Kirgisia – maaseudun rauhaa ja markkinoita

Bishkekissä hyppäsin seuraavana aamuna tour-järjestäjän minibussiin ja aloitin varsinaisen kiertomatkani läpi eri Stan-valtioiden. Bussin penkille istuessani olin hieman hämilläni siitä, minne matkani veisikään – jos totta puhutaan, en ollut ennen reissuun lähtöä perehtynyt juuri ollenkaan matkareittiin, saati sitten siihen, mitä kaikkea tulisinkaan tällä reissulla näkemään tai kokemaan.
Toisaalta ehkä välillä sellaisillekin reissuille on tarvetta, kun voi vai istahtaa valmiiksi järjestetyn reissubussin kyytiin ja antaa eteen tulla kaikki mitä on tullakseen. Ainakaan näillä energiatasoilla en olisi varmasti jaksanutkaan kovin päheää soolomatkaa suunnitella täysin omatoimisesti. Varsinkaan kun näissä maissa ehdoton etu on venäjänkielen taito, ja itseasiassa vielä parempi on jos osaa kommunikoida myös paikallisilla kielillä, joten paikallinen opas oli ainakin itselleni kaiken muun päälle kuin lottovoitto.

Hiljalleen Bishkekin leveät kaupunkikadut muuttuivat yhä pienemmiksi maalaisteiksi ja ikkunan takaa näkyi joka suuntaan avaraa peltomaisemaa. Puolihorroksessa torkuin lähes koko matkan, ja salaa olin vähän ärtynyt, kun lopulta illansuussa minibussi kaartoi maaseutukylän laidalla sijaitsevan majapaikan sisäpihalle.
Olisin voinut jatkaa tätä matkaa vielä vähän pidempäänkin omissa oloissani. Nyt kuitenkin jouduin nappaamaan rinkan selkääni, mutta onneksi harmitus oli vain hetkellistä, sillä kun näin suloisen pienen pinkin huoneeni, olin myyty majapaikalle. Kaiken kukkuraksi ympärillä olevan maalaismaisemat tuntuivat jotenkin rauhoittavilta, sellaisilta, että täällä olisi hyvä olla paossa kaikkea (tai ainakin omaa elämää). Ilta-auringon laskiessa peltojen takana siintävien vuoriryppäiden taakse, jatkoimme vielä muiden matkalaisten kanssa iltaa majapaikan kuistilla paikallista olutta siemaillen ja illallista kieli pitkällä odottaen.

Aamulla heräsin naapurin kukon kiekunaan jo ennen kuutta vain todetakseni, että olin tässä pienessä huoneessa nukkunut pitkästä aikaa lähes tulkoon normaalit yöunet aiempien viikkojen valvomisen jälkeen. Ehkä maaseudun ilmassa oli jotain taikaa, tai ainakin minusta tuntui siltä, kuin olisin herännyt uuteen päivään aivan uutena ihmisenä.
Aamiaisen jälkeen lähdin virkistävälle kävelylle maaseutumaisemiin. Kylä vaikutti uinuvan jossakin menneessä ajassa. Siellä täällä kotieläimet vaeltelivat pihamailla vapaina, moskeijan pihassa käyskenteli irtaallaan ollut hevonen. Jostakin ohitseni laukkasi pikkupoika itselleen liian isokokoisella hevosella. Hetken jo mietin saako hän koninsa hallittua, mutta sinne ne nelistivät peltojen keskelle.
Lähdin kävelemään samaan suuntaan pölyistä peltotietä pitkin. Ilman kiirettä minnekään ihastelin ympärillä avautuvia seesteisiä maisemia ja kuuntelin pienen jokiuoman rauhoittavan solisevaa ääntä. Kuvitella, täällä olin keskellä Kirgisian maaseutua, paikassa, josta en ollut tiennyt etukäteen mitään, hädin tuskin sen olemassa oloa. Mutta olin sangen tyytyväinen että olin just nyt just täällä.

Aamupäivällä pakkasimme minibussin uudelleen ja suuntasimme lähikylän markkinakojujen kautta eteenpäin yhä syvemmälle Kirgisian erämaita. Markkinoilta oli tarkoitus ostaa eväitä seuraavia päiviä varten, mutta oma aikani meni ostosten sijaan enemmän ihmetellen piskuisen markkina-alueen notkuvia vihannespöytiä ja erikoisia myyntituotteita. Vanhoissa viinapulloissa näytti olevan myynnissä mustapippuria, mutta voi kuinka väärässä olinkaan – vanha myyjäukko rouhaisi pullosta mustia helmen mallisia pyörylöitä käteensä ja kiinnitti ne ylähuulensa alle. Tupakkaa kuulema.