Georgia – Ensikosketus Tbilisiin

Terveiset Tbilisistä, Georgian pääkaupungista! Saavuin tosiaan tänne vasta lauantaina aamuyöstä, kun jatkolentoni Kiovasta oli auttamatta myöhässä. Onneksi lentokentällä minua oli vastassa majapaikan kuski, joten lennon jälkeisessä koomassa ei tarvinnut alkaa kyytiä säätämään uudessa maassa. Huomasin nimittäin jo passintarkastustiskillä, että aamuyön tunteina en ihan saanut selvää venäläispainotteisesta englannista, jolla minua tivattiin mistä olinkaan tulossa. Vastaukseni Helsinki ja Kiova eivät vakuuttaneet passintarkastajaa, joka alkoi jo vinkkailemaan vieruskaverilleen pahaenteisesti, ennen kuin tajusin kaivaa lennonnumeron jostakin ja portti maahan avautui.

Lopulta taisin painaa pään tyynyyn majapaikassani vasta klo 03 aamuyöstä, joten ensimmäinen matkapäivä käynnistyi täällä Tbilisissä hieman hitaanlaisesti. Kaiken kukkuraksi viimeinen viikko Suomessa oli sen verran kiireinen, etten ennättänyt kaikkia omia pakollisia asioitani hoitamaan, joten ensimmäisenä puhteena minulla olikin sitten edessä muutaman tunnin ajan niin laskujen maksamista, kirjanpitoa kuin parin työjutun hoitamista. Onneksi niihin pystyi mukavasti uppoutumaan omalla parvekkeellani, nimittäin hostellista bookkaamani privaattihuone on varustettu omalla tilavalla parvekkeella ja upeilla näkymillä. Tosin niitä näkymiä pääsee ihailemaan vieläkin paremmin hostellin kattoterasilta, kun vain kipittää yhden kerroksen ylemmäs. Kun sinne suuntasin ensimmäisellä kerralla, jäin lopulta istuskelemaan maisemia ihailemaan useammaksi tunniksi.

Edessäni avautui Tbilisin vuoristomaisten kumpareiden kyllästämät, keskipäivän porottavan auringon kirkkaan oranssiksi maalaamat maisemat, josta selvinä maamerkkeinä erottuivat lukuisat kirkkojen tai luostareiden kupolit. Niitä näytti olevan siellä täällä, mutta suurimman huomion taisi kuitenkin viedä Saint Trinity katedraalin mahtipontiset kupolit. Ja kun lopulta katseen sai irti näistä suippohuippuisista torneista, alkoi maisemasta erottaa muiden rakennusten yksityiskohtia tämän seudun rakennusarkkitehtuurin omaleimaisine piirteineen sekä näkemään kaupunkia halkovan jokiuoman toisella puolella jyrkän kallioseinämän reunalla kiikkuvia rakennuksia. Ja kun lopulta tajusin kääntyä ympäri katselemaan maisemia myös toiseen suuntaan, en voinut olla huokaisematta takanani kohoavalle Narikalan linnoitukselle sen muhkeine kiviseinineen.

Olisin halunnut lähteä vaikka samantien ryntäilemään Tbilisin nähtävyydeltä toiselle, mutta onneksi miltei 30 asteen kaupunkihelle muistutti minua jo kattoterassilla siitä, ettei kiirettä kannattaisi pitää. Sitä paitsi, viettäisin Tbilisissä vielä monen monta päivää, joten voisin hyvin ajoittaa kaupunkiin tutustumiseni jokaisena päivänä hieman eri kolkkiin – ja samalla nauttia kiireettömästä matkatunnelmasta. Joten ensimmäisenä päivänä täällä otinkin sopivasti laiskotteluaikaa kattoterassin auringonpaahteessa (varjossa tosin pysytellen) ennen kuin iltapäivän aurinko sai eteensä utuisen pilviverhon ja lähdin sen turvin verkkaisesti kiertelemään Tbilisin vanhan kaupungin ylös ja alas mutkittelevia mukulakivikatuja. Ainoa tavoitteeni oli löytää atm-masiina käteisen nostoa varten ja sen jälkeen siirtyä istuskelemaan johonkin ravintolaan kesäillasta nauttimaan. Ja toki niistä kuuluisista georgialaisen keittiön herkuista.

Tehtävän suorittaminen olikin lopulta helpompaa kuin osasin kuvitellakaan, sillä Tbilisin vanhassa kaupungissa on viihtyisää ravintolaa ja ravintolakatua toisensa perään. Parkkeerasin lopulta kauniilla terassilla varustettuun ravintolaan, jossa sain nauttia kesäillan auringonsäteistä viiniköynnöksien katveessa ennen kuin lähestyvä ukkosmyrsky sai minut kipittämään takaisin hostellille koko kaupungin kastelevan kaatosateen alta. Sateen ropistessa hostellihuoneeni ikkunanpieliin aloin kirjoittelemaan tätä postausta ja en kyllä voinut muuta kuin olla tyytyväinen päätökseeni viettää juuri täällä Tbilisissä useamman päivän.