Vihdoin tuli hetki astua laivaan ja aloittaa seikkailu kohti Etelämannerta! Laivamuodollisuuksien ja turvallisuusharjoitusten jälkeen kiipesin laivan yläkannella vilkuttamaan hyvästit loittonevalle Ushuaian rantaviivalle, joka näytti mereltä päin kauemmas mentäessä aina vain mystisemmältä tummien pilvien kaarrellessa rannikon yläpuolella peittäen miltei kokonaan korkeat vuorenhuiput alleen.
Yläkannella puristin tiukasti kiinni turvakaiteesta ja peitin kamerani sateelta piiloon takkini alle. Vaikka sää ei todellakaan suosinut, en välittänyt sateen piiskatessa vasten kasvojani. Olin niin sanoinkuvaamattoman innostunut käsillä olevasta hetkestä, siitä, että olin täällä aivan toisella laidalla maapalloa ja tekemässä elämässäni jotain niin erikoista, jotain sellaista, jonka en vielä pari vuotta sitten olisi uskonut olevan kohdallani totta. Mutta täällä olin, Expedition-aluksen hyisellä kannella matkalla kohti Etelämannerta, tuota viimeistä valloittamattomaani maanosaa. Tunsin sisälläni suurta lapsenomaista intoa kaikesta siitä, mitä edessä olisikaan. Jännittikin, sillä oli vaikea kuvitella millaista elämä laivalla tulisikaan olemaan – puhumattakaan siitä, miten Etelämantereen jäätiköiden valloitukset laivalta käsin onnistuisi!
Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli lähinnä laivaan tutustumista ja totuttelua, ja yhteisessä infotilaisuudessa laivan henkilökunta kertoili käytännöistä tulevalla matkallamme. Saimme myös kuulla, että heti ensimmäisenä iltana edessä olisi kovaa merenkäyntiä, sillä siirtyisimme yön aikana, noin kello kolmen aikoihin, suojaisalta Beaglen lahdelta todelliselle avomerelle, tuolle merenkäynnistään kuuluisalle Drake Passagelle. Kaikkia matkustajia suositeltiin ottamaan illalla ennen nukkumaanmenoa matkapahoinvointilääkkeitä, ja vaikka itse en yleensä tästä julmasta sairaudesta kärsi, päätin kuitenkin kiltisti popsia pillerit poskeen. Ja hyvä niin, nimittäin kello 1.30 heräsin yöllä siihen, kuin aaltojen voimasta liuin edes-takaisin sängyssäni. Onneksi olimme edellisenä iltana asentaneet hyttikavereidemme kanssa tyynyt patjojen alle estämään sängystä kierähtämisen, muuten olisi voinut olla tukalammat oltavat. Pienen hereillä olon jälkeen sain onneksi kuitenkin unenpäästä taas kiinni.
Seuraavana aamuna herätessä meri tuntui vieläkin rajummalta. Hytin pienestä ikkunasta ulos katsoessa näytti siltä kuin olisimme välillä syöksyneet kokonaan veden alle, kun valtavat aallot iskivät venettä vasten. Tuntui kuin olisimme olleet pesulingossa, kun laiva keinui edes-takaisin, sivulta-sivulle. Välillä laiva putosi urahtaen aallonharjalta, ennen kuin seuraava aalto nosti sen taas ylös. Päättäväisesti laivamme kuitenkin puksutti eteenpäin, ja kapteeni sanoikin merenkäynnin olevan kohdallamme “vain” medium. Kuulema pahimmillaan aallot voivat olla 20 metrin korkuisia Drake Passagella, joten olimme onnekkaita – mitä ehkä joidenkin huonovointisten oli vaikea ajatella kaiken höykkyytyksen keskellä.
Meripäivä kului osaltani laivan muutamalla luennolla käyden, syöden hyvin (liikaakin, sillä ruoka täällä on erinomaista ja sitä on paljon) ja nukkuen lähes jokaisessa mahdollisessa välissä. Toisaalta ainakin itselleni tämä päivä on ollut sellainen sopiva lepopäivä, ja vaikka meri tuntuukin välillä voimakkaalta, ei ainakaan vielä ole pelko päässyt yllättämään missään välissä. Katsotaan mitä seikkailuja seuraavina päivinä edessä onkaan, kun vihdoin Drake Passage on jätetty taakse ja pääsemme keskittymään todelliseen Etelämantereen valloitukseen!
6 Comments
Suunnaton
12.1.2017 at 23:44Hui! On varmasti aika jännät oltavat tuollaisella merimatkalla.
Anna-Katri
30.1.2017 at 01:18Itse selvisin onneksi aika helpolla verrattuna joihinkin laivalla olleisiin. Ja jotenkin en osannut hirveästi laivalla ollessa jännittää, jotenkin sitä taisi vain keskittyä edessä oleviin seikkailuihin Etelämantereella. 🙂
Anni
14.1.2017 at 09:00Matkasi eripuolelle maailmaa on todella mielenkiintoinen ja sitä on kiva seurata! Kiitos upeasta blogista!
Anna-Katri
30.1.2017 at 01:17Kiitos Anni kommentistasi, ihana kuulla, että seurailet täällä mukana! <3
MaritaH
14.1.2017 at 18:02Matkaasi on tosi mukava seurata. Katselin tuota maailmankarttaasi, joka on täyttynyt vauhdilla. Tuli mieleen, että jos kaipaat lisää haastetta, osoitteessa http://www.mytravelmap.tk/ on kartta, jossa on eriteltynä esim. Yhdysvaltojen osavaltiot ja Yhdistyneet kuningaskunnat.
Anna-Katri
30.1.2017 at 00:04Kiitos, kiva kuulla että olet virtuaalisesti matkallani mukana. 🙂 Olenkin noita eri kohteita listaillut maiden lisäksi Most Travelled People -listalla, jossa siis tosiaan mukana on noista isoimmista maista mm. osavaltioita ja eri paikkoja. Kiinnostavaa puuhaa! Kiitos vinkistä!