Malta – Vierailu Vallettassa

Mallorcan jälkeen vuorossa oli yksi meripäivä ennen seuraavaa kohdetta: Maltan Vallettaa. Jo edellisenä iltana kapteeni oli informoinut meitä matkustajia, että aamulla lähestyessämme satamaa kannattaisi olla kannella tai omalla parvekkeella ihastelemassa maisemia, sen verran erityinen tämä merireitti olisi. Eikä sitä turhaan kehuttukaan – aamulla, kun avasin hytin verhot, vaihtui maisema parvekkeen takana kuin suoraan panorama-elokuvasta. Turkoosia merta vasten rantatörmiltä kohoili vieri viereen rakennettuja keltatiilisiä rakennuksia linnan raunioineen ja muureineen. Epätodellinen näky sai minut hetken kuvittelemaan, että olisimme hiljaa saapumassa entisajan valtakuntaan. Vain merirosvolaiva tykkeineen puuttui maisemasta – tai ehkä sellainenkin jossakin kallionkielekkeen takana olisi ollut vaanimassa, jos merenkäynti ei olisi ollut niin voimakasta. Meren aallot löivät valtavalla pauhulla vasten jyrkkäreunaisia rantakaistaleita ja puuskittainen tuuli käänsi niin palmupuiden lehdet kuin sinne tänne pystytettyt liput lepattamaan vaakatasossa.

Olin jo paria päivää aiemmin varannut päiväretken Maltan yhdelle päänähtävyydelle: siniseen luolaan eli Blue Grottoon. Tällä kertaa kuitenkin sää vei voiton matkalaisista, sillä kovan merenkäynnin vuoksi tähän vain meritse nähtävään luolaan ei olisi pääsyä. Pienen harmitus valtasikin mieleni, kun kuulin perutusta retkestä, sillä olisi ollut huikeaa päästä näkemään tämä Maltan saaren eteläpuolella sijaitseva luola ja sen suuaukkoa reunustava valtavan kokoinen kalkkikivikalliosta muotoutunut kivikaari. Hyvällä säällä jopa luolan sisään pääsisi tutustumaan veneestä käsin, ja voin vain kuvitella kuinka kirkkaalta turkoosin sininen merivesi olisikaan näyttänyt auringossa kimmelteleviä kalliokiviä vasten.  Päätimme kuitenkin ystäväni kanssa vierailla Sinisen luolan lähistöllä sitä ympäröivien maisemien vuoksi, jotka jo itsessään olivat vakuuttavan näköiset ja paikan dramaattisuutta vain lisäsi voimakas tuuli, joka tuntui välillä melkein nappaavan mukaansa kallionharjanteilla kameroiden kanssa kyyristelevät turistit.

Vaikka luonto ei tällä kertaa antanutkaan parastaan, piirtyi Malta mieleeni kauniina, omalaatuisena paikkana. Historiallisten rakennusten rinnalla myös tavallinen rakennuskanta vakuutti erityisyydellään, ja sanoinkin ystävälleni, että välillä jopa kaupunkimaisemat olivat sellaisia, joita en ollut missään aikaisemmin nähnyt. Kapeiden tiepätkien päässä saattoi pilkottaa pala turkoosia merimaisemaa ja karunkauniille luonnolle kontrastia toivat satama-altainen hulppeat alukset, joita Maltalla taitaakin riittää varsinkin kesäkaudella. Maltalla olisin mielelläni kierrellyt kauemminkin, mutta aurinkoisesta säästä huolimatta kova tuuli sai meidät lopulta luovuttamaan ja siirtymään takaisin laivaan. Ilta-auringossa ihastelin vielä terassilta käsin Maltan loittonevia ääriviivoja, ja painoin mieleeni, että tänne haluaisin tulla joskus myöhemmin uudelleen.