Huomenta paratiisistä Moorealta!

Huhhuh, millaisesta paikasta tänä aamuna heräsinkään! Oli ihan pakko nipistää itseäni, kun aamulla kurkkasin bungalowini terassilta kohti palmupuiden takaa siintävää turkoosia merta. Näky oli lähestulkoon liian täydellinen, ihan melkein uskomaton, kuin suoraan paratiisistä. Ja kun ensihäkellyksestä selvisin, vakuutin itselleni, että kyllä, täällä tulen majailemaan seuraavat päivät. Kelpaa!

Saavuin toissapäivänä Pääsiäissaarelta Tahitille keskiyön jälkeen ja seuraavana päivänä siirryin Tahitilta vielä eteenpäin, naapurisaari Moorealle. Lauttamatka kesti reilun puolituntia ja kustansi muutaman kymmenen euroa, minkä lisäksi lauttasatamasta täytyi vielä taivaltaa toinen puolituntinen taksilla majapaikkaani. Majapaikkani täällä on pienen Haurun kylän lähellä sijaitseva Moorea Fare Miti -guesthouse, joka koostuu kahdeksasta vuokrattavasta bungalowista. Yhteen bungalowiin pystyisi majoittumaan peräti neljä vierasta, mutta kun matkalla olen yksin, saan temmeltää rauhassa tässä reilun 30 neliön majassani. Bungalowista löytyykin ison terassin lisäksi olohuone-keittiö-yhdistelmä, erillinen makuuhuone ja kylpyhuone, joten täällä on olo kieltämättä hieman kuin kotona olisi eikä hotellihuoneessa. Tosin terassilta avautuvat maisemat ovat kyllä hieman erilaisemmat kuin kodiksi mieltämäkseni paikassa Suomessa! 🙂

Ja voi taivas kuinka nautinkaan näistä paratiisimaisemista! Tänä aamuna mutustelin itse tekemääni aamupalaa bungalowini terassilla kaikessa rauhassa, ja katselin kuinka joka puolella trooppiset kukat kukkii värikkäinä ja kuuntelin lintujen viserrystä. Perinteiset polynesialaiseen tyyliin rakennetut kaislakattoiset bongalowit sopivat täydellisesti palmupuiden verhoamaan maisemaan ja taustalla kuin pisteenä i:n päälle välkkyy turkoosi meri valkoisine hiekkarantoineen. Täydellisyyttä hipovasta hetkestä puuttui vain läheisestä palmusta maahan kopsahtavan kookospähkinän ääni. Ja kuin tilauksesta, kohta bungalowini takaa alkoi kuulumaan tämä tuttu ääni. Bungalowin huoltomies huikkasi minulle haluaisinko kenties tuoreen kookoksen aamupalani jatkeeksi. Oi tottakai! Tottuneesti hän kopautti palmusta muutamat kookokset alas ja sivalsi kovaan kuoreen aukon isolla veitsellään. Olin kuin lapsi karkkikaupassa kookosta odottaessani ja kun vihdoin sain sen käsiini, tuntui siltä, ettei tästä elämä paratiisissa voisi enää paremmaksi muuttua.