Menu
Himalaja / Intia

Intia – Himalajan vuoristo ei unohdu

Istun parhaillaan lentokenttähotellissa New Delhissä odottelemassa aamuyöstä lähtevää lentoani. En voi uskoa, että parin viikon seikkailumatka Intian Himalajalla on nyt takana. Vastahan tänne saavuin ja jännityksellä odotin mitä seuraavien päivien matkaohjelmaan tuleekaan sisältymään. Nyt kuitenkin nuo päivät ovat ohi, ja vaikka tuntuukin siltä, että aika on kulunut aivan liian nopeasti, kuin silmänräpäyksessä, en voi olla samalla ihmettelemättä, mitä kaikkea näihin päiviin on ennättänytkään sisältyä.

Olen päässyt näkemään Pohjois-Intian parhaimpia paloja aina mahtipontisista Himalajan vuoristomaisemista sen vehreisiin laaksoihin ja eläväisiin kaupunkeihin. Puhumattakaan niistä adrenaliinin pintaan nostattavista ajopätkistä korkealla vuoristossa tai niistä hetkistä, kun bollywood-hittien tahdissa heiluimme matkakavereiden kanssa bussissa kuin tanssilattialla konsanaan. Tai niistä kauniista ja kotoisista majapaikoista, joissa välillä saattoi luulla olevansa kuin vanhan sadun tai elokuvan puitteissa, unohtamatta mieleenpainuvaa telttamajoitusta korkealla vuoristossa tähtitaivaan alla. Matkan aikana tuli myös nautittua lukematon määrä masala chai -teetä, joka lämmitti ihanasti kylminä päivinä ja tarjosi aina sopivan hetken istahtaa alas matkakavereiden kanssa vaikka kämäiseen tienvarsiravintolaan. Ja vuoristossa liikkuessa ei tietenkään voinut olla kokematta ohuen ilmanalan tuomia haasteita, kun välillä oli pakko pysähtyä haukkomaan henkeä tai joillekin jopa tankkaamaan lisähappea. Mutta se taisi myös lopulta olla se yhdistävä tekijä, kun eri maista ja taustoista tulevat ihmiset pitivät huolta toinen toisistaan kuin olisimme olleet yhtä isoa perhettä. Yhdessä koimmekin niin monta uskomattoman upeaa matkapäivää, että vähän kyllä tällä hetkellä hiljaiseksi vetää.

Tässä reissussa on varmasti vielä sulattelemista pitkäksi aikaa, mutta kunhan palaudun takaisin koti-Suomeen niin alan purkamaan näitä muistoja mielestäni (ja kameran muistikortilta) päivä päivältä. Nyt jotenkin vain tuntuu siltä, etten mitenkään pysty pukemaan sanoiksi sitä kaikkea mitä tähän matkaan onkaan sisältänytkään, ja kaikki mitä yritän kirjoittaa, vaikuttaa jotenkin liian laimealta ja mitäänsanomattomalta verrattuna matkan todelliseen sisältöön. Puhukoon tämän postauksen kuva puolestaan siitä, kuinka upea reissu takana onkaan.

* Olen matkalla mukana Goamit Adventuresin kutsumana ja sponsoroimana. 

About Author

Suomen ensimmäinen kaikissa maailman maissa käynyt nainen. Seikkailumatkailija, palkittu matkailuvaikuttaja ja naisten soolomatkailun puolestapuhuja. Kirja Menolippu kaikkialle - yksinmatkaajan käsikirja nyt ulkona!

8 Comments

  • Sini
    30.9.2018 at 17:26

    Tuo kuva on just hyvä. Reissututtu otatti itsestään samanlaisen. Taustalla oli Pohjois-Georgian – vuoristomaisemat. 🙂

    Reply
    • Anna-Katri
      9.10.2018 at 21:47

      Nää toimintakuvat on niin parhaita, mutta hitoksen hankala saada tilanne taltioitua kuvaan 🙂

      Reply
  • Nicola
    30.9.2018 at 18:04

    Innolla olen seurannut tätä Intian seikkailuasi Instasta, ja huokaillut kaiholla kaikkia niitä ihania kuvia joita on näkynyt.! <3 Sekä odotan tietenkin jatkoa postausten muodossa. 🙂
    Ihana reissu ollut sinulla.!!!! <3

    Reply
    • Anna-Katri
      9.10.2018 at 21:48

      Ihana kuulla, että Instan kautta olet päässyt reissuun mukaan! Täällä blogissa kun postaukset laahaa aikalailla jäljessä nettiyhteyksien ja ajanpuutteen vuoksi. 🙂

      Reply
  • Maria
    1.10.2018 at 03:08

    Upeat maisemat!
    Aiemmista kuvistasi tuli mieleeni (koululaisia kuvassa kanssasi), että pyydätkö kuvattavilta (/vanhemmiltaan) luvan julkaista kuvan netissä ja sosiaalisessa mediassa vai miten toimit?

    Reply
    • Anna-Katri
      9.10.2018 at 21:55

      Nuo Intian Himalajan maisemat olivat kyllä kerrassaan upeita! Ja harvemmin tosiaan kuvaan lapsia tai paikallisia muutenkaan kuviini. Aiheesta olen useamman ammattivalokuvaajan kanssa jutellut, ja paras tapa kaikkeen on välttää mitään salakuvia (mitä valitettavan usea matkailija tekee) ja ottaa kuva ainoastaan silloin kun kuvattavalta on suostumus asiaan. Lapset on toki aina eri juttu, ja sellaisten kuvien julkaisua netissä pitää harkita tarkkaan. Esimerkiksi eräs ammattivalokuvaaja kertoi että nykyisin hän kuvaa miehiä ihan tuosta noin vain, mutta naisten ja lasten kohdalla kysyy aina luvan.

      Reply
  • Einokki
    2.10.2018 at 16:51

    Noita kauniita maisemakuvia maailmalta voisi ihan hyvin suurentaa vaikkapa tapetiksi.

    Reply
    • Anna-Katri
      9.10.2018 at 21:56

      Kiitos, ihana kuulla että kuvissa on ainesta muuhunkin kuin blogijulkaisuun!

      Reply

Leave a Reply