut kyseeseen.

Päädyinkin usein nukkumaan aamuisin niin pitkään kuin nukutti, nauttimaan aamiaista pitkän kaavan kautta, löhöilemään uima-altailla kirjaa lukien tai matkakavereiden kanssa höpötellen, rentoutuen paikan päällä saatavilla olevissa hieronnoissa sekä piipahtamalla Canggun pääkaduilla ystäviä tapaamassa tai shoppailemassa (ja onnistuin muuten ajamaan skootteria varsin mallikkaasti, vaikkakin vilkun käyttö vaati kädestä pitäen opetusta eräältä herrasmieheltä). Iltaisin istuimme illallisella usein monta tuntia pelaillen hauskoja seurapelejä, ennen kuin useampana iltana suuntasimme vielä katsastamaan Canggun yöelämän. Taisinkin olla majapaikan yöelämän organisaattori, niin moni tuli aina kysymään minulta, että minne tänä iltana mentäisiin… Hehhe.

Kotiinpaluu kummittelee mielessä

Vaikka päiväohjelmani vaikuttaa varsin rennolta, oli sisälläni vallitseva myllerrys kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tämän tästä ajatus kotiinpaluusta puski mieleen ja tunsin stressaantuvani pienistäkin asioista. Huomasin pelonsekaisin tuntein laskevan päiviä, lopulta tunteja siihen kun joutuisin lähtemään takaisin kotiin ja matkani olisi lopullisesti ohi…

Ja jos ei pahempaa päätöstä Canggun lomalle olisi voinut keksiä, niin päädyin viettämään viimeisestä päivästäni useamman tunnin Denpasarin kansainvälisessä sairaalassa sekä sinne ja takaisin ruuhkassa ajaessa. Flunssa ei nimittäin hellittänyt, päinvastoin, ja ennen edessä olevia lentoja oli pakko käydä hakemassa kunnon lääkkeet. Salaa tosin toivoin, että ehkä lääkäri kieltäisi minulta lentämisen kokonaan ja voisin jäädä tänne määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. 🙂 Niin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta viimeisenä iltana sanoin hyvästit uusille ystäville ja pakkasin rinkkani lähtövalmiiksi. Ulkosuihkussa yläpuolella möllöttävää kuuta tuijotellessani totesin hiljaa mielessäni, että en olisi vielä valmis lähtemään kotiin.