Aurinko on jo laskemaisillaan, kun hyppään ulos taksista Pont Neuf -sillan kohdalla Pariisissa. Sanotaan, että auringonlaskun aikaan tietyllä kellon lyömällä noin tunnin ajan voi päästä kokemaan kultaisen hetken, jolloin kaikki ympäriltä muuttuu kullan sävyiseksi ennen kuin normaalit värit palaavat takaisin. Uskon, että tämä on juuri se hetki, sillä Pariisi näyttää kuin verhoutuneen kultaisen sifonkiverhon taa ja ympärillä olevat koristeelliset siltojen pilarit, rakennusten mahtipontiset julkisivut ja jopa kadun kulmauksien valurautaiset valopylväät ovat muuttuneet kulisseiksi kuin suoraan sadusta. Kiirehdin eteenpäin hameeni röyhelöhelmat hulmuten, jotta ehtisin seuralaiseni kanssa vielä valoisan aikaan Pont des Arts -sillalle.
Louvren kohdalta alkava, Seinen ylittävä Pont des Arts -silta on jokaisen Pariisiin suuntaavan romantikon unelmakohde ja se on yksi Pariisin vierailluimmista silloista. Silta ei todellakaan voita kauneudellaan Pariisin useita koristeellisia siltoja, mutta tätä yksinkertaista rautaporttista siltaa koristaa tietyt pienet yksityiskohdat. Nimittäin lemmenlukot, joita kutsutaan myös rakkauden lukoiksi. Pont des Arts -silta on kuuluisa siihen kiinnitetyistä lukoista, joita rakastavaiset kiinnittävät sillan kaiteisiin symboloimaan ikuista rakkautta. Lukkomeri sillan molemmin puolin onkin aika vaikuttava näky, ja lukkoihin kaiverrettuja nimiä ja vuosilukuja selaillessa voi vain hymyillä tälle romanttiselle perinteelle. Lukkoja on kiinnitetty kaiteisiin jopa niin paljon, että jossakin vaiheessa osa kaiteista romahti lukkojen painosta ja koko sillankin pelättiin romahtavan. Onneksi niin ei käynyt, ja näiden rakkauslukkojen on annettu edelleen somistaa sillan kaiteita.
Viereeni saapuu katukauppias tarjoamaan hyvään hintaan suloista pariisinpunaista sydänlukkoa avaimineen, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Näitä siltaan kiinnitettyjä siirappisia, mutta samalla myös sykähdyttäviä rakkaudentunnustuksia lukiessani nimittäin mieleeni häivähtää ajatus siitä, ettei sen hetkinen suhteeni ole tarkoitettu loppuelämäksi. Ehkä en ole vielä valmis lukittavaksi tiettyyn paikkaan tai ihmiseen vaan minun täytyy vielä jatkaa matkaani.
3 Comments
Pirkko / Meriharakka
23.7.2015 at 20:57Miltähän ajalta tämä juttu on? Eikös nuo lukot juuri äskettäin tuolta sillalta poistettu ja kaiteet tehtiin/tehdään jostain sileästä aineesta niin, ettei niitä lukkoja siihen enää saa.
Anna-Katri
23.7.2015 at 21:00Tämä juttu on viimekesän lomaltani jolloin oleilin pariisissa kuukauden päivät – silloin ehti kierrellä kaikessa rauhassa eri nähhtävyyksillä ja muuten vain Pariisin kaduilla. Ja onpas harmi, että sillat on nyt vihdoinkin vaihdettu, jo viime kesänä siitä oli uutisissa ja pelkäsin etten ehdi siltoja lukkojen kera näkemään.
Pirkko / Meriharakka
24.7.2015 at 13:31Ehkä, kun vanhempia juttuja julkaisette, kannattaisi mainita milloin ne on ”koettu”, ettei lukija tee vääriä päätelmiä julkaisupäivämäärän perusteella 🙂