Korsika: Aurinkoa ja rantaa Ajacciossa

Kulttuurikaupunki Roomasta matka jatkui kirjaimellisesti suoraan rannalle. Aamulla herätessäni laiva oli ankkuroitunut Korsikan eteläkärkeen pieneen Ajaccion satamaan, jonka edustan satamapuokamassa upeat huviveneet kimmelsivät kilpaa tumman turkoosin meriveden kanssa. Aurinko levitteli lämmitteleviä säteitään lähes pilvettömältä taivaalta ja koko kaupunkia kehystävät jättikokoiset palmupuut loivat rivieramaista rantalomafiilistä. Pastellinväriset talot erivärisine ikkunaluukkuineen näyttivät sympaattisilta, mutta lisäarvokkuutta kaupungin ulkonäköön toivat napoleonmaiset leijonapatsaat sekä valkopylväiset aukiot suihkulähteineen. Pääkatua Cours Napoléonia kävellessäni muistin lukeneeni, että Napoleon oli syntynyt Ajacciossa, joten ehkäpä kaupunki on halunnut säilyttää arkkitehtuurissaan pienen palan tämän hallitsijan aikakaudelle tyypillistä pröystäilevää arkkitehtuuria.

Rantakadulla aurinko tuntui paahtavan kuumaakin kuumemmin, ja vaikka sen lämmittävät säteet kieltämättä tuntuivat ihanilta iholla, yritin silti hakeutua kadun varjoisalle puolelle, jotta kaupunkikierros ei loppuisi heti alkuunsa. Palmujen reunustamaa kujaa kävellessäni mietinkin, että en ole tainnutkaan olla vastaavassa auringonlämmössä sitten Gambian matkan. Ja kuin tilauksesta seuraavan nurkan takaa avautui pala rantamaisemaa pitkällä hiekkarannalla varustettuna, joten vihdoinkin pääsin upottamaan varpaat pehmoiseen rantahiekkaan. Rannalla istuskelin hetkisen vain ihastellen turkoosia merimaisemaa ja kuunnellen laineiden liplatusta niiden osuessa kevyesti rantaan. Lopulta kuitenkin aurinko vei voiton, ja siirryin vilvoittelemaan varjoisalta kujalta löytyneeseen pikkuravintolaan. Kun istahdin merinäköaloilla varustetulle terassille ja eteeni kannettiin lasillinen kylmää rosé-viiniä, tuntui rauhallinen kaupunkipäivä rantapiipahduksineen täydelliseltä hieman hektisien matkapäivien jälkeen.