Maailmanympärimatka – Vuosi sitten lähdin!

Tämä viikko on ollut minulle hieman tunteellinen. Ehkä aavistuksen raskaskin. Olen nimittäin elänyt vuoden takaisen viikon ajatuksissani uudelleen, palannut noihin päiviin ja niihin hetkiin mielessäni. Tasan vuosi sitten nimittäin vietin viimeisen viikkoni Suomessa ennen maailmanympärimatkalle lähtöä ja juuri tänä päivänä, sunnuntaina, suuntasin näihin aikoihin jännityksestä sekaisin lentokentälle. Sen hetken muisteleminen saa kyyneleet silmiini ja tunnekuohu valtaa mieleni. Voi vitsi miten jännittynyt silloin olinkaan, kun tutut maisemat kohti lentokenttää ajaessa vilisivät auton ikkunoista. Mutta kun pääsin lentokentälle ja sain tsekattua ehkä kymmenen kertaa pakkaamani ja purkamani rinkan sisään, tuli jollakin tapaa huojentunut oli. Tässä olin, todellakin lähdössä maailmanympärimatkalle – matkalle, josta olin niin kauan haaveillut ja unelmieni eteen tehnyt rutkasti töitä.

Kun kävelin turvatarkastuksen ohi, läpi non-schengen passintarkastuksen ja istahdin loungen pehmeälle sohvalle katselemaan isosta ikkunoista lentokentällä lipuvia koneita laskevan auringon valossa kuplajuomaa siemaillen, en olisi voinut olla onnellisempi. Se sanoinkuvaamaton jännityksen, onnen ja ilon sekainen tunne kupli sisälläni ja kasvoi kasvamistaan. Teki mieli hihkua, pomppia tasajalkaa – 10 kuukauden maailmanympärimatkani alkaisi tästä ja nyt! Mielessä pyöri kymmeniä eri asioita mitä odotin ja toivoin matkalta, mutta vieläkin ihanammaksi hetken teki se, kun tajusin, etten tietäisi puoliakaan mitä vastaan tulisi. Mitä kaikkea näkisinkään? Entä millaisia kokemuksia ja elämyksiä matka toisikaan vastaan? Seuraava 10 kuukautta olisi elämäni seikkailu, siitä olin varma. Kun kävelin lentokoneeseen, kyyneleet tulvivat silmiini, vaikka hymyilin taukoamatta. Se tunnekuohu lähdönhetkellä oli äärettömän voimakas. Se oli jotain sellaista, mitä on hankala sanoin kuvailla. Se oli jotakin sellaista, mitä en ollut koskaan kokenut tai tuntenut. Yhtäkkiä suuri unelmani olikin totta. Yhtäkkiä olinkin vapaa vain matkustamaan ja tekemään niitä asioita, joista olin haaveillut.

Juuri nyt elän tuota hetkeä uudelleen mielessäni. Voimakas tunnekuohu kulkee läpi kroppani ja tekee mieli päästää huutoitku valloilleen. Sen hetken muisteleminen on edelleenkin äärettömän koskettava, mutta samalla jollakin tapaa katkeran suloinen. Nyt olen kuitenkin jo takaisin Suomessa, palannut takaisin tuolta elämäni isoimmalta seikkailulta. Elämäni upeimmalta sellaiselta. Kaikki se on mennyttä, jäljellä on enää vain muistot. Jos voisin, haluaisin niin kipeästi palata takaisin tuohon vuoden takaiseen hetkeen, kun kaikki oli vielä edessä. Mutta nyt olen takaisin Suomessa, ja ympyrä jollakin tapaa sulkeutuu. Tulen varmasti elämään noita matkan hetkiä uudelleen koko seuraavan vuoden ajan tunnetasolla – ehkä jokin päivämäärä muistuttaa minua juuri siitä aiemmin koetusta paikasta, ehkä jokin biisi saa ajatukseni palaamaan tiettyyn hetkeen ja ehkä jotkut muistot tulevat mieleeni, kun niitä vähiten odotan.

Vaikka tällä hetkellä tunnen käsittämätöntä levottomuutta siitä, etten saa tuota hetkeä enää takaisin, olen äärettömän kiitollinen siitä matkasta, jonka vuosi sitten aloitin. Matka maailman ympäri oli heittämällä parasta mitä olen koskaan elämässäni tehnyt, ja sen 10 kuukauden aikana kokemaani vaalin mielessäni varmasti loppuelämän. En pelkästään niitä kaikkia kauniita paikkoja tai upeita hetkiä, joita pääsin todistamaan, vaan myös sitä kasvupolkua, jonka tuon matkan aikana itse henkisesti tein. Nyt vuoden jälkeen olen aivan eri ihminen kuin lähtiessäni, vaikkakin se kasvuprosessi on jollakin tapaa edelleen käynnissä. Toivon, että vuoden päästä tästä hetkestä olen päässyt taas askeleen, tai ehkä askeleita, oikeaan suuntaan, siihen suuntaan mihin haluan elämäni kulkevan. Onko se sitten Suomessa, onko se sitten ulkomailla, siihen en vielä ole vastausta löytänyt.

Postauksen kuvina on hetkiä vuoden takaiselta päivältä, kun olin juuri lähdössä maailmanympärimatkalleni, sekä kuvia Johannesburgista, josta heräsin yölennon jälkeen seuraavana päivänä. Kasvoiltani ehkä näkyy se iso jännitys, mutta jollakin tapaa myös helpostus ja innostus. Olin vihdoinkin lähtenyt maailmanympärimatkalle, josta niin pitkään unelmoin!