Galapagossaaret – eläinbongarin paratiisi

Yhtenä päiväretkikohteenani Galapagoksella oli North Seymour -saari, joka pääsi yllättämään runsaalla eläimistöllään. Jo heti saarelle astuessa aivan oman päälaen yläpuolella liihotteli fregatti-lintuja, pelikaaneja, lokkeja ja suulia. Rantakallioilla lökötteli merileijonaemoja pienine poikasineen ja maalla löntysteli niin laavaliskoja kuin maa- ja meri-iguanoja. Näytti siltä, kuin kenelläkään ei ollut minnekään kiire. Paitsi fregattilinnuilla.

Fregateilla oli nimittäin meneillään kosintamenot, joten pienten pensaiden oksilla koiraat esittivät hurmoksessa soidintanssejaan säestäen liikkeitään äännähdyksillä ja rytmikkäällä nokkien kalistelteluilla. Tämän lisäksi morsiamia houkuteltiin erityisesti pullistelemalla kirkkaan punaista kaulapussia isoksi palloksi. Kaukaa katsottuna näytti, kuin joku olisi virittänyt pensailla pieniä sydämenmallisia ystävänpäiväilmapalloja. Lähemmällä tarkastelulla ne kuitenkin olivat fregattien soidintanssirekvisiittaa. Joillakin oksilla rakastavaisilla oli pesänrakennustalkoot meneillään, ja osalla onnekkaista perheistä oli jo untuvikot kuoriutuneet. Noin puolentoistatunnin kävelyretken aikana pääsinkin perehtymään fregattilintujen suvunjatkamisperinteen lähes kaikkiin vaiheisiin, eivätkä nämä linnut olleet moksiskaan meistä muutamista saarelle rantautuneista turisteista. Hyvä ettei meitä käytetty kilpailtujen pensaiden oksien korvikkeina laskualustana kosintamenoille.

Siinä missä North Seymourin saari oli lintubongarin paratiisi, tarjosi retki Plazas-saarille ehkä vieläkin huikeamman luontokokemuksen. Kun hyppäsin kumiveneestä saaren pienelle laiturille, ihmettelin ensin, mikä molske rantavedessä oikein olikaan käynnissä ennen kuin minulle selvisi, että kyseessä oli pienten merileijonan poikasten päiväkoti. Kirjaimellisesti. Nimittäin kun merileijona emot katosivat saalistuspuuhiin, jäivät pienemmät odottelemaan päivän ruoka-annosta rantaveden tuntumaan. Jotkut kisailevat keskenään syvemmällä, ehkä harjoitellen tulevia saalistusretkiä varten, kun taas pienemmät leikkivät keskenään rannan tuntumassa. Osa oli noussut rantakiville nukkumaan ja osalla taas oli mielessään juuri rantautuneiden turistien härnääminen. Kaikilla saarilla ohjeena oli, ettei eläimiä saanut lähestyä, saati sitten koskea, mutta etukäteisoheistusta en saanut siihen, mitä pitää tehdä silloin, jos kolme pientä merileijonaa haluaa väkisin tehdä tuttavuutta kanssasi.

Olisin voinut ihmetellä sivummalta poikasten touhuja varmasti koko päivän, mutta luontoretken tarkoituksena oli tutustua Plazas-saaren luontoon muutenkin kuin vain laiturin nokalta käsin. Kävelyreitti kiemurteli kuivakan saaren keskiosissa jättikokoisten kaktusten ohi, ja juuri kun ehdin ajattelemaan, ettei saarella varmaankaan eläimiä olisi, tuli vastaan jättikokoinen pulskaakin pulskempi maaiguana. Jalkojeni juureen kierähtäneestä kaktushedelmästä iguana haukkasi ahnaasti palan ja lipoi kieltään tyytyväisen näköisenä, kun varovaisesti lähdin ohittamaan ruokailevaa liskoa. Kävelyretken päätteeksi saaren toisella reunamalla vastassa oli karun kaunis maisema kallionkielekkeineen, jota vasten pauhaava meri pärski isoja aaltoja, nostattaen merivettä välillä useiden metrien korkeuteen. Toviksi pysähdyinkin vain ihmettelemään tätä luonnon elävää taideteosta – Galapagos osasi kyllä jälleen yllättää eläinten lisäksi upeudellaan.