Kuulumisia Kapkaupungista

Kapkaupunki on imaissut menevään rytmiinsä niin huolella, että pääsin vasta nyt pari päivää kaupungissa jo olleena tallentamaan ensimmäisen päivän kuulumisia tänne blogin puolelle. Kuten kerroinkin Kapkaupunkiin saapuessani, ajattelin ottaa kaupungin haltuun heti alkuun, ja hypätä ensimmäisenä päivänä hostellin järjestämälle tourille, jossa pääsisin kätevästi samanpäivän aikana näkemään muutamia Kapkaupungin must-juttuja sekä toki myös tutustumaan muihin hostellissa majaileviin.

Ja huh, mitä tykitystä koko päivä olikaan! Niitä maisemia ja paikkoja, joissa olin haaveillut käyväni, olivatkin yhtäkkiä edessäni. Kuinkahan monta kertaa olin toivonut pääsevänä astumaan omin jaloin hyväntoivonniemelle, sen puisen kyltin eteen, johon paikan sijainti on kirjoitettu (kliseinen turistijuttu tai ei). Tai kuinkahan monta peukutusta olin somessa vuosien mittaan antanutkaan Boulder’s Beachin suloisille pikkupingviineille – puhumattakaan huokaillut Etelä-Afrikan upeille rannikkomaisemille ja kilometrejä pitkille valkoisille hiekkarannoille. Sitä kaikkea ja vielä vähän enemmänkin tuli päivän aikana nähtyä.

Kun istahdimme syömään lounasta aution hiekkarannan reunalle, ja katselin edessä rantaan voimakkaasti lyöviä aaltoja, jälleen kerran tuntui hieman epätodelliselta – olenko todellakin täällä? Maailman toisella puolella, syömässä kasuaalisti lounasta rannalla. Yhdellä pitkällä matkalla, jonka loppu tuntuu olevan vielä ikuisuuksien päässä. Vastahan seikkailuni aloitin! Voi että, sitä pakahtunutta tunnetta, kun ymmärtää uudelleen, että tämähän matka vielä jatkuu! En ole menossa kotiin vielä Kapkaupunginkaan jälkeen, ja täälläkin on vielä vaikka kuinka monta päivää aikaa tehdä vaikka mitä. Ja myös olla tekemättä, jos siltä tuntuu. Pahoittelut, jos toistelen näitä samoja hassuja ajatuksia – ehkä tämä alkupätkä matkasta onkin ollut uusien paikkojen näkemisen lisäksi myös tietynlaista irtiottoa Suomi-arjesta ja totuttelua tähän todelliseen matkaelämään.

Ja kyllähän täällä Kapkaupungissa kelpaa viettää matkaelämää – oh my! Ensinnäkin hostellini on viihtyisä paikka täydellisellä sijainnilla, aivan Waterfrontin kulmilla, ja asukkaina on superhauskoja ihmisiä ympäri maailmaa. Eilenkin illalla, vaikka olin ajatellut mennä ajoissa nukkumaan, huomasin itseni viipyilevän keittiökeskusteluissa muiden matkalaisten kanssa omia matkakokemuksiani jakaen ja muiden seikkailuista vinkkejä poimien. Ja jos joku sanoo, että hostellielämä on vain teineille, voin nyt kyllä heti alkuun kumota tuon väitteen – ainakin täällä on asukkaina teinit vähemmistöä, suurin osa on pari-kolmekymppisiä reissaajia, ja lisäksi mukana on iäkkäämpääkin porukkaa, aina vapaita eläkepäiviä viettäviin reissupareihin saakka!

Mutta nyt täytyy rientää uusien matkaystävien mukaan perjantaimarkkinoille, yritän taas huomenna ottaa aikaa postauksille – ainakin jännittävästä cage divingista on juttua pian luvassa! 🙂